2003-03-03

Mihin emme olisi valmiita "turvallisuuden" ja "järjestyksen" puolesta
Huomioita naamioitumiskieltoa koskevasta keskustelusta

Markus Termonen

Kokoomuksen kansanedustaja Petri Salo teki 10.12.2002 lakialoitteen naamioiden kieltämiseksi mielenosoituksissa (http://www.eduskunta.fi/, asiakirja LA 164/2002). Salon lisäksi aloitteella on 15 muuta allekirjoittajaa, pääasiassa muita kokoomuslaisia, mutta myös kolme kristillisdemokraattia, kaksi keskustalaista, yksi RKP:läinen, demari ja vihreä (Erkki Pulliainen). Aloitetta perustellaan sillä, että naamioituminen on "uhkaavaa" ja että siten jopa yksittäinen naamioituneena esiintyvä henkilö "herättää pelkoa" ja vaarantaa "turvallisuuden". Lisäksi väitetään, että naamioituneena voidaan helposti "käyttää väärin mielipiteen ilmaisun vapautta ja syyllistyä rikolliseen toimintaan". Ehdotuksen mukaan "uutta säännöstä sovellettaisiin silloin, kun naamioinnin tarkoituksena on aikomus salata henkilöllisyys ja naamion pitäminen herättää pelkoa, on uhkaavaa tai se johtaa väkivaltaisuuksiin".

Lakiehdotuksen takana ovat epäilemättä osittain tapahtumat presidentinlinnan läheisyydessä itsenäisyyspäivänä 2002. Tuolloin "kuokkavieraat" (http://kuokkavieras.cjb.net/) tukkivat katuja, häiritsivät linnanjuhlien vieraiden takseja ja osoittivat mieltään "tavanomaiseen tapaan" esittääkseen vaatimuksia muun muassa taatusta toimeentulosta. Kuokkavieraiden käyttäytyminen koettiin ilmeisesti niin häiritseväksi, että jokin kynnys ylittyi mielenosoitusten lisäsääntelyn vaatimisen suhteen. Kyse oli varmasti myös siitä, että itsenäisyyspäivä on "kansallisen yhtenäisyyden" juhla, joten kuokkavieraiden toiminta herätti kuin pyhäinhäväistyksestä kimpaantunutta hysteriaa, johon sisältyi huikeaa katukonfliktin vakavuuden liioittelua. Lakialoite sinänsä ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan sen kasvualustana oli ns. terrorismin vastaiseen sotaan sekä radikaalien yhteiskunnallisten liikkeiden esiinnousuun kytkeytyvä yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa kansalaisoikeuksien kaventamisesta on tullut entistä "oikeutetumpaa" ja helpompaa.

Mitä kansanedustajat pelkäävät?

Mielenosoituksia koskevasta naamiokiellosta käytiin keskustelu eduskunnan täysistunnossa 12.12.2002 ja siitä on luonnollisesti käyty keskustelua myös tiedotusvälineissä, tosin varsin vähän. Naamiointikiellon perusteet voidaan jakaa neljään luokkaan. Ensinnäkin väitetään, että naamio herättää pelkoa ja uhkaa turvallisuutta. Toinen väite koskee sitä, että kasvonsa peittävät vain sellaiset ihmiset, joilla on jotain salattavaa eli jotka aikovat tehdä jotain rikollista. Kolmannen väitteen mukaan yhteiskuntamme on niin avoin ja demokraattinen, ettei kenenkään tarvitse pelätä mielipiteen perusteella tapahtuvaa vainoamista, varsinkin kun meillä on asiaa koskeva edistyksellinen lainsäädäntö. Neljäs väite - joka sopii myös ns. pehmopoliitikoille, kuten Vihreän Liiton Pulliaiselle ja Soininvaaralle (ks. Vihreä Lanka 20.12.2002) - on, että mielenosoittajien on näytettävä kasvonsa ollakseen "vastuullisia", toisin sanoen että kasvojen näyttäminen tarkoittaa sitä, että uskaltaa seisoa sanojensa takana.

Ensimmäisen väitteen ongelma on heikko todistettavuus. Pelon tunteminen ja turvallisuuudentunteen menettäminen ovat hyvin subjektiivisia asioita, joiden osalta on mahdotonta luoda täsmällisiä kriteerejä. Jos puhutaan raskaasta aseistuksesta tai selkeästä väkivallalla uhkaamisesta, tulkinnanvaraisuus jää tietenkin vähäiseksi, mutta naamioista puhuttaessa arvioinnin selkeys on kaukana. Toisin sanoen se jättää runsaasti mahdollisuuksia mielivallalle.

Toiseksi, mikä on se asia, jota vaikkapa Petri Salo pelkää? Valtaosa kansanedustajista - ja tämä pätee kokoomuslaisten tapauksessa - edustaa käytännössä niin sanottujen hallitsevien luokkien tai pääoman intressejä. Tässä tilanteessa pelkoa aiheuttaa tietenkin tämän suhteen murtuminen ja poliittisten vastustajien voimakkuus. Pääoman intressien edustajat ovat aina pelänneet sitä, etteivät pysty mystifioimaan vallitsevia luokkasuhteita, eivätkä hämärtämään luokkatietoisuutta niiltä, joiden tuottavuudesta elävät.

Kaiken kaikkiaan lakiehdotusta koskeneen eduskunnan lähetekeskustelun perusteella monilla kansanedustajilla näyttää olevan valtava tarve selittää kuokkavieraiden toimintaa kaikeksi muuksi kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi: maksetuiksi mielenosoittajiksi, huligaaneiksi, jotka huijaavat syrjäytyneitä mukaan... Näin suuri on halu peitellä niitä jälkiä, joita vuosikausien kurjistaminen ja rikkaiden etujen ajaminen on saanut aikaan. Kaikkein mieluiten nämä kansanedustajat epäilemättä näkisivät työttömät, köyhät, syrjäytetyt ja muut vähäosaiset (jos haluavat lainkaan muistutusta tällaisten olemassaolosta) "Hurstin hurskaassa seurassa", painamassa päätään alaspäin rukouksessa, kerjäämässä nöyrinä almuja: "kiitos herra", "ole armollinen".

Eduskunnan naamiokieltoa koskevassa lähetekeskustelussa viitattiin kuokkavieraiden myös pilkanneen sotaveteraanien työtä (näin esiintyi ainakin keskustan Seppo Lahtela). Voidaan kysyä, kuinka tämä viittaus häpäiseekään niitä työläisiä, jotka lähetettiin jatkosotaankin teurastettavaksi? "Valkoinen Suomi" oli loukannut työläisten oikeuksia, hakannut, kiduttanut ja alistanut heitä jo maailmansotien välisenä aikana (vuoden 1918 luokkasodasta puhumattakaan). Eikö heidän liittämisensä osaksi nykyisten (tai silloisten) vallanpitäjien aseman puolustamista häpäise raskaasti heidän pakotettua uhraustaan, jonka he tekivät ensisijaisesti välttääkseen vielä pahemman sorron kuin, mitä silloinen porvarillinen ja puolifasistinen yhteiskuntajärjestys heille merkitsi?

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.