2003-02-07

Metropolitaaninen tila jälkiteollisessa kapitalismissa

Markus Termonen

Globaalin kapitalismin käsittely edellyttää olennaisella tavalla niiden infrastruktuurien tutkimista, joiden avulla on mahdollista panna täytäntöön globaalia kapitalistista kontrollia. Kuinka käsittää ja analysoida suurkaupunkien merkitystä globalisoituneissa ja jälkiteollistuneissa yhteiskunnissamme? Millaisia tuotannon ja yhteiskunnallisen vallan kannalta ristiriitaisia suuntauksia sisältyy aikamme metropolitaaniseen tilaan?

Kaiken sen valossa mitä tiedämme jälkiteollisten yhteiskuntien toiminnasta, meille pitäisi olla täysin selvää, että tuotantoa eivät rajoita nyky-yhteiskunnassa sen enempää tehtaan muurit kuin kellokortitkaan. Tuotanto on sekä ajallisesti että tilallisesti kaikkialla. Se on muodossa, jossa sitä on mahdotonta erottaa rajatusti uusintamisesta. Näitä asioita ei tarvitse enää toistaa.

Tässä tilanteessa tulee keskeiseksi tarkastella suurkaupunkeja monitasoisina "tehtaina": kommunikaation, kapasiteettien uusintamisen, tarpeiden tyydyttämisen - tuotannon ja kulutuksen kierron - paikkoina. Olennaista ei ole se, että kaupunki on suuri, vaan se, että se on tuottava nimenomaan kokonaisuutena - aina korkeasti palkatuista suunnittelu- ja informaation prosessointitehtävistä ja erilaisista palvelutehtävistä, kuten hoivatyöstä tai ravintoloista "perinteiseen" valmistustyöhön ja muodollisen työajan ulkopuolisiin uusintamisen käytäntöihin sekä vapaaehtoisiin kulttuurisiin aktiviteetteihin. Puhukaamme metropoleista (joista Saskia Sassen, aihealueen eräs merkittävimmistä teoreetikoista, käyttää nimitystä global city).

Lähtökohtia

Millä perusteella voidaan sanoa, että nykytilanne on uusi? Eikö jo Marx Grundrisse-teoksessa kirjoittanut nerokkaasti, miten tuotanto on aina olemuksellisesti osa kulutusta ja toisinpäin? Varmasti ei ole olemassa mitään selkeitä rajoja tai pisteitä, joista eteenpäin voisimme sanoa menneen kadonneen täysin, elävämme "täysin uudessa tilanteessa". Voimme kuitenkin paikantaa joitakin suuntauksia, joiden perusteella voidaan sanoa nyky-yhteiskuntiemme kaupunkien olevan merkittävästi uudentyyppisiä.

Tärkeimpänä tällaisena suuntauksena on nostettava esiin se, että kapitalismi on kyennyt omaksumaan tehokkaasti uuden arvon tuotannon perustan: tuottavuuden lähde sijaitsee nyt tiedon laadussa. Vaikka on totta, että tiedolla on aina ollut suuri merkitys tuotannon kannalta (suunnittelu ja opitun soveltaminen on osa kivikautisimpienkin työkalujen keksimistä ja käyttöä), nyt tieto toimii väliintulijana suhteessa tietoon itseensä suuremman tuottavuuden aikaansaamiseksi, avaintekijänä, joka vaikuttaa myös muihin tuotantoprosessien osasiin ja niiden suhteisiin.

Ilmeinen todiste uuden arvon tuotannon perustan merkityksestä on "uuden talouden" tärkeä asema. Informaatioteknologia, kuten mikään teknologia, ei sellaisenaan määritä täysin sen käyttöä osana kapitalistista tuotantomuotoa. Samalla sen nousu tai nykyinen muoto eivät kuitenkaan ole irrallisia aikansa kapitalististen suhteiden ja vallan kehyksistä: kunkin kehitysvaiheen sisäisesti tuotantomuotojen järjestämisen keinot muutetaan niiden rakenteellisten periaatteiden (kapitalismin tapauksessa pääoman pyrkimys maksimoida voitto) pysyessä muuttumattomina.

Juuri tässä kontekstissa metropolien merkitys on olennainen. Samalla, kun tuotannon järjestämisen logiikka painottaa paikattomuutta ja immateriaalisuutta, kun tuotanto tapahtuu verkostoissa ja virtoina, metropolit ovat solmukohtia, joihin tuottavuuden monet avaintekijät keskittyvät paikallisesti ja materiaalisesti. Toisaalta globalisaation aikakaudella on keskeistä, että kansallisvaltioiden rajojen menettäessä merkitystään (ainakin mitä tulee pääoman liikkuvuuteen ja tuotteiden vaihtoon) ja metropolien verkostoituessa suoraan keskenään mitä moninaisimmin tavoin, "kansallisen talouden" kategoriasta tulee täysin vanhanaikainen.

Kaupungistuminen sinänsä ei sekään ole ilmiönä uusi. Jos sen vaikutuksia voidaan pitää dramaattisina "rikkaassa pohjoisessa", eivätkö sen vaikutukset ole vielä dramaattisempia "köyhässä etelässä", jonka suurkaupunkien kasvuvauhti on selkeästi ylittänyt "pohjoisten" suurkaupunkien kasvuvauhdin vastaavassa kehitysvaiheessa - olkoonkin että maailmantalouden organisoinnin kannalta "etelän" suurkaupunkien merkitys on pienempi. Joka tapauksessa, mitä asukasmäärän kasvuun tulee, olennaista ei ole kasvun määrä sinänsä, vaan sen erityinen suhde metropolien sisäiseen rakenteeseen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.