2009-01-02

Seuraava vasemmisto
Eurooppalainen politiikka ja liikkeet suuren laman aikaan, bushismin lopun jälkeen

Alex Foti

Kääntänyt: Markus Termonen

Meidän olisi tehtävä selväksi, että tämä on yli-investointikriisi, jonka on aiheuttanut massiivinen säätelyn purkaminen ja negatiivinen uudelleenjakaminen: kolme vuosikymmentä markkinaliiallisuuksia, luottoon perustuvaa kulutuksen laajenemista ja bisnesystävällisiä poliittisia menettelytapoja ovat lopulta tulleet tiensä päähän. Uusliberalismi, komission ideologia 1990-luvulta saakka, on kohdannut kuolemansa. Hayek ja Friedman on lopulta haudattu: shokkiterapistien kannattamat politiikat ovat lopulta osoittautuneet laissez-fairen haudankaivajiksi. Tulee kulumaan vuosikymmeniä ennen kuin se ruumis kaivetaan jälleen esiin, jos koskaan. Tämä on 1930-lukua muistuttava kriisi, joka hautoo samankaltaisia vaaroja, nimittäin globaalia fasismia, militaristista, etnonationalistista, joukkotuhomaista. Koska tämä on myös biokriisi, se tulee olemaan ekofasismia, joka kestitsee tiettyjä taloudellisia ja etnisiä eliittejä, jotka hallitsevat omaa elämäänsä samalla kun lähettävät miljardeja kuolemaan: jos sinulla ei ole kaupunkimaasturia, hukut, tämä on New Orleansin maailmalle lähettämä ekofasistinen viesti. Prekaarisen, luovan, siirtolaistyön täytyy voittaa suurempi tulo-osuus ja laajentunut vapaa-aika kapitalististen eliittien kustannuksella, mutta tämän tekemiseksi tarvitaan vastinetta viime vuosisadan radikaalille teolliselle ammattiyhdistysliikkeelle. Samanaikaisesti meidän on varmistettava, että uudelleenjakamisessa ei ole kyse polttoaineen tarjoamisesta hiiliaddiktiollemme (kuten vanhantyylisessä keynesiläisessä laajentumisessa), vaan että se käytetään yhteiskunnalliseen aktivismiin, julkiseen hyvinvointiin, taloudelliseen innovaatioon ja tuotannon, energian sekä liikennejärjestelmien ruohonjuuritason uudelleenmuotoiluun. Konfliktit yhteiskunnallisesta vallasta, siitä vaaditaanko radikaalisti edistyksellistä vai taantumuksellista agendaa, tulevat olemaan valtavia. Tulemme näkemään maailman alueiden sisäisiä ja välisiä konflikteja, joiden kaltaisia emme ole nähteet vuosikymmeniin, jollei vuosisatoihin.

Roctockista, Kööpenhaminasta ja Heathrow'sta lähtien uusi kudosneste virtaa antikapitalistisissa liikkeissä soveltaen pervopinkkejä, anarkomustia, radikaalivihreitä ideologisia muotoja. Pinkki, musta, vihreä urbaani kapinallisuus kertovat pelin hengen. Pinkki, koska siitä saakka kun Act Up haastoi uusliberalistisen järjestyksen taisteluun, pervoudesta on tullut vallankumouksellista yhteiskunnan kaikilla sektoreilla: kyse ei ole enää yksinkertaisesti identiteettipolitiikasta, vaan se osoittaa yhteiskunnan radikaalia transformaatiota ja patriarkaatin lopun kiisteltyä institutionalisaatiota. Pinkki, koska se viittaa pinkkeihin, poikkeaviin poliittisiin suuntauksiin rauhoittamattomissa urbaaneissa alakulttuureissa, suuntauksiin jotka tekevät kokeiluja koodien, genderin ja etnisyyksien radikaalilla sekoittamisella. Pinkki kuten klovnikapina. Ja ekotopinen vihreä niin kuin Reclaim The Streets, sissipuutarhanhoito, Critical Mass -pyöräilyvallankumous (vélorution) ja nyt uuden kaavan ekologiselle protestille asettava ilmastotoimintaleiri. Se on DIY- ja ekohakkeroiva tapa käsitellä ympäristökysymyksiä - tapa, joka tutkii, kuinka ne voivat voimistaa ihmisiä soveltamaan sosialisaation ja yhteiskunnallisen järjestäytymisen vaihtoehtoisia muotoja. Urbaani kapinallisuus, kuten se, joka on mobilisoinut Kööpenhaminan vaihtoehtoista nuorisoa maaliskuusta 2007 alkaen lukemattomiin mielenosoituksiin, laajan mittakaavan mellakointiin sekä väkivallattomiin aktioihin yhteiskunnallisen talonvaltaamisen puolustamiseksi viimeiseen saakka elämäntapana, josta on tullut olennainen käsitykselle eurooppalaisesta urbaanista kulttuurista edellisen kolmen vuosikymmenen aikana. Itsehallittujen vyöhykkeiden ja radikaalien kollektiivien täytyy yhdistyä kautta Euroopan, mikäli punkin ja autonomian poliittinen perintö on selviytyäkseen kaupungeissamme.

Suuri lama sisältää lupauksen radikaalille transformaatiolle, mutta meidän on tehtävä selväksi, mistä siinä on kyse. Jos me seuraavat vasemmistolaiset radikaalit tahdomme toimia biosfäärin puolesta ja poistaa ilmastonmuutoksen kapitalistiset syyt, samalla kun ylläpidämme digitaalista sivistystä, jonka yhteinen työ, informaatio ja tieto ovat luoneet, mielestäni miedän täyttyy käyttää vallankumouksellisia keinoja (kansalaistottelemattomuutta ja suoraa toimintaa) sellaisten päämäärien puolesta, jotka ovat lopulta reformistisia: uusi urbaani ympäristö, uusi hyvinvointijärjestelmä, uudelleen säädellyt työmarkkinat, vahvasti supistetut kapitalistiset vapaudet: kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta eivät tee sitä puolestamme. Toisin sanoen, antikapitalismi laukaisee todennäköisesti perusteellisen ekososiaalisen reformin, pikemminkin kuin vallankumouksen. Tämä johtuu siitä, että nykyistä kapitalistista kriisiä eivät aiheuta kasautumiselle ja hallitsemiselle määrätyt sosiaaliset ja poliittiset pakkokeinot (kuten 1917-22 tai 1968-73) vaan pikemminkin ylhäältä tulevan säätelyn sekä alhaalta tulevan tehokkaan vastarinnan puute.

Myöskään ideologisessa taistelussa oikeiston kanssa ja ideologisessa kilpailussa liberaalien ja sosialistien kanssa antikapitalismi ei kelpaa nimikkeeksi. Itse asiassa trotskilaiset ovat ottamassa sitä jo haltuun vanhan vasemmiston puolueita varten, jotka hankkivat protestiääniä mutta eivät muuta politiikan perushierarkkisia rakenteita suuntaan, jolla uusi vasemmisto on kokeillut Chiapasista ja Seattlesta saakka. Tarvitsemme uuden yhteiskunnallisen organisaation (yhden suuren harhaoppisen liiton) ja uuden (pinkin, mustan, vihreän) poliittisen ideologian antikapitalistiselle liikkeelle, joka, katsoen Malmön Klimax vs. E.On -katublokin tai Hiltonin lähistön öisen taistelun näkökulmasta, on pähkinänkuoressa risteytys autonomi-, anarkisti-, antifa-, pervo- ja vegaanitendensseistä, jotka ovat käyneet viimeisen parin vuosikymmenen aikana metropolitaanisissa alakulttuureissa. Mielestäni seuraavat vasemmistolaiset voivat paremmin laajentaa radikaalia toimintaa ja rakentaa radikaaleja yhteiskunnalle vaihtoehtoisia rakenteita, jos sosiaaliliberaalit ja vihreät kapitalistit pääsevät voitolle nationalistiautoritääreistä ja sotilaallis-hiili-korporatisteista nykyisessä historiallisessa haarautumisessa.

Samanaikaiset ohjauskorkoleikkaukset maailman keskuspankeissa lokakuun 2008 alussa olivat viimeinen epätoivoinen yritys ratkaista kriisi monetaarisin keinoin. Itse asiassa se ei toiminut, ja monetaariset auktoriteetit ovat pudonneet likviditeettiansaan, jossa monetaarisista menettelytavoista tulee tehottomia ja ainoastaan fiskaalipolitiikalla on vaikutusta talouteen. Siten ainoastaan merkittävä, yhdenvertaistava budjettialijäämään perustuva kulutus voi nyt raahata talouden ulos syvästä lamasta. Mielestäni poliittinen taistelu Euroopassa ja Amerikassa koskee tätä. Tästä ylikasautumiskriisistä, joka muuttuu suureksi kokonaiskysynnän kriisiksi (marxilaisessa terminologiassa rahaksi muuttamisen kriisiksi). Joka tapauksessa, minun otokseni suuresta lamasta, jonka tavallaan ennustin (artikkeli julkaistiin alkuvuodesta 2007), on tässä (geopolitiikkasolussa on yksi kirjoitusvirhe: siinä pitäisi lukea "unstable UNIpolar" 1980- ja 1990-luvuilla): www.leftcurve.org/LC31WebPages/Grid&ForkTable.pdf

Tänä päivänä liikkeiden väittely siitä, kuinka olla yhteiskunnallisesti aktiivinen uudessa historiallisessa tilanteessa, jonka ovat luoneet suuri lama ja Amerikan siirtymä edistyksellisyyteen, näyttää polarisoituvan kahden tavan välille:

  1. Luopukaamme lopulta kapitalismin hullusta ja turmeltuneesta maailmasta ja rakentakaamme uusi yhteiskunta alusta alkaen, paikka, jossa solidaarisuus sekä jakaminen ovat "in" ja epätasa-arvo sekä (naisten, kansojen, luonnon) riisto ovat "out"; kutsukaamme tätä "höyrypunk"-ratkaisuksi.
  2. Suuri lama on kerran vuosisadassa tuleva tilaisuus rakentaa radikaaleja poliittisia ja yhteiskunnallisia organisaatioita/federaatioita/liittoja, jotka voivat määrätä uudelleenjakamista (ja siten taloudellista kestävyyttä) sekä sysätä liikkeelle yhteiskunnallisten perusrakenteiden uudelleenmuotoilun kohti ekologista sopusointua; kutsukaamme tätä "kommonistiseksi"** ratkaisuksi.

Mutta näiden kahden strategian ei pidä olla toisiaan poissulkevia, varsinkaan jos aiomme voittaa oikeiston. Esimerkiksi massiivinen lisäys julkisessa kulutuksessa kohti vaihtoehtoisten, kestävien yhteisöjen kuten myös julkisten ympäristönparantamistöiden rahoitusta on todennäköisesti edistyksellinen tie pois lamasta, samalla kun uusi postkapitalistinen kulttuuri ei pysty kukoistamaan, jos ei ole riittävästi tiloja ja naapurustoja, jotka kokeilevat uusilla kollektiivisilla elämäntavoilla ja tutkivat yhteiskunnallisten konfliktien uusia ulottuvuuksia.

Johtopäätökseksi lista lausunnoista, joiden märissä unissani pitäisi syöstä kaikki eurooppalaiset radikaalit yhteiseen toimintaan, nyt kun kapitalismi on kriisissä ja uusliberalismi loppu:

  • Suuri lama nielaisee EU:n, joka turvautuu kansallisiin suvereniteetteihin luottokriisin ratkaisemiseksi: jälleen yksi isku komission jo horjuvalle poliittiselle legitimiteetille; mutta Euroopan nykyisessä sosiopoliittisessa ilmastossa oikeistolainen, autoritäärinen ja muukalaispelkoinen, jopa avoimesti fasistinen tulos on todennäköisempi kuin vasemmistolainen (reformistinen ja/tai vallankumouksellinen, sillä ei ole väliä).
  • Itse asiassa eliitit ovat epäjärjestyksessä: ne eivät tiedä, kuinka ne upposivat paskaan niin nopeasti, eivätkä ne tiedä tietä ulos, samalla kun vapailla markkinoilla ei enää ole mitään vetovoimaa medialle eikä väestölle kokonaisuudessaan.
  • Syventyvä lama aiheuttaa eskaloituvaa työkonfliktia, mutta prekaarisen sukupolven on rakennettava oma organisaationsa tai tultava jätetyksi ulos taloudellisten instituutioiden uudelleenmuotoilusta.
  • 2G, kuten toisen sukupolven siirtolaisnuorisoa (ensimmäisen sukupolven eurooppalaisia) kutsutaan Italiassa, on yhteiskunnallisen konfliktin etualalla, vastassaan sekuritaariset ja kryptofasistiset voimat.
  • Tänään islamofobia on sotienvälisen Euroopan antisemitismin funktionaalinen vastine: se on murroskohta oikeiston ja vasemmiston välillä Euroopassa; laman olosuhteissa, jotka lietsovat muukalaispelon liekkejä, vain poikkieurooppalainen vallankumouksellinen yhteiskunnallinen organisaatio voi ylittää kuilun siirtolais- ja syntyperäisten työläisten, palvelu- ja luovien alojen työläisten sekä kapinoivan 2G-nuorison ja toisinajettelevan valkoisen nuorison välillä: rakentakaamme prekaarien ja työttömien eurooppalainen unioni.
  • Poliittisesti on korkea aika, että rakennamme autonomisten/anarkististen/antirasististen/pervojen metropolitaanisten vyöhykkeiden ja liikkeiden eurooppalaisen federaation, joka jakaa yhteiset symbolit, taktiikat, strategiat. Hansalainen sosiaalikeskusten liitto, jos teille sopii. Ympyrä ja salamanmuotoinen nuoli (ts. "blitz") on luultavasti eurooppalaisen tottelemattomuuden universaalein symboli. Kaiken uuden radikaalin ikonologian etsintäni sijasta, omaksukaamme tuo peritty ikoni kamppailujemme yhteiseksi allekirjoitukseksi: Elä sitä! Jaa sitä! Valtaa se! Taistele sitä! Blokkaa se!

* Obskurantismi = valistuksen ja sananvapauden vastustaminen.
** Kirjoittaja käyttää termiä "commonist". "Common" = yhteinen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.