2008-07-28
Tiedämme toki että meitä uhkaavat terroristit, pedofiilit, laittomat siirtolaiset ja muut maahamme muuttavat erilaiset ihmiset, otsonikato, Al Qaida, mustiin pukeutuneet tai liian värikkäät nuoret, Venäjä, Venäjä, Venäjä, erilaiset syöpäsairaudet ja epäterveellinen ruoka, ylipaino ja vanhuusiän diabetes, Alzheimerin tauti ja väestön ikääntyminen, Kiina-ilmiö, halpatyövoima ja työvoimapula, tulvat, kuivuus, ruokapula ja viljan ylituotanto...
Nyt on kuitenkin havaittu uusi turvallisuusuhka: pedot. Eikä vain mitkä tahansa petoeläimet, vaan "suuria vahinkoja aiheuttavat ja ihmisen turvallisuutta uhkaavat suurpedot". Erityisesti petojen kaatamiseen tarvittavan poikkeusluvan hidas käsittely on "lisännyt turvattomuutta", "arvostelua" ja "salametsästystä".
Kuten kaikkien turvallisuusuhat, tämäkin on saanut viranomaiset toimimaan. Kaatolupien myöntäminen siirretään alueellisille riistanhoitopiireille, jotta niiden myöntäminen nopeutuisi. Suurpetoja ei kuulemma ole kuitenkaan tarkoitus metsästää sen enempää, vaan " kohdistaa kaadot aiempaa tarkemmin vahinkoa ja uhkaa aiheuttaviin eläimiin".
Turvallisuuden nimissä on muovattu ja parhaillaan muovataan erilaisia lakeja ja sääntöjä - lentokenttien järjettömät turvamääräykset jossa terrorismin estämiseksi mm. kosmeettiset aineet pitää pussittaa mini-grip pusseihin ja nesteen vieminen koneeseen turvatarkastuksen kautta on kielletty; yksityisille vartioijille annettavat poliisivaltuudet; kaikkien suomalaisten sormenjäljet rekisteriin; työnteon mahdollisuuden evääminen turvapaikkaa hakeneilta siirtolaisilta. Oleellista noissa laeissa ja säännöissä on kaksi seikkaa:
1. juuri se, että ne oikeutetaan epämääräisellä "turvallisuudella", ja
2. se että sen määritteleminen mikä ja kuka kulloinkin turvallisuusuhkan muodostaa, jää täysin kulloisenkin viranomaisen tai vartijan mielivaltaisen päätöksen armoille.
Turvallisuutemme nimissä säädetään siis lakeja, joilla joillekin annetaan oikeus kohdella kaikkia muita oman mielivaltansa mukaan.
Mitä tulee näihin petoihin, tarkoitus on ryhtyä lahtaamaan nimenomaan "uhkaa aiheuttavia" petoja. Kuka määrittelee, milloin peto aiheuttaa uhkaa? Petohan on määritelmän mukaan olento, joka aiheuttaa uhkaa ja jota pelätään. Entä jos asun syrjäseudulla josta kyläkoulu on lakkautettu, koulukyyditykset supistettu keräämään lapset isomman tien varrelta, julkinen liikennöinti käytännöllisesti katsoen loppunut. Seudulla liikkuu, kuten on ammoisista ajoista liikkunut, karhuja ja susia. Kun nyt seitsenvuotias tyttäreni kävelee aamupimeässä kolme kilometriä tien varteen, häntä pelottaa - ja minua pelottaa hänen puolestaan. Tai kun yksin syrjäisessä mökissä asuva tätini lähtee kylille keppinsä varassa nilkuttaen, pelottaa minua hänenkin puolestaan - tätiä ei tosin pelota mikään. Koen turvattomuutta, tunnen uhkaa. Kuka päättää, milloin se riittää eläimen tappamiseen?
Ja kenen syy kokemani uhka on - pedon, joka liikkuu totutuilla reiteillään, vai politiikan joka on vienyt palvelut syrjäseuduilta ja lakkauttanut julkisen liikenteen? Kuka tässä oikein aiheuttaa sitä uhkaa?
Italialainen taiteilija Serena Giordano on tehnyt animaation karhusta joka liikkui eteläisessä Euroopassa kolmen valtion rajoilla. Karhu ei aiheuttanut mitään uhkaa, mutta kirkuvien lööppien säestyksellä se metsästettiin ja lahdattiin - suomalaisten asiantuntijoiden avustuksella. Giordanon tulkinta oli, että vapaasti yli rajojen liikkuva karhu ei sopinut eurooppalaiseen liikkumista rajoittavaan politiikkaan. Ilmeisesti myös suomalaiset karhut saavat nyt näyttää, miten käy skeittarin tai talonvaltaajan, joka voidaan niin halutessa mielivaltaisesti tulkita yleisen turvallisuuden uhaksi, ja nopeutetussa järjestyksessä poistaa päiviltä.
Tulossa on kunnallisvaalit. Täten ilmoitan, että en aio äänestää ketään ehdokasta, joka turvallisuuden nimissä on lisäämässä mielivaltaa ja nostattamassa yleistä pelkoa ja vihamielisyyttä.
Ylen uutiset 10.7. otsikolla Häirikköpetojen kaataminen helpottuu.
Ps. Tytär ja täti ovat mielikuvituksen tuotetta, kaatolupien myöntämistä helpottava säädös valitettavasti ei.