2008-05-23

Manifesti alistumattomille opiskelijoille

Toimitus

Taideteollisen korkeakoulun elokuvaopiskelijat ja Vasemmistonuoret järjestivät 23.5. mielenosoituksen uutta innovaatioyliopistoa vastaan. Megafoni julkaisee alistumattomien opiskelijoiden manifestin, joka käsittelee opiskelijoiden ja yliopiston aseman muutosta tietokapitalismissa.

Manifesti on julkaistu aiemmin täällä: http://luokkataistelu.wordpress.com/manifesti-alistumattomille-opiskelijoille

1. Opiskelijoita ei ole olemassa

Opiskelijajärjestöjen pitkään jatkunut kampanja opintorahan korottamiseksi 15 prosentilla vaikuttaa tuottaneen tulosta. Kuitenkaan opiskelijoiden toimeentulo-ongelmat eivät tule ratkeamaan. Ne eivät ylipäätään tule ratkeamaan opintotukea korottamalla.

Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että opiskelijoita ei ole olemassa.

Vaikka "opiskelijoista" 90 prosenttia käy palkkatyössä, heitä pidetään edelleen työvoiman ulkopuolisena, tuottamattomana ryhmänä. Eikä palkkatyö kata läheskään kaikkea tuottavaa toimintaa, johon eri oppilaitoksiin kirjautuneet ihmiset nykyisin osallistuvat. Opintorahan korottamisen tai muiden valtiovallan armosta käyttöön otettujen erityistoimenpiteiden sijaan opiskelijoiden on itse alettava taistella vastikkeettoman perustulon ja ilmaisen koulutuksen puolesta.

Opiskelijat eivät ole tuottamaton tai passiivinen ryhmä yhteiskunnassa.

Itse asiassa juuri kapinointi ja liikkuvuus tekevät opiskelijoista erityisen tuottavan työvoiman osan. Opiskelijat haluavat kokeilla uusia elämisen ja ajattelun tapoja, elää vaihtelevaa elämää, liikkua ympäri maailmaa. Usein opiskelun jatkaminen ja valmistumisen vältteleminen on myös keino paeta työntekoa ja "aloilleen asettumista", jättäytyä välivaiheeseen, joka pitää ymmärtää perinteisen palkkatyön vastaisen kapinan muotona. Kaupunkielämän vaihtelevuuteen ja opiskelun itsenäisyyteen tottuneet ihmiset eivät halua mennä töihin "yhdeksästä viiteen", koska kokevat sen ahdistavana, eräänlaisena vankilaan joutumisena, elämän mahdollisuuksien rajoittamisena. He haluavat kulkea omia reittejään ympäri maailmaa ja ympäri kaupunkia, löytää niiden moninaisuudesta omat elämän polkunsa, jotka poikkeavat virkamiesten ja vanhempien suunnitelmista.

Tätä liikkuvuutta ja vaihtelunhalua käytetään jatkuvasti monin eri tavoin työnantajien hyväksi. Opiskelijoiden on hengissä pysyäkseen käytävä töissä, mutta monesti he eivät ole valmiita taistelemaan työpaikoilla perinteisin muodoin, sillä heidän toiveensa ja odotuksensa paremmasta tulevaisuudesta eivät kiinnity vain välineellisistä syistä tehtyyn työhön,. Heille voi usein esimerkiksi maksaa pienempää palkkaa, koska heitä kiinnostaa työssä vain muun elämän mahdollistaminen, tai sitten heille ovat työssä olennaisia muut asiat kuin palkka: mahdollisuus oppia uutta, tavata uusia ihmisiä, päästä matkustelemaan tai muu vastaava.

Tutkijoiden tilanne ja tapa hahmottaa työtä on pitkälti samanlainen. Vaikka tutkijantyö on järjettömän huonosti palkattua ja kaikin tavoin tehty mahdollisimman vaikeaksi, se näyttäytyy monille mahdollisuutena paeta vakituisen palkkatyön vankeutta, "yhdeksästä viiteen duunia". Tutkijantyössä viehättää sen itsenäisyys, mahdollisuus omaehtoiseen ajankäyttöön ja edes jossain määrin henkilökohtaisia vapauksia suovaan työskentelyyn, joka varsinkin nykyisissä olosuhteissa tekee siitä samalla myös erityisen raskasta.

Opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden elämä on tietenkin jo pitkään ollut taloudellisesti epävarmaa. Uutta on kuitenkin ilmiön laajuus ja pysyvyys. Enää kyse ei ole vain pienestä joukosta ihmisiä, sillä korkeakouluopiskelijoiden määrä on 1960-70 -luvuista kasvanut huimasti. Eikä opiskelua tai jatko-opiskelua enää voida pitää ohimenevänä elämänvaiheena, jonka jälkeen päästään kovapalkkaiseen vakituiseen työhön.

Samaan aikaan opiskelu ja tutkimus, siis tiedon tuottaminen, ovat nykyaikaisen talouden keskiössä. Niistä on tullut suoraan talouskasvun lähteitä. Euroopan unionin maaliskuussa 2000 hyväksymässä Lissabonin strategiassa unionin keskeisimmäksi pitkän aikavälin tavoitteeksi määritettiin tehdä siitä vuoteen 2010 mennessä "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous".

Tiedon tuottaminen taas on luonteeltaan aivan erilaista kuin mekaaninen tehdastyö. Tuotannossa keskeiseksi nousee suoraan jatkuvien "innovaatioiden" tekeminen, niin sosiaalisessa kuin teknologisessa mielessä.

Niinpä opiskelijoiden ja tutkijoiden kokeilevat, liikkuvat ja intohimoiset elämänmuodot, jotka ylittävät teollisen yhteiskunnan ja palkkatyön meille antamat mallit, ovat samalla juuri niitä ominaisuuksia, joita nykyaikaisessa tuotannossa eniten tarvitaan. Ne on kuitenkin käännettävä ympäri, sidottava paikalleen, survottava epämuodostuneiksi niin, että niitä voidaan käyttää pääoman arvonlisäyksen hyväksi.

Samalla kun työ edellyttää kykyä vaihteluun, pidetään vakaata taloutta ja vakiintunutta sosiaalista asemaa ihanteina, joita jokaisen tulisi yksilönä tavoitella. Nämä ideaalit eivät kuitenkaan ole enää saavutettavia kuin korkeintaan hyvin pienelle, mielivaltaisesti valikoituneelle eliitille, joka sekin on pikemminkin äärimmäisen liikkuvaa kuin vakiintunutta. Ihmisten pyrkimys revetä joka suuntaan ja täyttää ristiriitaisia ihanteita hajottaa mielemme, ruumiimme ja suhteemme toisiin ihmisiin.

Uudessa työssä keskeisiksi työntekijältä vaadituiksi ominaisuuksiksi tulevat kyky yhteistyöhön, kyky itsenäiseen ajatteluun, kyky sopeutua jatkuvasti muuttuviin ympäristöihin. Prekarisaation kohteena ei ole työ, siis yksittäiset työsuoritukset, vaan koko ihmisen ja yhteiskunnan elämä: ajattelu, liikkuvuus, muisti, sosiaaliset suhteet. Uuden työn riistäminen perustuu niiden pyrkimysten riistämiseen ja nurinkääntämiseen, joita ihmisillä on oman elämänsä parantamiseksi.

Koko asetelma on käännettävä ylösalaisin: ikään kuin yritys hyvää hyvyyttään "antaisi" ihmisille töitä, eivätkä ihmiset lainkaan antaisi koko elämäänsä yrityksen käyttöön. Laina, jota nykyään ehdotetaan myös opiskelun kustannusten kattamiseksi, on yksi keskeisistä elämän kapitalistisen haltuunottamisen keinoista: kun on järjetön opinto- tai asuntolaina niskassa ja palkkatyöstä on tehty ainoa keino rahatuloon kiinni pääsemiseksi, on pakko aina etsiä töitä keinolla millä hyvänsä, jotta kykenisi lainat maksamaan.

Kun kuluttajien tarpeet ja rahoittajien vaatimukset ovat muuttuneet äkkipikaisiksi ja miltei käsittämättömän moninaisiksi, tulee tärkeimmäksi työntekijälle asetetuksi vaatimukseksi kyky kantaa yrityksen riskejä.

Ketkä tässä tilanteessa olisivatkaan haluttavampia työntekijöitä kuin vilkasta sosiaalista elämää elävät, uteliaat, innostuneet, kiinnostuneet ja muutoksenhaluiset opiskelijat? Nuoret, joilla on joustava elämäntilanne: ei lapsia elätettävänä, ei pelkoa äitiys- ja isyyslomista, vimma ja into päästä "oman alan" töihin ja hyödyntämään osaamista "käytännössä". Ei huolta huomisesta, jonka takia pitäisi miettiä, miten huonolla palkalla on valmis tekemään työtä. Laajat sosiaaliset verkostot, jotka mahdollistavat riskien oton sen sijaan, että pitäisi kiinnittyä perheeseen, jonka luota ei voi noin vain lähteä tekemään ilmaista työtä toiselle puolelle maapalloa. Opiskelijat ovat usein kaikkein joustavinta ja mukautuvinta työvoimaa, koska heidän elämäntilanteensa on eräänlaista jatkuvaa välitilaa.

Opiskelijat muodostavat nykykapitalismille korvaamattoman työvoimareservin ainakin kolmessa eri mielessä:

1) Innokkuuden ja näyttämishalun ansiosta lähes ilmaiseksi luovaa tietotyötä tekevät opiskelijat. Esimerkiksi firmojen tilauksesta käytännössä ilmaiseksi tehtävät korkeatasoiset opinnäytteet tai harjoittelijat, joiden motivaatio on yleensä korkeampi ja osaaminen ja tietotaito usein ajanmukaisempaa kuin varsinaisten palkkaa saavien työntekijöiden. Myös opiskelijoiden laajat sosiaaliset verkostot muodostavat laajan tiedon ja osaamisen "valtameren", josta he voivat ammentaa oman henkilökohtaisen suorituskykynsä ylittävää "ekstraa".

2) Halpana tietotalouden perustaa tuottavana ja ylläpitävänä työvoimana: erilaiset harjoittelijat, sivarit ja matalapalkatut osa-aikatyöntekijät, jotka pitävät yllä atk-osastoja, kirjastoja ja arkistoja jne. Tällaiseenkin usein varsin mekaaniseen "tietotyöhön" opiskelijat ovat varsin innokkaita, koska kokevat sen "liittyvän edes jotenkin omaan alaansa".

3) Korkeasti koulutettuna, osaavana, jatkuvasti kehittyvänä ja kielitaitoisena joustavana työvoimana palvelusektorilla. Esimerkiksi kahviloissa, matkailijapalveluissa ja kansainvälisiä asiakkaita palvelevissa tavarataloissa opiskelijat muodostavat joustavan, määräaikaisiin ja osa-aikaisiin töihin mieluusti suostuvan työvoimareservin. Opiskelijat myös ovat valmiita tekemään työtä suhteellisen matalalla palkalla, koska ovat tottuneet niukkaan elintasoon, elävät yksin ilman elätettävää perhettä ja toisaalta ovat vailla oikeutta toimeentulotukeen jne. Sekä osin myös siksi, että toimeentulon perustana toimiva opintotuki sallii työnteon paremmin kuin esimerkiksi työmarkkinatuki, joka putoaa huomattavasti nopeammin työstä saatavien tulojen kasvaessa.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.