2008-04-03

Autonomisesta tiedekunnasta avoimeen kaupunkitilaan

Kenraali äly

Aprillipäivänä, vaan ei aprillipilaksi, vallattu Jyväskylän yliopiston rakennus Jyväskylän kampusalueella avasi uuden vaiheen jyväskyläläiseen taisteluun avoimen ja autonomisen kaupunkitilan puolesta. Tämä kamppailu on jatkoa ja saa tukensa kaikilta aikaisemmilta taisteluilta ei-kapitalistisen kaupunkitilan puolesta eri puolilla Suomea.

Ulkopuolisen silmin ja niistä lukuisista naurettavista kommenteista, joita eri keskustelupalstoilla, valtauksen blogissa ja sanomalehdissä nyt liikkuu, kyse oli typerien hippien ja punkkareiden hetkellisestä älynväläyksestä. Oli niin tai näin, se ei poista sitä tosiasiaa, ettei yksikään hetken mielijohteesta tyttöystävänsä vittua nyt koko kansalle haistattavasta nettiurposta olisi kyennyt vastaavaan organisaatioon, jolla saadaan suljettu tila omaan haltuun, nostetaan ilmoille valtava keskustelu avoimen kaupunkitilan tarpeesta, avataan todennäköisesti useampien valtausten prosessi ja jatketaan eri puolilla jo avattua, yhä uusille paikkakunnille ulottuvaa valtausten "epidemiaa".

Mikä koomisinta, vittuilevat urpot ja muut huolestuneet kansalaiset ovat nyt etusormi pystyssä opastamassa, kuinka talo pitäisi oikeasti vallata, kuinka kaiken pitäisi olla suunnitelmallista ja loppuun asti harkittua, kuinka toiminnan ei pitäisi häiritä ulkopuolisia ja kuinka valtaajien tulisi käyttäytyä siivosti. Varmasti juu... Ongelma on vain se, ettei yksikään toiminnan aalto lähde liikkeelle moisesta harkitsevaisuudesta, pidättyväisyydestä ja itsekontrollista. Rationaalisen deliberoijan kohtalo ei poikkea kenen tahansa sohvaperunan kohtalosta. Tilanne on sama kuin jos Urpo yrittää iskeä mimmin baarissa "hyvin suunnitellulla" repliikillä. Käteen vetämiseksi menee ja Urpo pysyy urpona lopun ikäänsä. Poliittinen toiminta on erotiikkaa, jännitystä ja kokeilunhalua. Sitä ei löydetä harkitsevasta ja vastuullisesta käytöksestä. Se löydetään hillittömyydestä, huolettomuudesta ja uskalluksesta

Mikä sitten on urputtajien suurin huoli. Tietysti se, että paikkaa on koristeltu sisältä tageilla ja maalauksilla. On kuitenkin selvää, että valtauksesta täytyy jäädä jokin jälki, jokin merkki ja viesti. Tämä on yksi reviirin merkitsemisen funktio. Valtauksen täytyy myös ilmentää valtaajien kulttuuria ja yhteiskunnallista kokemusta. Sitä paitsi, mitä ihmeen väliä on, kuinka paljon remontoitavaksi, ellei jopa räjäytettäväksi julistetun talon maalipintoja somistetaan... Urputtajien on turha urputtaa sotkemisesta ja verrata taloa "jonkun kotiin". "Miltä tuntuisi jos joku tulisi sotkemaan teidän kodit?" Voi herran jestas, eihän kyse ole mistään kodista! Kaupunki on ihmisen koti. Ongelma on tasan ja tarkkaan se, ettei kaupungissa ole vapaata ja kapitalismista irrallaan olevaa tilaa, jossa ihmiset voivat organisoitua ja toimia ilman niskaan hengittävää sossutätiä, nuorisotyöntekijää, vuokraisäntää, poliisia tai valvontakameraa. Siksi talo vallattiin, ja siksi tullaan valtaamaan uusia ja yhä uusia tiloja autonomiselle toiminnalle.

Oma lukunsa on myös poliisin poliittinen toiminta. Valtaajien ulosajosta järjestettiin varsinainen spektaakkeli, joka kesti lähemmäs kymmenen tuntia. Paikalla oli lehtien mukaan jopa sata poliisia. Töistä palaavat kunnon kansalaiset saivat töllistellä turvallisesti tuulilasin takaa, kuinka poliisi oli saartanut talon noin puolen neliökilometrin kokoiselta alueelta turvallisuutta tuottavalla poliisinauhallaan. Kun poliisilla ei ollut muuta tekemistä kuin odotella ja antaa tiedotusvälineiden tuottaa urpomateriaaliaan, se päätyi turhautuneena urputtamaan jalkakäytävällä liikehtineille tukijoukoille hajaantumiskäskyjään. Joukko vastasi urputukseen, minkä seurauksena kaksi ihmistä heitettiin maijaan pelkästään siksi, että he seisoivat lähellä valtausta, siis virallisella ja julkisella jalkakäytävällä. Se siitä avoimesta kaupunkitilasta ja sananvapaudesta!

Myös valtaajien "kyydityksissä", kun ne pitkän viivytyksen jälkeen lopulta alkoivat, päädyttiin erikoiseen kahakoitiin. Tukijoukot saartoivat poliisiautojen poistumista paikalta, mistä arvon virkaatekevät eivät selvästikään olleet ilostuneita. Poliisi vetosi parhaimmillaan jopa perhearvoihin - arvellen epäilemättä, että viimeistään tällaista järjen ääntä kuuntelevat epämääräiset punkkaritkin. "Kun olisi kiva päästä katsomaan perhettäkin välillä..." Mukavaa, että poliisi yrittää olla kiva, mutta ketään ei todellakaan kiinnosta poliisiherran perhe- ja muut sukuasiat.

Paikalle virtasi jatkuvasti uusia ihmisiä tukemaan valtausta. Lopulta talolla oli yli sata ihmistä. Tovereittensa tukijoukot olivat vakavissaan ja osoittivat loistavaa solidaarisuutta valtaajille. Yhteinen kokemus, joka mielenosoituksessa syntyi, tulee varmasti säilymään ja rikastumaan ihmisten muistissa. Juuri tällä tavoin jokainen tapahtuma, todellinen tapahtuma, on tärkeä ja ainutkertainen. Ilman yhteistä kokemusta ja muistia uusien mahdollisuuksien avaamiseksi käydyistä taisteluista, ei ole tulevaisuudenkaan kamppailuja. Siksi näitä kokemuksia on syytä vahvista ja tuottaa lisää.

Tilan haltuunottoa ei mitä ilmeisimmin nimetty vahingossa "Autonomiseksi tiedekunnaksi". Yliopisto on kriisissä opiskelun ja tutkimuksen vapautta rajoittavien uusliberalisointiohjelmiensa kanssa. Autonomista tilaa ja tiedekuntaa todellakin tarvitaan haastamaan tiedon tuotteistamisen malli. Tilaa, jossa voidaan oppia ja oivaltaa yhdessä ja kollektiivisesti, ilman suorituspakkoja.

Avointa ja ilmaista tilaa tarvitaan myös haastamaan Senaatti-kiinteistöjen, siis perimmiltään Suomen valtion, toteuttama yhteisin verorahoin rakennetun yhteisen omaisuuden yksityistäminen ja tuotteistaminen. Senaattikiinteistöt perii käsittämättömiä vuokria tiloista, joiden pitäisi taloudellisessa mielessä olla kuoletettu jo aikoja sitten. Näihin vuokriin yliopisto kusee rahaansa jatkuvalla syötöllä. Siitä huolimatta tutkijoille ja opiskelijoille ei riitä tiloja, työhuoneita ja muita resursseja, joita valtion rahoittaman yliopiston tulisi kuitenkin taata kaikille tarvitseville.

Yliopistojen kiinteistöpolitiikan kautta pyritäänkin toteuttamaan Oy Yliopisto Ab:n suunnitelma muuttaa yliopistot liikeyrityksiksi, joiden tuotteena ovat aivot ja materiaalina ihmiset. Opintomaksut ja muu maksullinen opetus tekee tuloaan, vaikka asiasta ei viisaasti mitään hiiskutakaan. Kiinteistöjen kautta on tarkoituksena hankkia yliopistojen "säätiöille" ja "rahastoille" pääomia, joiden avulla yliopistot irrotetaan uuden yliopistolain voimaan tulon myötä entisistä tehtävistään ja velvoitteistaan. Uusliberalistinen aivotehdas, jossa tietotyön paskaduunarit raatavat pisteitä markkinajohtoiselle "yliopistolle", on tulevaisuuden visio, jota jokaisessa Suomen yliopistossa tällä hetkellä ajetaan läpi.

Tämän vuoksi tämä valtaus oli tärkeä ja osui maaliinsa. Ne motiivit ja perusteet, joita valtaajilla olivat, ei ole ainoa tärkeä seikka. Tärkeää on myös se, miten yhteiskunta ja valtio reagoivat valtaukseen. Miten siihen reagoi yliopisto, Senaatti-kiinteistöt, rehtori ja ylioppilaskunta? On selvää, että valtaajien toiminta tullaan tuomitsemaan virallisesti, vaikka lienee yhtä selvää, että sillä on monien yliopistolaisten täysi tuki. Yhteiskunnan läpikapitalisoinnin puolustamiseen käytetään kaikki keinot, eikä tämän "salaisuuden" haluta pomppaavan ihmisten silmille huonosti käyttäytyvien valtaajien esiintuomana.

Tosiasiassa kuitenkin jokainen urputtaja ja moralistinen kritisoija voi pohtia salaa pienessä sielussaan, onko hän todella itse puolustamassa vuosikymmenten aikana sitkeällä palkkatyöllä ja verorahoilla maksettua yhteistä omaisuutta yksityistävää toimintaa. Puolustavatko he todella lukukausimaksuja ja tulonsiirtelyä, joka tapahtuu hämärissä rahastoissa ja ylikorkeissa kiinteistövuokrissa? Puolustavatko he todella Jyväskylää, tai mitä tahansa kaupunkia, jossa vallitsee nollatoleranssi ja paskaduunien ulkokultainen auvola? Onko pakko urputtaa vain urputtamisen jalon periaatteen vuoksi valtaajille, jotka osoittavat sentään jotain päättäväisyyttä, rohkeutta, luovuutta ja oma-aloitteellisuutta?

Emme koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi ihmiset, jotka keskittyvät autonsa kiillottamiseen ja television katselemiseen, ovat aina ensimmäisenä opastamassa ja moittimassa "isällisesti" sellaisia, jotka yrittävät ottaa omaa elämäänsä haltuun ja avata yhteiskuntaan uusia yhteistoiminnan ja luovuuden mahdollisuuksia.

"Kansan" - kuka siihen enää haluaakaan lukeutua - soisi pohtivan, mistä nykykapitalismissa on kysymys ja mikä sen toimintaperiaate on. Ilman todellista analyysiä, ei ole todellista ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöitä, kuten valtamedian ja urpojen urputtaminen osoittaa.

Käynnissä on kamppailu, jossa toisista tehdään vallalle alistettuja käskyläisiä, orjia, toisista käskijöitä. "Vapaus", siinä mielessä kun olemme sen ymmärtäneet perustavana kansalaisoikeutena, on muuttanut muotoaan. Taistelu vapaan kaupunkitilan puolesta on taistelua perustavien kansalaisoikeuksien puolesta: ilmaisen koulutuksen, päivähoidon ja yhteisestä omaisuudesta nauttimisen oikeuden puolesta. Jos urputtajat eivät tätä ymmärrä, he voivat palata katselemaan maailmaa kapitalistien antamien silmälasien läpi. Siinä he eivät menetä ainoastaan paljon, vaan koko maailman.

Taistelu jatkuu. On selvää, että se leviää. Nyt ja huomenna, vapaan kaupunkitilan puolesta! Jyväskylässä, kaikkialla!


Valtaajien blogi: http://autonominen-tiedekunta.blogspot.com/
Valtaajien manifesti: http://autonominen-tiedekunta.blogspot.com/2008/04/autonominen-tiedekunta-avattu.html