2008-03-03

Kauppatavaranaisia

Luce Irigaray

Kääntänyt: Aura Sevón

Luce Irigaray osoittaa artikkelissaan patriarkaalisen talousjärjestelmän rakentuvan miesten väliselle sisäsiittoisuudelle, eli homoseksuaalisuudelle. Yhdistelemällä psykoanalyyttistä ja antropologista diskurssia hän punoo kritiikistään tiiviin, monisäikeisen kudelman. Artikkeli ilmestyi nimellä "Des marchandises entre elles" feminismin toisen aallon harjalla vuonna 1975, ja se julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin filosofin pamfletinomaisessa klassikkoteoksessa Ce sexe qui n'en est pas un.

Vaihtosuhteet patriarkaalisissa yhteiskunnissa rakentuvat yksinomaan miesten välille. Naiset, merkkiyksiköt, tavara ja raha liikkuvat poikkeuksetta mieheltä toiselle, sillä muussa tapauksessa syntyisi uhka - näin väitetään - langeta insestisiin ja endogaamisiin suhteisiin, jotka puolestaan halvaannuttaisivat kaiken kaupankäynnin. Työvoima ja tuotteet, äiti-maa raaka-aineineen, ovat hyödykkeitä miesten välisessä kaupankäynnissä. Tämä merkitsee sitä, että itse yhteisöllis-kulttuurinen edellyttää homoseksuaalisuutta perustassaan olevana lakina.[1] Heteroseksuaalisuus palvelee ainoastaan seuraavanlaista roolien taloudellista määräytymistä: ensimmäisten vastatessa subjekteina tuotanto- ja vaihtosuhteista toisille jää tuottavan maallisen materian ja kauppatavaran asema.
Ainakin patriarkaalinen kulttuuri toimii kieltona palata takaisin punaisen veren yhteyteen. Kielto kohdistuu myös sukupuoleen. Seurauksena tästä on syntynyt teennäisyyden valtakunta, joka ei vieläkään tunnusta sisäsiittoisuuttaan. Sukupuolta ja sukupuolieroa ei voi ajatella muuten kuin miesten välisten suhteiden toiminnan määräämänä.

Miksi siis käsittää miesten homoseksuaalisuus poikkeukselliseksi ilmiöksi, vaikka koko taloudellinen rakenne perustuu siihen? Miksi ajaa homoseksuaalisuus omaan lokeroonsa, vaikka yhteiskuntajärjestys edellyttää homoseksuaalisuutta? Ettei tämä kuitenkin johtuisi siitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvä sisäsiittoisuus tulee kätkeä teennäisyyden valtakunnassa.
Tämä ilmenee esimerkillisesti isä-poika-suhteissa, jotka takaavat patriarkaalisen genealogian, sen lait, kielen ja yhteisöllisyyden. Nämä kaikkialla olemassa olevat suhteet eivät voi kadota perheyksikön tai monogaamisen reproduktion lakkauttamisella, eivätkä ne myöskään voi näyttäytyä pederastisessa rakkaudessaan. Ne eivät voi toteutua muuten kuin ainoassa vallassa olevassa kielessä, ilman että syntyisi yleiskriisi. Eräänlainen symbolinen kokisi tällöin loppunsa.
Kumouksellisilta, eli kielletyiltä, näyttäisivät myös "toisenlaiset" miesten homoseksuaaliset suhteet. Tulkitsemalla avoimesti yhteisöllisiä toimintaperiaatteita ne uhkaavat siirtää horisontin rajaa. Ne myös kyseenalaistavat vaihtosuhteen eksogaamisen luonteen, aseman ja välttämättömyyden. Ohittamalla kaupallisten vaihtosuhteiden perinteisen liikkeen ne saattavat kenties paljastaa varsinaisen pelin hengen. Lisäksi ne kykenevät laskemaan kaikkein mahtavimman tunnusmerkin arvoa: olkoon penis miesten välisissä suhteissa pelkästään nautinnon keino. Tällöin fallos menettää valtansa. Nautinto tulisikin suoda symbolisen totisille säännöille taipumattomille olennoille, naisille.

Vaihtosuhteet miesten välillä näyttäisivät olevan samanaikaisesti sekä lain vaatimia että lailla kiellettyjä. Maskuliinisesta toimijasta on voinut tulla vaihtosuhteiden ylläpitäjä vain kieltäytymällä itse tavaran asemasta.
Homoseksuaalisuus säätelee siis talouden toimintamuotoja. Se säätelee halua, myös naisen halua. Naisen paikka tässä järjestelmässä on olla osana transaktiota, siirtoa ja välitystä - miehen ja hänen kaltaisensa välillä, miehen ja hänen itsensä välillä.

Kun niin kutsutun heteroseksuaalisuuden merkillinen asema on jatkunut samanlaisena, ja jatkuu edelleenkin ilman että siihen kiinnitetään huomiota, kuinka tällaisessa vaihtojärjestelmässä voi puhua naisten välisistä suhteista? Toisin kuin heti naisen halutessa (itseään) tai puhuessa (itselleen) toteamalla hänen olevan mies. Tai kun hänellä on suhde toiseen naiseen, väittämällä oitis hänen asennoituvan tähän kuin mies.

Freud näyttää tämän toteen analyyseissaan naisten homoseksuaalisuudesta.[2]
Naishomoseksuaali päätyy valintaansa vain "maskuliinisuuskompleksin" kautta. [--][3] Naishomoseksuaali suhtautuu halunsa kohteena olevaan naiseen kuin mies, nähden naisen kuitenkin miehenä. Tällaisessa roolijärjestelmässä naishomoseksuaalit voivat Freudin mukaan esittää toinen toisilleen yhtä hyvin niin äitiä ja lasta kuin miestä ja vaimoa.
Äiti käyttää fallista valtaa; lapsi on aina pieni poika; mies on isä ja aviomies. Entä nainen? "Häntä ei ole olemassa." Nainen ottaa lainakäyttöönsä naamiaisasun, joka hänen käsketään pukea ylleen. Hän jäljittelee annettua roolia. Ainoa asia, mitä naiselta todella vaaditaan, on ylläpitää naamioitumisen kiertoliikettä kietoutumalla naiselliseen. Tästä seuraa vastakarvaan asettuminen, rike, kysymys, jonka naishomoseksuaalisuus nostattaa. Mutta miten tulkita kysymystä, jos koko kysymyksenasettelu redusoidaan miehiseen perspektiiviin?

Naishomoseksuaali näyttäisi siis ainakin Freudin tapauksen valossa suhtautuvan yksiselitteisen maskuliinisesti rakastettuunsa: hän ei ainoastaan ollut valinnut naispuolista kohdetta, vaan myös suhtautui tähän maskuliinisesti. Hän oli muuttunut mieheksi ja ottanut isän sijasta (fallisen) äidin rakkautensa kohteeksi. Freudin mukaan naiseen fiksoituminen selittyi kuitenkin hänen tutkimassaan tapauksessa sillä, että tytön rakkauden kohteena olleen Daamin hoikkuus, koruton kauneus ja karut käytöstavat olivat muistuttaneet tyttöä hänen omasta, muutamaa vuotta vanhemmasta veljestään.

Miten käsittää tällainen "normaalin" naisen seksuaalisuuteen kuulumaton "poikkeavuus"? Psykoanalyytikon oheinen tulkinta ei vaikuta kovin luontevalta. Naisen homoseksuaalisuus tuntuu siinä määrin vieraalta hänen "teorialleen" ja kulttuuriselle käsityskyvylleen, ettei hän omien sanojensa mukaan tässä tapauksessa voinut toimia toisin, kuin jättää tapauksesta laatimatta psykonalyyttista tutkimusta.
Jottei tieteellinen uskottavuus olisi liikaa järkkynyt, kiusallinen kysymys vieritettiin nyt anatomis-fysiologiseen lähtokohtaansa. Freudin mukaan oli varmaa, että alkutekijä paikantui sinne; tämä oli kiistämätöntä, päivänselvää. Otaksuman jälkeen analyytikko tästedes väijyi naispotilaassaan anatomisia tunnusmerkkejä, jotka olisivat todistaneet tämän maskuliinisen homoseksuaalisuuden. Nuori tyttö ei poikennut naisellisen kehon tyypistä, hän oli kaunis ja hyvin muodostunut, eikä hänessä edes näkynyt jälkiä kuukautishäiriöistä. Toisaalta hänellä oli isänsä kookas ruumiinrakenne ja pikemminkin terävät kuin tyttömäisen pehmeät kasvonpiirteet, mikä puolestaan viittasi somaattisesti viriiliyteen. Tytön älyllisten ominaisuuksien maskuliinisuus tuki otaksumaa. Psykoanalyytikolla oli kuitenkin toisinaan tapana kieltää itseltään potilaidensa perusteellinen fyysinen tutkimus.

Mitä muita anatomisia todisteita Freud löysi naispotilaansa maskuliinisesta homoseksuaalisuudesta? Mitä hän kykeni näkemään häpeällisen, naamioidun halun takaa? Verhotakseen haavekuvansa anatomis-fysiologiseen objektiivisuuteen hän puhuu nyt pelkästään munasarjoista, jotka lienevät hermafrodiittiset. Tämän jälkeen hän ei enää ota tyttöä vastaan, vaan kehottaa tätä jatkamaan terapiaa naistohtorin praktiikalla.

Varsinaisesti feminiininen homoseksuaalisuus on jäänyt tyystin käsittelemättä, niin nuoren tytön kuin Freudinkin osalta. "Potilas" vaikutti sitä paitsi suhtautuvan hoidon kulkuun välinpitämättömästi, vaikka Freudin mukaan hänen älyllinen osallistumisensa olikin aktiivista. Olisiko transferenssi tapahtunut vain Freudin osalta? Negatiivinen transferenssi. Niin, denegatiivinen.[4] Identifioitua nyt naiseen, joka kaiken lisäksi oli huonomaineinen. Kevytkenkäiseen naiseen, joka eli suloistaan saamillaan ansioilla. Kuinka hän olisi saattanut? Miten analyytikon yliminä olisi antanut hänelle luvan olla vain nainen? Ja sittenkin, tämä olisi ollut ainoa keino olla katkaisematta "potilaan" transferenssia.

Varsinaisesti feminiininen homoseksuaalisuus on jäänyt psykoanalyytikolta käsittelemättä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Freudin kuvaus olisi täysin epätäsmällinen. Vallassa oleva yhteisöllis-kulttuurinen talousjärjestelmä pystyy näet näkemään naisten välisen homoseksuaalisuuden vain joko eräänlaisena animaalisuutena, jota Freud ei tosin näytä tuntevan, tai maskuliinisen mallin jäljittelemisenä. Halujen vuorovaikutus naisten kehojen, ruumiinosien ja sanojen välillä on järjestelmälle mahdoton.
Naisten välistä homoseksuaalisuutta kuitenkin on olemassa. Sitä vain ei sallita muuten kuin prostituoituna maskuliinisille haavekuville. Tavarat eivät kykene suhteutumaan toinen toisiinsa muuten kuin "vartijoidensa" katseen alaisina. Ei tule kysymykseen, että ne pääsisivät itse markkinoille määrittämään oman arvonsa, että ne voisivat puhua toinen toisilleen ja haluta toinen toistaan vailla myyjä-ostaja-kuluttaja-subjektien kontrollia. Hyödykkeiden välinen kilpailusuhdehan on kauppiaiden edun mukaista.

Mitä jos kauppatavarat lakkaisivat lähtemästä markkinoille? Vakiinnuttaisivat omaan keskuuteensa toisenlaisia vuorovaikutus- ja vaihtosuhteita?

Vaihtosuhteita ilman tunnistettavia termejä, ilman tilintekoa ja päätöstä. Ilman yhtä ynnättynä yhteen, ilman tunnusmerkkiä ja mittapuuta. Siellä, missä punainen veri ja teennäisyys eivät enää määrity niiden arvon väärin mittaavien hintalappujen perusteella. Siellä, missä käyttö- ja vaihtosuhteet muuttavat muotoaan. Missä arvoa annetaan muutoin kuin varastoon sulkemalla. Missä luonnon raaka-aineita kulutetaan ammentamatta niitä tyhjiin, ja missä niitä vaihdetaan ilman työtä. Missä luonto voi antaa itsestään suojassa maskuliinisilta transaktioilta. Ilmaista hyvää oloa, vaivatonta hyvinvointia, nautintoa ilman omistusta. Ironiaa laskuille, säästöille, hyödykkeiden ja pääoman kartoittamiselle, ryöstetyille haltuunotoille ja raiskauksille.

Utopiaa? Kenties. Elleivät sitten tämänkaltaiset vaihtosuhteet olisi kautta aikain kalvaneet vallassa olevaa rakennetta, mutta sisäsiittoisuus silkan teennäisyyden valtakunnassa on tullut kieltäneeksi erään yltäkylläisyyden talouden.

Viitteet:

[1] Prefiksi homo viittaa uuslatinalaisessa ranskan kielessä sekä tarkoitteeseen 'mies' että tarkoitteeseen 'ihminen'. Artikkeli perustuu implisiittiseen väitteeseen, että termi homoseksuaalisuus on luonteeltaan maskuliinen sen käsittäessä ensi sijassa vain miesten väliset suhteet, joiden legitimaatioon partiarkaalinen yhteiskuntajärjestys perustuu. Naisten välisille suhteille ei puolestaan ole olemassa artikulaatiotapaa. (Suom. huom.)
[2] Seuraa psykoanalyysia kritisoiva osio, joka kumpuaa pitkälti Freudin artikkelista "Über Die Psychogenese Eines Falles Von Weiblicher Homosexualität" (1920). Teksti löytyy vihdoin myös suomennoksena "Erään naisen homoseksuaalisuuden psykogeneesistä" (2006, suom. Seppo Hyrkäs). En ole kuitenkaan noudattanut alkutekstin käytäntöä siteerata suoraan Freud-käännöstä, vaan olen päätynyt suomentamaan lainaukset osaksi leipätekstiä, sillä tämä parantaa tekstin luettavuutta. (Suom. huom.)
[3] Tässä Irigaray siteeraa Freudia ilman viitettä mihinkään tekstiin.
[4] Suom. kieltävä.