2007-12-09

Olemme kaikki epäiltyjä
Giorgio Agambenin haastattelu, La Stampa 27.11 2007

Giorgio Agamben

Kääntänyt: Jussi Vähämäki

Haastattelun taustana on Giovanna Reggianin murha Roomassa. Murhasta epäiltynä pidätettiin nuori Romanian mustalainen. Italia yritti karkottaa Romanian kansalaisia joukkona, mutta EU:n komissio ilmoitti, että se ei ole mahdollista ja jokainen karkotustapaus on käsiteltävä erikseen. Italian hallitus laati murhan herättämän kuohunnan keskellä nopeasti erityisen "turvallisuuspaketin", jonka ensimmäinen kaupunkitilan turvallisuutta käsittelevä osa hyväksyttiin loka-marraskuun vaihteessa. Se antaa mahdollisuuden karkottaa ihmisiä yleisen turvallisuuden nimissä kansakunnan alueelta. Turvallisuus on sen mukaan määräävä kriteeri ja siksi on mahdollista karkottaa maasta myös Italiassa kymmenenkin vuotta oleskelleita Euroopan unionin kansalaisia ja alaikäisiä: jos ja kun unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä kansalaisuudesta riippumatta on käyttäytynyt sillä tavoin, että se vaarantaa ihmisarvon suojelun, ihmishenkilön perusoikeudet tai julkisen tilan vahingoittumattomuuden, tehden näin hänen läsnäolonsa kansallisen territorion alueella yhteen sopimattomaksi tavanomaisen yhdessäolon kanssa. Rikosoikeus on karkotusten kannalta olennaisessa asemassa ja kuitenkin käsitteet, kuten "yleinen" tai "julkinen turvallisuus" tai "käyttäytyminen" ovat rikosoikeudellisesta näkökulmasta epämääräisiä.

Perheensä kanssa asuntovaunussa, parakissa tai teltassa asuva ei kenties suojele riittävästi ihmisoikeuksia esim. sosiaaliviranomaisten näkökulmasta. Lisäksi karkotus voi perustua perheenjäsenen käytökseen, vaikka rikosoikeudessa rikosoikeudellinen vastuu on henkilökohtaista. Italia ei ole mikään erityistapaus Euroopassa. Suomessa samantyyppistä keskustelua on käyty "somalialaislähtöisten" kohdalla ja myöhemmin kuluvan vuoden aikana juuri EU:n alueelta tulleiden kerjäläisten yhteydessä. Esimerkiksi ulkomaalaisviraston alueyksikön johtaja Esko Repo sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (30.12.2006) Suomessa käydystä "julkisesta keskustelusta", että vakaviin rikoksiin syyllistyneet somalialaislähtöiset ihmiset voitaisiin karkottaa Somaliaan: "Itse arvioin, että sillä on ollut vaikutusta". Ulkomaalaisviraston mukaan pelko tulla karkotetuksi on siis pakolaispolitiikan toimiva keino, eli pakolaispolitiikka on kääntynyt pakolaisuuden tuottamiseksi. Liberaali ja sosialidemokraattinen hyvinvointivaltion ja hallinnon malli näyttää hajoavan käsiin sen kohdatessa esimerkiksi maahanmuuttajien, pakolaisten ja säilöönottokeskusten esiin nostamia ongelmia. Esimerkiksi pakkomielle yksilön vapauksien takaamiseksi muuttuu täydelliseksi vastakohdakseen, kun turvallisuuden nimissä vapaudet riistetään oikeuksien suojelemiseksi, kuten säilöönotettujen kohdalla.

Tilastot kertovat, että todella tehtyjen rikosten määrä laskee, mutta julkisuudessa turvattomuuden tunne kuitenkin kasvaa. Miksi kysymys turvallisuudesta on nykyään enemmän esillä?

"Kuten jo aiemmin poikkeustilasta, niin myös turvallisuudesta, on tullut hallinnan paradigma. Michel Foucault tutki ensimmäisenä luennoillaan 1977-78 Collège de Francessa käsitteen alkuperiä ja näytti, kuinka se Ranskan vallankumouksen aattona syntyi fysiokraattisen hallinnon käytännössä. Ongelmana olivat nälänhädät, joita hallitukset olivat siihen asti yrittäneet ehkäistä; Quesnayn mukaan tarvittiin kuitenkin sitä, minkä hän määritteli juuri "turvallisuudeksi": on annettava nälänhädän syntyä, jotta sitä voitaisiin sitten ohjata otollisempaan suuntaan. Samalla tavoin nykyinen turvallisuusdiskurssi ei pyri ehkäisemään terrori-iskuja tai muuta epäjärjestystä; sillä on todellisuudessa jälkikäteiskontrolloinnin tehtävä. Genovan G8-kokouksen tapahtumien jälkeen tehdyissä tutkimuksissa eräs korkea-arvoinen poliisiviranomainen julisti, että hallitus ei halunnut järjestystä, se halusi pikemminkin hallita epäjärjestystä. Biometriset tunnisteet, kuten Yhdysvaltojen rajalla käyttöön otettu ja nyt tiukennettavaksi ehdotettu silmän verkkokalvon kontrolli, perivät tehtävänsä ja typologiansa 1800-luvulla käyttöön otetuista rikoksen uusimisen estämisen käytännöistä: rikosrekisterikuvista sormenjälkiin. Kaiken kaikkiaan, hallitukset näyttävät pitävän jokaista kansalaista mahdollisena terroristina. Mutta nämä kontrollit eivät tietenkään kykene ehkäisemään rikoksia: ne voivat korkeintaan estää niiden uusimisen".

Ne ovat sitäkin tehottomampia itsemurhapommittajan edessä, joka määritelmänsä mukaan iskee vain kerran!

"Demokratia, joka supistuu siihen, että sen ainoat paradigmat ovat poikkeustila ja turvallisuus, ei ole enää demokratia. Ennen toista maailmansotaa ennakkoluulottomat politologit kuten Clinton Rossiter päätyivät julistamaan, että demokratian puolustamiseksi ei mikään uhri ole kyllin suuri, mukaan lukien itse demokratiasta luopuminen. Näin turvallisuusideologia on nykyään kääntynyt oikeuttamaan toimenpiteitä, jotka juridisesta näkökulmasta voidaan määritellä vain barbaarisiksi".

Roomassa tapahtuneen Giovanna Reggianin murhan seurauksena on hävitetty mustalaisleirejä ja itse asiassa kyseenalaistettu ihmisen vapaan liikkumisen periaate, joka on Euroopan unionin - jonka täysivaltainen jäsen Romania on - keskeisiä periaatteita. Mitä ajattelette tämän kaltaisista toimenpiteistä, jotka jättävät julkiselle mielipiteelle vain päivän miettimisajan?

"Huolestuttavin seikka näiden kaikkein keskeisimpiä juridisia periaatteita rikkovien toimenpiteiden äärellä on juristien hiljaisuus. Ilmoitetun turvallisuuspaketin sisällä on säädöksiä - kuten on line -pedofiliaa koskevat - jotka tosiasiallisesti tekevät aikeesta rikoksen. Mutta oikeushistoriassa aie voi olla vain raskauttava tekijä; se ei sellaisenaan voi olla rikos. Tämä on vain yksi esimerkki juridisesta barbariasta, jonka äärellä olemme: olemme seuranneet myös keskusteluja siitä onko kidutus tarpeellista vai ei. Jos joku historioitsija vertaisi fasismin aikaisia lakisäädöksiä ja nykyään voimassa olevia, pelkään, että hän joutuisi tekemään johtopäätöksensä nykyisten tappioksi. Meillä on edelleen voimassa niin sanotuilta lyijyn vuosilta peräisin olevia lakeja, jotka kieltävät ihmisiä majoittamasta kotonaan ketään ilmoittamatta siitä kahdenkymmenen neljän tunnin sisällä poliisiviranomaiselle. Normi, jota kukaan ei noudata ja jonka olemassaolosta suurin osa ihmisistä ei tiedä, mutta jonka rikkomisesta rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta!"

Tämä asiantila hajottaa myös havaintoamme ajasta. Sekä ehdotetut ehkäisevät tai jälkikäteiset kontrollit että seksuaalinen aie, jolla päinvastoin rangaistaan vielä tekemättömistä rikoksista, väärentävät nykyisyyden (näin toteutuu Spielbergin elokuvaksi dramatisoima Philip K. Dickin tarina). Eikö teistä näytä, että ainoa Ranskan vallankumouksen arvoista, jolla vielä näytti olevan jotain vetovoimaa, vapaus, on ajautunut kriisiin?

"Tämä on jo suurelta osin tapahtunut tosiasia. Vapauden rajoitukset, joihin niin sanottujen demokraattisten maiden kansalaisten on nykyään alistuttava, ovat uskomattomasti suurempia kuin ne, jotka hän olisi hyväksynyt kaksikymmentä vuotta sitten. Otetaan esimerkiksi DNA-arkisto: yksi kaikkein harhaanjohtavimmista, mutta myös kaikkein vastuuttomimmista asioista tässä kuuluisassa turvallisuuspaketissa. Miehitettyjen maiden henkikirjoitustietojen kokoaminen antoi natseille mahdollisuuden tunnistaa juutalaiset ja kuljettaa heidät leireille. Onko mahdollista, että kukaan ei kysy, mitä tapahtuu päivänä, jona jollakin diktaattorilla voi olla käsissään maailmanlaajuinen geneettinen arkisto? Riittää kun ajatellaan, miten on mennyt läpi ajatus julkisten tilojen jatkuvasta kameravalvonnasta. Tämänkaltainen tila ei ole mikään kaupunki, se on vankilan sisäpiha! Yritykset, jotka valmistavat biometrisia tunnisteita ehdottavat niitä asennettaviksi koulujen ala-asteille ja opiskelijaruokaloihin, jotta tämän tyyppisiin kontrolleihin totuttaisiin pienestä pitäen. Tavoitteena on muokata kansalaisia, joilta puuttuu kokonaan vapaus ja, mikä pahinta, jotka eivät edes huomaa sitä".

Kaikki tämä demokratian nimissä. Kielellistä mystifiointia juuri kuten Orwellin kirjassa 1984: Sota on Rauha, Orjuus on Vapaus. Viimeisten viidentoista vuoden aikana käytyjen sotien kielen historia puhuu selvää kieltä. Eikö teistä näytä siltä, että politiikalle ymmärrettynä debatiksi ei ole enää mitään tilaa?

"Kuten sodat esitetään poliisitoimenpiteinä, niin demokratia muuttuu pelkäksi talouden ja turvallisuuden hallintokäytännöksi. Siitä tulee sitä, mitä 1700-luvulla erotuksena politiikasta kutsuttiin nimellä 'Polizeiwissenschaft'. Aina vain useammin hyväksytään ajatus, joka merkitsee oikeuden todellista ja varsinaista itsemurhaa, että kaikki on mahdollista normittaa juridisesti, mukaan lukien se, mikä koskee etiikkaa, uskontoa ja seksuaalisuutta. Medialla on tässä tärkeä rooli, sillä kadotettuaan kokonaan kriittisen tehtävänsä se toimii omalta osaltaan yhä enemmän hallintoelimenä."