2006-10-30

Perustulo ja vallankumous

Kenraali äly

Perustulovaatimusta on arvosteltu pelkäksi reformistiseksi heitoksi, joka ei millään tavoin horjuta kapitalistista järjestelmää. Pelkästään sosiaaliturvajärjestelmän hienovaraiseksi uudistukseksi käsitettynä tulonsiirtona se ei toki muuta olenkaan. Perustulo tulee käsittää ilmaisena menolippuna Ibizalle ja maksusitoumuksena Pachan baaritiskille.

Perustulon sanotaan kasvattavan tuottavuutta ja yhteiskunnan tuottavien resurssien maksimaalista hyödyntämistä. Tämä on tietenkin aivan totta. Mutta ainoastaan siinä määrin, kuin laiskuus, bilettely ja työstä kieltäytyminen ovat tuottavia toimintoja.

Perustulo ei ole palkkatyöyhteiskunnan pelastamisen tai uudistamisen väline eikä järjellinen tapa parantaa yhteiskunnan koheesiota. Se ei ole yksi ehdotus, joka tuodaan neutraalissa "julkisessa" tilassa käytävään poliittiseen "keskusteluun" eikä sitä perustella "rationaalisesti".

Vaikka porvarit kuinka lässyttäisivät riski-investointien tärkeydestä, on vallankumous kuitenkin aina liian arvaamaton kohde investoinneille. Eikä perustulo voi olla ratkaisu kansantalouden tilinpidon teknisiin ongelmiin, koska sen pyrkimyksenä on muuttaa koko tapaamme ajatella taloutta ja hankkiutua eroon "kansan" tapaisista arkaismeista.

Perustulo on konkreettinen vaatimus, jota prekariaatti arkipäiväisissä taisteluissaan kantaa ruumiissaan.

Bilettelevä ihmiskunta

Perustuloa ei tarvita siksi, että voitaisiin säästää sossun ja työkkärin byrokraattien palkkakuluissa (ei sinänsä, etteikö niiden kusipäiden potkiminen pellolle olisi myös ihan hyvä juttu). Perustuloa tarvitaan siksi, että sinua vituttaa, kun kello soi kuudelta aamulla ja pitäisi mennä seitsemäksi duuniin. Perustuloa tarvitaan siksi, että tiedät etteivät pomon vittuilu ja itsearvioinnit lisää minkäänlaista tuottavuutta millään tavalla. Paljon "järkevämpää" olisi jäädä kotiin nukkumaan ja biletellä illalla rauhassa vähän pidempään.

Kuten Bifo toteaa, juuri laiskuus, halu tehdä vähemmän työtä, on johtanut kaikkiin ihmiskuntaa hyödyttäneisiin älyllisiin keksintöihin. "Työstä kieltäytyminen saa aikaan älyn kehityksen liikkeen. Äly on työstä kieltäytymistä, joka toteutuu sosiaalisesti käyttökelpoisessa muodossa. Älyn vuoksi tulee mahdolliseksi korvata ihmistyötä koneilla. Työstä kieltäytymisen vuoksi tiedettä pusketaan eteenpäin, kehitetään, pannaan käytäntöön. Nykyaikainen tiede on ollut alusta saakka tietoinen tehtävästään tässä suhteessa." (Soturi, kauppias ja viisas)

Valtio ja vallankumous

Mitä "perustulo" vallankumouksellisena luokkana käsitetyn prekariaatin poliittisena vaatimuksena oikeastaan tarkoittaa? Perustulo on rahaa, joka maksetaan tilille ilman velvoitetta tehdä palkkatyötä tai "olla työmarkkinoiden käytettävissä". Perustulon saamiseksi ei myöskään tarvitse käydä todistelemassa kusipäiselle byrokraatille, että sinulla ei ole liian kalliita stereoita. Eikä antaa KELA:lle selvityksiä siitä, nukutko samassa sängyssä kämppiksesi kanssa.

Perustulon "vallankumouksellisuus" ei tietenkään tarkoita, että se rysäyttäisi koko kapitalismin, valtion ja perheen murskaksi kertaheitolla. Perustulo ei ole anarkistinen vaatimus. Anarkistit eivät koskaan kykenisi vaatimaan perustuloa, koska tilisiirto on aivan liian konkreettinen vaatimus täyttääkseen kaikki "ihanneyhteiskunnan" vaatimukset. Vaatimus perustulosta sijoittuu todellisiin yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin sen sijaan, että se anarkististen utopioiden tavoin haikailisi suorasta valtatiestä jonnekin niiden ulkopuolelle, autenttiselle ja turmeltumattomalle luomutilalle, jolla voi viljellä lupiininsiemeniä ja ekologista thaibasilikaa.

Eikä perustulon vallankumouksellisuudella ole mitään tekemistä "reaali"sosialistisen valtio ja vallankumous -teorian kanssa: perustulo ei ole valtiolle esitetty vaatimus, pyrkimys valtion haltuunottamiseen ja valtarakenteiden hajottamiseen valtion supervallan avulla. Perustulo tähtää uudelle julkisen alueelle, joka jättää taakseen kansallisvaltion fasistiset höpinät kansallisesta kilpailukyvystä, yhteiseen hiileen puhaltamisesta, jaetusta verestä ja maaperästä.

Toisin kuin leninistisessä teoriassa, ei valtion haipuminen tai häviäminen tapahdu dialektisesti sen haltuunottamisen kautta, vaan vähittäisen myyräntyön avulla. Perustulo ja vapaa liikkuvuus ovat vaatimuksia, jotka tekevät valtion tehtävät yksi kerrallaan tarpeettomiksi, hapertavat sen suvereeniteettia ja johtavat vähitellen sen katoamiseen. Perustulo ja vapaa liikkuvuus vähentävät yhteiskunnalliseen elämään puuttuvien viranomaistoimenpiteiden tarvetta ja lisäävät ihmisten demokraattista päätöksentekokykyä.

Aktiivinen ihmiskuva

Perustulon takana oleva ihmiskuva on aidosti aktiivinen, se tarkoittaa ihmisten omaan arvostelukykyyn luottamista ja antaa eväät hallita itse omaa elämäänsä ilman valtion, kirkon tai muiden tuonpuoleisten koneistojen jatkuvaa puuttumista. Kyse on siis aivan toisenlaisesta visiosta kuin esimerkiksi vasemmistoliiton säälittävän "perustulo"työryhmän loppuraportissa, jossa kutsuttiin "aktiiviseksi ihmiskuvaksi" sitä, että ihmisiä on väkisin potkittava palkkatyöhön.

Sillä jos ihmisen ajatellaan olevan "luonnostaan" aktiivinen, miksi tämän saaminen liikkeelle vaatisi väkivaltaa? Nämä vasemmistoksi itseään kutsuvat työfanaatikot eivät vieläkään, edes feministisen liikkeen ja työväenliikkeen yli satavuotisen taistelun jälkeen, ole oppineet, että palkkatyö ei ole yhteiskunnallisen rikkauden ainoa lähde, vaan pelkästään sen haltuunottamisen väline.

Valtion lisäksi perustulovaatimus tähtää tietenkin myös palkkatyömuodon hävittämiseen maan päältä. Sillä kuten jo sanottu, palkkatyö ei ole ainakaan enää yhteiskunnallisen rikkauden tuotannon eikä myöskään sen jakamisen keskus (palkkatyötulojen osuus BKT:sta on kaikissa ns. läntisissä teollisuusmaissa romahtanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana). Palkkatyöstä ja työn etiikasta on tullut pelkästään työvoiman kontrolloimisen välineitä, täsmäaseita joilla pyritään tuhoamaan ja ulosmittaamaan kollektiivista iloa ja rikkautta.

Metropolitaaninen kommuuni

Samalla päästään eroon myös palkkatyön johdannaisista kuten ydinperheestä. Sillä kuten feministiset kamppailut ovat osoittaneet, ydinperhe on teollisen kapitalismin aikana ollut ennen kaikkea mekanismi, joka on mahdollistanut työvoiman uusintamisen halvemmalla kuin mikä sen tuottava kyky on. Naisten tekemän kotityön jääminen palkkatyön järjestelmän ja pääoman kierron ulkopuolelle on ollut edellytys sille, että miesten tekemän tehdastyön palkat on voitu painaa lisäarvon tuottamisen kannalta edulliselle tasolle.

Perustulo tarkoittaa kaikkien ihmisten elämiseen, asumiseen ja rakastamiseen kohdistuvien viranomaiskontrollin muotojen tekemistä tarpeettomiksi. Sen vuoksi se mahdollistaa täysin toisenlaiset asumisen ja elämän jakamisen muodot kuin nykyiset perheeseen sidotut tukimuodot, jotka perustuvat täysin traditionaaliselle heteroseksuaalisen ydinperheen mallille. Jussi Omaheimoa mukaillen, perustulo tekee materiaalisesti mahdolliseksi "venyttää [perhe ja suku] heimoksi, koko maailmaa koskevaksi toveruudeksi tai vaihtuvaksi kommuuniksi [...], joissa jokaiselle annetaan tila omille tavoille ja rohkeus toimia vaikkapa oman seksuaalisuutensa kanssa nykyisen tiettyihin mikroskooppisiin biologisoituihin elimiin typistetyn hikisen ja salailevan kursailun sijaan" (http://www.helsinki.fi/~hanen/suku.html).

I like to move it move it...

Perustulo ei siis ole pelkästään uusi sosiaaliturvan muoto, vaan perusta uudelle elämänmuotojen moneudelle. Perustulon puolesta kamppaileva subjekti, prekariaatti, ei ole entistä ovelampi sosiaalipummi, vaan laajakaistojen Jesse James, joka luo oikosulun metropolin tuottavaan synergiaan tehdäkseen jotain ennenkuulumatonta: yhteiskunnallisen junaryöstön. Taktiikka on vanha: vihollisen liikkeen pysäyttäminen, mutta aineettoman tuotannon ympäristössä se toimii entistä tehokkaammin, koska Microsoftin tai Nokian tuottavuus perustuu ennen kaikkea tietojen, affektien ja tuottavien ruumiiden kiertokulun nopeuteen. Kun ihmisälyn ja -ruumiin liikkeestä on tullut välittömästi tuottavaa, juuri tämän liikkeen ohjaaminen "väärille raiteille" ajaa vihollisen välittömään epätoivoon. Tämän ovat oivaltaneet niin pariisilaiset opiskelijat kuin bolivialaiset kaivosintiaanit.

Sen sijaan, että se tyytyisi räpiköimään ympäriinsä pääoman orjuudessa kuin kahden lasin väliin vangiksi jääneet kärpäset, prekariaatti haluaa ottaa inhimillisen kyvyn liikkeeseen ja muutoksen omaan hallintaansa. Perustulon tarkoitus on vapauttaa tämä inhimillinen kyky kapitalismin sille asettamista rajoista. Aidosti vapaa liike on oikeutta muutokseen ja vaihteluun, toiseksi tulemiseen ja erilaisille hetkille altistumiseen, ei pelkästään jähmeän porvarillisen yksilön rajoitettua oikeutta lentää businessluokassa ilman itseriittoisuuttaan häiritseviä passintarkastuksia. Liikettä, joka on vailla mitään muuta päämäärää kuin liikkumisen itsensä ilo. Silloin se voi yhtä hyvin tarkoittaa liikettä kotoa puistoon, sohvalta jääkaapille tai Helsingistä Santa Cruziin.