2006-08-02

Tilaa taiteelle - Tapaus Ratapiha

Valtaaja

Turusta kaavaillaan Euroopan kulttuuripääkaupunkia vuodelle 2011, mutta mikä on taiteen tila kaupungissa? Tilaa taiteelle tai sen tekemiselle ei tunnu löytyvän kuin suurella rahalla eikä virallista kautta esitettyihin pyyntöihin kuulu vastauksia. Niinpä joukko nuoria aikuisia valtasi 9.6.2006 tarvitsemansa tilan kaupungilta. Muutaman vuoden tyhjillään olleet rakennukset lähellä Turun rautatieasemaa nimettiin kulttuurikeskus Ratapihaksi.

Ensimmäisenä päivänä valtauksessa oli mukana reilut kymmenen eri taiteenlajin tai kansalaisaktivismin edustajaa, jotka toivoivat käyttöönsä ateljee-, teatteri- tai galleriatilaa. Ongelmaksi koettiin, että tyhjää tilaa kyllä olisi muttei lupaa sen käyttöön. Kaikesta päätellen taiteen tulee Turun päättäjien mukaan olla tuottavaa sekä kategorisesti määriteltyä - eli lähinnä perinteistä maalaustaidetta tai kalliita oopperanäytöksiä. Kaupallistettu kulttuuri on hallittua ja helppoa. Näin taide ei enää vaadi ajattelua vaan se muuttuu jokapäiväiseksi viihteeksi jolla unohtaa turhanpäiväinen elämä. Me halusimme jotain muuta.

Valtauksen jälkeen kaupungille lähetettiin tiedote, jossa päämäärämme ilmaistiin näin:

Tarkoituksenamme on kunnostaa talot päätoimisesti ateljee-, galleria- ja teatterikäyttöön ja tukea toimintaamme kirjakahvila-tyyppisellä vapaaehtoistoimintaan perustuvalla kahvilalla. Olemme kunnostaneet taloa viikonlopun aikana parhaamme mukaan ja käyntimme tarkoituksena on paitsi luoda neuvotteluyhteydet Turun kaupungin kanssa, myös kutsua edustajanne tutustumaan taloon. Toiveemme on, että ylläpitoa ja kunnostusta vastaan Turun kaupunki sallii unelmiemme toteutumisen. "Ratapihaksi" ristimämme talopari mahdollistaisi maksuttomat työtilat lähes kymmenelle kuvataiteilijalle sekä esiintymistilat pienille teatteriesityksille, vaikka sen eteen onkin tehtävä kovasti töitä ennen kuin varsinainen toiminta voidaan aloittaa.

Neuvotteluyhteyttä ei luonnollisestikaan syntynyt vaikka paikalla vieraili myöhemmin kaupungin hallituksen edustajia. Tilatoimelle taiteilijat, jotka etsivät mahdollisuutta toimia ja tuottaa kulttuuria olivat vain Epämääräistä Ainesta, vaikka pyrimmekin tekemään itsemme määräiseksi vierailemalla kaupungin edustajien puheilla useamman kerran.

Siivosimme ja kunnostimme taloja talkoovoimin parin viikon ajan. Hankimme alueelle roskalavan, haravoita, lapioita, uudet ikkunat ja poistimme valtavat määrät lasisirua alueelta sekä perustimme vaihtoon perustuvan kirpputorin. Kaikki alkoikin näyttää varsin hyvältä ja ihmisten talkoointo sekä halu auttaa oli valtavan positiivinen yllätys. Operaatio sujui paremmin kuin olisimme koskaan osanneet uneksia. Voimavaroja ja intoa kyllä olisi jos kaupunki tarjoaisi puitteet. Jollain tavalla vain tällainen vapaaehtoinen toiminta, johon ei liity päihteitä ja joutenoloa, on vallanpitäjille kovin uhkaavaa. Talossa oli jäljistä päätellen aikaisemmin asunut alkoholisteja, jotka olivat sotkeneet paikkoja. Heidän heidän läsnäolonsa tiloissa ei kaupunkia ollut murehduttanut.

Media oli alusta alkaen innokkaasti mukana ja raportoi valtauksen edistymisestä. Artikkeleita oli toistakymmentä ja lähes kaikki oli kirjoitettu hyväksyvään sävyyn. Moni oli valmis myöntämään Turun tilaongelman, josta on keskusteltu jo vuosia ilman tuloksia. Ratapihaa pidettiin hyvänä tapana ottaa asia taas käsittelyyn. Radio-, televisio- ja lehtitoimittajia kävi tiuhaan kysymässä mielipidettämme sekä kuvaamassa taloa.

Projekti oli suunniteltu hyvin, koska tarkoituksena ei ollut perustaa sosiaali- tai juhlatilaa vaan toimiva tila jolle todella olisi kysyntää. Kaupungille lähetetty tiedote päättyi näihin lauseisiin:

Olemme suunnitelleet joukon sääntöjä joiden noudattamiseksi valitsemme neuvottelujen edetessä vastuu- ja kontaktihenkilöitä. Sääntöihin kuuluu mm. ehdoton päihdekielto alueella sekä melutason valvominen. Emme voi aavistaakaan suhtautumistanne näin yllättävään toimintaan tilojen saamiseksi, joten emme voi juridisista syistä nimetä toistaiseksi kontaktihenkilöä. Olette kuitenkin tervetulleita vierailemaan Ratapihalla koska tahansa. Hartain toiveemme on, että pääsisimme yhdessä kanssanne neuvottelupöydän ääreen vailla pelkoa tuomiosta, jolloin mielellämme näytämme kasvomme.

Ratapihalla vieraili sen aukioloaikana parisen sataa kiinnostunutta kävijää. Ehdimme järjestää myös musiikkia kulttuuripaikan kunniaksi sekä katsoa yhden elokuvan. Tarkoituksena oli saada teatterinäytökset mahdollisimman pian käyntiin.

Paluu todellisuuteen tapahtui kolmen viikon jälkeen. Valtaus päättyi tiistaiaamuna noin kello 5.30 poliisin murtautuessa sisään taloon vaikeinta mahdollista reittiä. Tuntui että suurin osa Turun töissä olevista poliisivoimista oli liikkeellä. Ulkona näet odotti hieman alle 20 poliisia 6-7 poliisiautoa sekä palolaitoksen ajokki. Tuli jotenkin tärkeä olo kun katselimme kuuden valloittajan voimin ikkunoista ulos aamu-unisena. Olenko minä suurinkin uhka Turun kaupungille kunnostaessani ja siivotessani hylkytonttia parempaan kuntoon? Valloittajat - minä mukaan lukien - ehtivät vintille ennen poliisien sisääntuloa ja virkavallan täytyi purkaa osa välikattoa päästäkseen luoksemme. Osa valtaajista jouduttiin kantamaan ulos talosta. Jokainen talossa ollut sai 15-20 päiväsakkoa ja kaikki vapautuivat poliisiasemalta puoleen päivään mennessä.

Olen onnellinen, että tämä kaikki saatiin vapaaehtoisvoimin aikaiseksi ja sain nähdä Ratapihan "nousun ja tuhon". Toisaalta olen kovin surullinen. Miksi nuorille ei anneta mahdollisuutta tehdä jotain vaikuttavaa ja heidän tulevaisuuttaan aidosti muuttavaa vain siksi, ettei se ei ole kaupungille tuottavaa? Kaupunkitilaa tehdään yhä kaupallisemmaksi ja se työntää luotaan sen, joka ei tahdo vain kuluttaa tai tuottaa rahallisesti. Rationalisoitu tila toimii vallanpitäjiensä ehdoilla eikä tuottamattomuus ole toivottua. Kulttuurin tulisi kuitenkin yhä edelleen toimia ihmisen, ei markkinatalouden ehdoin. Taiteella on tarkoitus kohdata eikä toimia valmiiden sääntöjen mukaan.

Tuleeko taiteen olla rahallisesti arvokasta ja mikä on sen funktio? Ratapiha näytti, mihin pystytään vapaaehtoisesti. Se näytti myös sen, että Turku on vielä kovin takapajuinen paikka. Katsellessani kaiken tapahtuneen jälkeen kulttuuripääkaupunkisivustolta (http://www.turku2011.fi/turku2011.html) aukeavaa näkymää sen sloganit tuntuvat surkuhupaisilta: "Tahto uusiutua ja kohdata", "Rohkeus katsoa eteenpäin ja uusiutua", " Voima joka syntyy taiteesta, tieteestä, yrittäjyydestä, uskosta ja rajat ylittävästä kumppanuudesta".

Ratapiha oli rajat ylittävää kumppanuutta ja rohkeutta, mutta Turku ei kohdannut eikä tahtonut uusiutua.


Kulttuurikeskus Ratapihan sivut osoitteessa http://personal.inet.fi/taide/ratapiha/