2006-06-11

Oikeutta siivoojille
Haastattelussa Valery Alzaga

Miika Saukkonen

Painetta alihankintaketjun kaikille tasoille

Justice for Janitors -kampanjassa olette perehtyneet alihankintaketjuihin ja miettineet keinoja toimia niissä strategisesti. Mitä tämä tarkoittaa?

Alihankintaketjun huipulla on usein menestyviä suuryrityksiä, muun muassa kiinteistöyhtiöitä ja pankkeja, joilla on suuria rakennuksia. Niiden alapuolella toimivat kiinteistön huoltajat, joita omistajat palkkaavat, koska heillä itsellään ei ole aikaa hallinnoida rakennusta. Nämä palkkaavat siivousfirmat, ja siivousfirmat palkkaavat työntekijät. Rahat ovat ketjun yläpäässä. Alihankinnan ja ulkoistamisen avulla on taattu se, että siivoojat saavat surkeaa palkkaa.

Voimme kuitenkin ottaa toiminnan kohteeksi myös rakennuksen omistajat. Kysymys on siitä, kuinka käytämme alihankintaketjun valtasuhteita saadaksemme alihankintaketjun huipulla olevan firman kantamaan sosiaalista vastuuta.

Suomessa suuri osa lakoista on tiukan työrauhavelvoitteen vuoksi laittomia. Rajoittaako työrauhavelvoite lakkoilua Yhdysvalloissa?

Meillä työrauhavelvoitteessa on tiettyjä aukkoja. Jos yhtiö rikkoo työntekijän järjestäytymisoikeutta eli harjoittaa niin sanottua epäreilua työkäytäntöä (Unfair Labor Practice), sitten voi lakkoilla vapaasti eikä se ole laitonta. Työnantajat sortuvat rikkomaan lakia niin helposti, että usein vain odotamme, että työnantaja tekee rikkomuksen. Joskus provosoimme vastareaktion. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että työntekijä avoimesti puolustaa oikeuksiaan, tietäen että työnantaja vastaa siihen. Kun työnantaja pyrkii tukahduttamaan työntekijän pyrkimykset puolustaa oikeuksiaan, me käymme toimintaan.

Autamme työntekijöitä valmistautumaan tähän. Kerromme työntekijöille, että haluamme heidän kohtaavan repressiota, se on osa suunnitelmaa. Kun työntekijät ovat psyykkisesti valmistautuneita tilanteeseen, he kykenevät toimimaan kylmän rauhallisesti - he kirjaavat ylös työnantajan rikkomukset, läsnä olevat todistajat, ja he nauhoittavat keskusteluja salaa mikrofonien avulla. Sen sijaan, että työntekijät pelkäisivät näitä tilanteita, he menevät niihin halliten niitä.

Onko Yhdysvalloissa nykyään entistä enemmän lakkoja?

Todellakin on, mutta lähinnä minun liittoni kaltaisten liittojen toimesta. On edelleen liittoja, jotka ovat perinteisesti hyvää pataa yhtiöiden kanssa, eivätkä lähde kaduille. Mutta nykyään löytyy paljon toisenlaisia liittoja, kuten kuljetusalan työläisillä New Yorkissa (Transport Workers Union, TWU), sairaalatyöntekijöillä, hoitajilla, opettajilla. Julkinen sektori on se missä asioita todella tapahtuu.

Arvelen tämän johtuvan siitä, että julkisen sektorin työntekijät ovat menettämässä saavuttamaansa työehtojen tasoa niin pahasti, että jopa hyvin rauhalliset ja vähemmän tiedostavat työläiset ovat heräämässä ja lähtevät kaduille. Ja se on hyvä, koska sitä mukaa kun ihmiset taistelevat jostakin, heistä tulee hyvin syvällisellä tavalla tietoisia asemastaan työläisinä. He kehittävät identiteetin, he muodostavat luokan, solidaarisuutta, kehittävät kaikenlaisia taitoja.

Jos et todella käy läpi todellista taistelua, sitä on vaikea ymmärtää. Siinä kehittyy ihmisten kyky käydä toimintaan. Kun ihmiset ovat kerran puolustaneet oikeuksiaan, se tulee mahdolliseksi jatkossakin. Mutta jos et ole koskaan tehnyt sitä etkä harjoitellut sitä, kun sinulla ei ole taistelua, ja vaikka sinun pitäisi olla ay-aktiivi, et enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Pyrimme myös opettamaan ihmisille ay-liikkeen historiaa. Sitä, kuinka jotkut toiset tulivat ennen sinua, kohtasivat sortoa ja nousivat taisteluun. Heistä monet menettivät henkensä tai joutuivat linnaan tai fasismin aikana leireille. Työntekijöiden oikeudet eivät ole tulleet itsestään, vaan joku on maksanut niistä kovan hinnan.

Denverissä siivoojat kävivät joitakin vuosia sitten merkittävän työtaistelun, jonka saavutuksena olivat työnantajien kustantamat sairausvakuutukset.

Yhdysvalloissa ei ole kaikille avointa terveydenhuoltoa. Monet siirtolaisista, ehkä jopa 85 prosenttia, ovat paperittomia, ja näin ollen heillä ei ole pääsyä vähäisimpäänkään julkiseen terveydenhuoltoon, jota Yhdysvalloissa on niukasti. Tämän vuoksi Yhdysvalloissa taistellaan siitä, että työnantajat saadaan maksamaan työntekijöidensä sairausvakuutukset. Sairausvakuutus maksaa työläiselle noin 800 dollaria kuukaudessa, joten se on iso summa rahaa. Siihen aikaan siivoojat saivat hieman alle 6 dollaria tunnilta. Työtaistelun kautta voitimme käytännössä noin 23 prosentin palkankorotukset, ja nyt meillä siivoojilla on myös terveydenhuolto.

Valery Alzaga Suomen sosiaalifoorumissa 2006

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.