Nomadit tutkimusmatkalla

Näen ajatukseni jatkumona "workeristiselle" työläistutkimuksen perinteelle, jota ovat historian saatossa harjoittaneet yhtäältä työläismilitantit, toisaalta tutkijat, jotka ovat saaneet "tartunnan" meneillään olleista työläiskamppailuista. Legenda kertoo, että itse Marx vei läpi työläistutkimuksen projekteja, joiden tarkoituksena oli vähintään yhtä paljon politisoida työläisiä kuin tuottaa empiiristä tietoa. Marx jakoi tehdastyöläisille kyselylomakkeita, joiden kysymykset olivat monin tavoin provokatiivisia. Ne oli muotoiltu johtajia vastaan ja ne tähtäsivät työläistietoisuuden tuottamiseen. Sama legenda kertoo hupaisasti, ettei Marx saanut paljoakaan vastauksia, mutta tämä ei estänyt häntä käyttämästä niitä vähiä analyyseissaan... Työläistutkimus tällaisessa muodossa ei vain tuota tietoa, vaan myös politisoi ristiriitoja ja nostaa niiden vastarinnan astetta.

1960-luvulla intellektuaalisesti suuntautunut italialainen vallankumouksellisten ryhmä, Potere Operaio (Työläisten voima), teki työläistutkimusta suurilla tehtailla, kuten Fiatilla, orientoidakseen työläisiä kamppailuihin ja kerätäkseen tietoa työläisten strategisista vastarinnan linjoista. Yksi ryhmän ajatuksista oli, että työläisstrategia kehittyy spontaanisti työläisten autonomisen ja jokapäiväisen (jatkuvan) vastarinnan tasolla. Potere Operaion mukaan oli kuitenkin työläisorganisaatioiden tehtävä avata taktisia kamppailuja strategian kääntämiseksi toiminnaksi: strategia määritti, mitä oli mahdollista ja välttämätöntäkin tehdä. Empiirinen tutkimus nähtiin siten konkreettiseksi välineeksi saada tietoa strategisesta tilanteesta.

Voidaan väittää, että Potere Operaion tehokkuus aikalaisvastarintaa organisoineena elimenä perustui empiirisesti perusteltuun, mutta myös käsitteellisesti artikuloituun ymmärrykseen työläisten subjektiviteetista ja luokkakokoonpanosta. Tältä pohjalta Potere Operaio kehitti muun muassa käsitteen työstä kieltäytyminen, joka on yhä tehokkaassa käytössä autonomisissa liikkeissä. Teoreettista työtä tehneet militantit kykenivät näkemään aikansa työläiskamppailut radikaalisti laajemmassa perspektiivissä kuin tuolloiset ammattiyhdistykset, jotka esittivät vaatimuksia lähinnä vain parempien palkkojen puolesta. 1970-luvulla Potere Operaion militantit toimivat johtavissa asemissa italialaisessa massaliikkeessä, Autonomiassa. Ja kuten lukija jo varmaan arvaa, meillä on yhä tänään suora linkki Potere Operaion tutkimuskokemuksiin Hardtin ja Negrin bestsellerin sivujen välityksellä.

Se, mikä on kiinnostavaa tällä hetkellä, on globaaliliikkeiden valtaisa teoriatuotanto, josta sitä paitsi huomattava osa toteutuu jopa liikehdinnän yhdistysrakenteiden ulkopuolelle epämuodollisesti toimivissa verkostoissa. Internetistä voimme löytää kokonaisen julkaisuprojektien moninaisuuden. Sitä innoittaa do it yourself -kulttuuri se linkittyy radikaaleihin liikkeisiin ja se kykenee tuottamaan korkeatasoista teoriaa ja teoreettista argumentaatiota. Ja tämä usein käytännössä nolla(ellei jopa negatiivisella)budjetilla. Tässä liikkeessä ei todellakaan ole puutetta argumentatiivisesta kapasiteetista. Symbolinen tuotanto on ylipäätään ollut liikkeen vahvuuksia. Uusliberalismin "naturalistinen" oikeutus tuhottiin tehokkaasti muutamassa vuodessa. Toisenlaisen maailman mahdollisuus laukaistiin rypälepommituksena eetteriin kiertämään ympäri maapalloa. Se oli laajan mittakaavan kulttuurivallankumous, jolla oli hyvin materiaalisia seurauksia. Imperiumin instituutiot ovat täysin todellisesti nilkuttaneet legitimiteettikriisissään globaaliliikkeen jäljiltä. Tätä ei pidä aliarvioida. Sitä pitää vain viedä eteenpäin.

Ehdotukseni ottaa askel kohti empiirisempää ja interventionistisempaa tutkimusta ei toki ole uusi. Jo mainittua työläistutkimusta on tehty "alusta saakka". Yhteiskuntatieteillä on toimintatutkimuksensa ja interventionistiset metodinsa. Naisliike ja ympäristöliike ovat aina sisältäneet tieteellisesti päteviä tutkijoita. Uutta on kuitenkin tilanne, jossa liikkeet ovat nostaneet esiin globaalin poliittisen subjektiviteetin. Viimeisimmissä liikesukupolvissa on vain vähemmistö niitä, jotka edelleen identifioivat poliittisen toimintatilan kansallisvaltioon tai ylipäätään mihinkään määrättyyn paikkaan. Uusi subjektiviteetti on noussut esille globaalilla tasolla toimivien liikeorganisaatioiden ja globaalien informaatioteknologioiden hybridinä. Sen muoto vastaa teoreettista käsitystämme uuden tuotannon subjektiviteetista ja sen vastarinta on avannut välittömästi välittömästi kamppailun teoriatuotannosta. Hyvät toverit, elämme todellakin mielenkiintoisia aikoja!

Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista huomioida, että globaaliliikkeen piirissä on jo olemassa joitain työläistutkimuksen perinteen uusia avauksia. Esimerkiksi saksalainen Kolinko-niminen ryhmä on julkaissut tutkimuksen puhelinkeskuksen työntekijöistä. Espanjalainen Precarias a la deriva on tehnyt tutkimusta naisistuneesta työstä prekaarisessa tilanteessa. Myös saksalainen Wild Cat -ryhmä on nostanut työläistutkimuksen ajatuksia teksteihinsä. Aivan viime aikoina Eurooppaan on lisäksi alkanut muodostua Precarity Webring -nimeä kantava prekaarisuuden tutkimukseen orientoituva verkosto (jossa Megafonikin sivumennen mainiten on mukana). Tällaiset ryhmät ovat ottaneet haasteekseen konkreettisen tutkimuksen, jota toteutetaan yhteisöllisellä ja autonomisella tyylillä. Eikö ole kiehtovaa, että samalla kun yliopistoa akateemisen tutkimuksen ja "ylimmän opetuksen" instituutiona leimaa jatkuva resurssipula ja kriisikeskustelu, autonomiset verkostot kykenevät avaamaan tieteen ja tutkimuksen kentälle kokonaan uudella tavoin organisoituvaa rintamaa, joka suuntautuu tieteentekoon toiveikkaasti, koska näkee sen yhteiskunnallisten kamppailujen voimaa lisäävänä ulottuvuutena. Mitenkään autonomisen toiminnan resursseja romantisoimatta ei tilanteeseen piirtyvää jännitettä voi ohittaa merkityksettömänä.

Nomaditiede sellaisena kuin sen näen on työläistutkimuksen uudelleen luenta globaaliliikkeen politisoimien kysymysten viitekehyksessä ja globaaliliikkeen subjektiviteetin toteuttamana. Se on autonomista tutkimusta konfliktien sisällä. Se on tutkimusmatka, jonka on sekaannuttava mitä moninaisimpiin tiedon tuottajien ryhmiin: taiteilijoihin, journalisteihin, valokuvaajiin, graffitimaalareihin, koodaajiin, haktivisteihin... Sen on sekaannuttava, koska sekaantuminen on kommunikaatiota, joka luo uutta yhteisöä, tulevaa yhteisöä.

Linkkejä

Precarity Webring
Precarias a la Deriva
Kolinko
Wild Cat
Research Center about Autonomous Knowledges and Powers
Brian Holmes: Activist Research
Brett Neilson and Ned Rossiter (toim.): Multitudes, Creative Organisation and the Precarious Condition of New Media Labour
Uuden työn käsitteet/Autonominen tutkimus videot