2006-03-25

Mannerlaattojen ajelehtiminen
Aktivistitutkimus, geopolitiikasta geopoetiikkaan

Brian Holmes

Kääntänyt: Eetu Viren

Miten maailma muotoutuu? Miten maailma romahtaa? Uusliberalistinen globalisaatio yhdisti nämä kaksi vastakkaista kysymystä yhdeksi - ennen kuin syyskuun 11. näytti, ettei vastauksena voi olla täydellinen synteesi. Itsen paikantaminen vasten tuhon horisonttia, ja sitten elettyyn kokemukseen kohdistuvan intervention tapojen ja laajuuksien löytäminen, ovat intellektuaalisen aktivismin teitä nykyisessä maailmanjärjestelmässä.

Uusliberaali muuttuu uuskonservatiiviksi

Tänään on toiminnassa kaksinkertainen dynamiikka, joka tuhoaa sen, mitä rakentaa, ja hajottaa sen, minkä yhdistää. Ja juuri tämän kanssa meidän kaikkien täytyy tulla toimeen. Yksi pääesimerkki on Euroopan unionin laajentuminen, aina ultraliberaalin perustuslain fiaskoon asti. Idän ja lännen välisen historiallisen kahtiajaon loppu näyttäytyy nyt Vanhan ja Uuden Euroopan välisen jaon alkuna, kun lännen sosiaalidemokraattiset linnakkeet pyrkivät suojautumaan globaaleilta markkinoilta sillä välin kun postkommunistiset valtiot kieltävät kaikki nopeusrajoitukset matkalla rikkauteen. Mutta demokraattisen perustuslain puuttuminen vain suosii yritysten lobbaajia ja vallanpitäjien sopimuksia ja jättää kansalliset parlamentit savuverhoksi todellisten päätösten ylle.

Vieläkin hätkähdyttävämpi tapaus on WTO:n - joka juuri eilen vaikutti olevan vääjäämättä saavuttamassa eräänlaisen maailmanhallituksen roolin - itsensä katkaiseva nousu. Kansainvälinen kauppajärjestelmä oli hädin tuskin vakiintunut, kun tariffisodat EU:n ja Yhdysvaltain välillä puhkesivat, protestit levisivät kuin tulipalo ympäri maapalloa ja blokinmuodostus otti tulta alleen. Esimerkkeinä ovat neuvottelut sekä FTAA:sta että uudistetusta Mercosurista Latinalaisessa Amerikassa, liike kohti laajennettua ASEAN-järjestelmää (johon Japani, Kiina ja Etelä-Korea liittyivät) ja lopulta Venezuelan ehdotus ALBA:sta, joka julisti vasemmistolaista "aamunkoittoa" vapaan kaupan auringonlaskun jälkeen. Mutta kuten kuka tahansa historioitsija muistaa, kauppablokkien muodostus oli alkusoitto 1940-luvun maailmanlaajuisille konflikteille.

Omituisin ristiriitaisten voimien syleily tämän päivän maailmassa on teollistuneen Kiinan ja finanssitaloudellistuneiden Yhdysvaltojen välinen symbioottinen yhteys. Kiina ponnistelee jatkuvasti tuottaakseen sen, minkä kuluttamiseksi USA joutuu tekemään ponnistuksia - sellaisella ekologisella riskitasolla, jota kukaan ei voi edes mitata. Pitääkseen onnenpyörän pyörimässä kiinalaiset lainaavat tuotantonsa voitot takaisin USA:han tukeakseen kaikkivoipaan dollariin kohdistuvaa spekulaatiota ja pitääkseen maailman suurimmat markkinat joustavina. Se, mitä tapahtuu, jos rahaputki Kiinasta Yhdysvaltain valtiovarainministeriöön menee tukkoon, on kenen tahansa arvattavissa; mutta kun New Orleansin tulvavedet tukahtuvat kansalliseksi suoksi, joka ei voi olla tuomatta mieleen kansainvälistä katastrofia Irakissa, Yhdysvaltain yritykset pelastaa katoava hegemoniansa näyttävät kasvavassa määrin epätoivoisilta ja epävarmoilta. Konfliktien taso kasvaa joka puolella maapalloa, ja ongelmasta, miten puuttua peliin maailmankansalaisena, tulee monimutkaisempi ja hämmentävämpi kuin koskaan.

Kapitalistisen globalisaation vastaiset liikkeet olivat ensimmäinen laajalle levinnyt, yhteensovitettu yritys vastata vuoden '89 jälkeisen maailmanjärjestelmän kaaokseen. Nämä liikkeet olivat hankala sekoitus demokraattisia suvereenisuuden kannattajia, rajoja vastustavia libertaareja (David Graeberin "uudet anarkistit) ja perinteisiä, ammattiyhdistyssuuntautuneita keynesiläisiä. Ne saattoivat kaikki kritisoida uusliberaalin hallinnan epäonnistumisia, mutta ne olivat erimielisiä ja epäröiviä sen kulttuuristen seurausten suhteen. Eikä noiden seurausten ilmestymisessä kestänyt pitkään. Ajamalla alas yhteiskunnallisia solidaarisuuksia ja tuhoamalla ekologisia tasapainoja kiihdytetyn pääoman laajenemisen uusliberaali ohjelma välittömästi synnytti myös uuskonservatiivisen varjonsa sotilaallisen, moraalisen ja uskonnollisen järjestykseen paluun muodossa. Mikään ei olisi voinut tarjota parempaa suojaa demokraattisen kritiikin kieltämiselle, kansalaisoikeuksien äkilliselle rajoittamiselle ja alituiselle budjettivarojen siirrolle yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista yksityiseen turvallisuuteen. Globalisaation vastaisesta reaktiosta tuli voimakas manipulaation väline eliiteille, jotka olivat alun perin käynnistäneet koko prosessin.

Nykyinen vimma vakiinnuttaa alueellisia blokkeja heijastaa kompromissin etsimistä globaalin kattavuuden ja alueellisen vakauden välillä. "Sivilisaatioiden yhteentörmäyksen" tuolla puolen tai sitä ennen johtava kysymys koskee nykyisten yhteiskunnallisten suhteiden toimivaa laajuutta. Tästä näkökulmasta Bushin hallinnon Latinalaisessa Amerikassa harjoittama markkinoiden vapauttamisen politiikka on verrattavissa Al-Qaidan haaveisiin islamilaisesta kalifaatista Lähi-idässä. Japanin ja Kiinan ympärille muodostumassa oleva verkostoitunut tuotantojärjestelmä tai EU:n jatkuva diplomaattinen Venäjän liehittely Tshetshenian julmuuksista huolimatta antavat samanlaisia näkoaloja tähän kysymykseen toimivasta laajuudesta, joka tarkoittaa ennen kaikkea "mantereen" laajuutta, niin elastinen ja epämääräinen kuin tuo termi onkin. Paradoksaalisesti globaali yhdentyminen ei asetu kontinentalisoitumista vastaan vaan ajaa sitä eteenpäin. Vuosituhannen vaihdetta edeltävien maankuoren siirtymien taustalla on kolmenkymmenen vuoden uusliberaalin töytäyksen väkivalta, töytäyksen kohti rajatonta maailmaa, joka on täysin avoin suurimmille ja verenhimoisimmille yrityksille.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.