2005-11-19

Sarkozy, pikku Napoleon?

Mathieu Kassovitz

Kääntänyt: Miika Saukkonen

Elokuvan La Haine (Viha) ohjaaja Mathieu Kassovitz analysoi Ranskan poliittista tilannetta lähiömellakoiden jälkimainingeissa.

Jo jonkin aikaa ovat eri radio- ja tv-kanavat ympäri maailmaa pyytäneet minulta haastatteluja Ranskan lähiöitä ravistelleita tapahtumia koskien. En valitettavasti voi kunnioittaa kaikkia näitä pyyntöjä, joten olen päättänyt puhua aiheesta kotisivullani.

Vaikka haluaisin pysyä erossa politiikasta, se on poliitikkojen viimeaikaisten lausuntojen edessä vaikeaa. Ja näiden lausuntojen provosoidessa vihaa kaikkien nuorten keskuudessa, on vaikeaa pidättäytyä antamasta tukea mellakoijille.

Nicolas Sarkozy, joka on esiintynyt ranskalaisessa mediassa kuin Idols-tähti ja viihdyttänyt meitä viime vuosina yksityiselämänsä ja poliittisten ambitioidensa yksityiskohdilla, on poliitikko, jolla on tapana järjestää jokin näytös joka kerta kun hänen kannatuslukunsa laskevat. Ja tällä kertaa Sarkozy on käynyt kaikkea sitä vastaan mitä ranskalainen tasavalta puolustaa. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Sisäministeri, tuleva presidenttiehdokas, esittää näkemyksiä, jotka eivät ainoastaan osoita hänen kokemattomuuttaan politiikassa ja inhimillisissä suhteissa (jotka ovat toisiinsa läheisesti sidoksissa) vaan tuovat myös esille pikku-Napoleonin demagogiset ja egosentriset luonteenpiirteet.

Jos lähiöt räjähtävät tänään uudestaan, se ei johdu yleisestä tyytymättömyydestä niihin elinoloihin, joiden kanssa "siirtolaisten" kokonaisten sukupolvien täytyy päivittäin kamppailla. Mitään poliittista keskustelua ei valitettavasti sisälly siihen taisteluun, jossa lähiöiden nuoret asettuvat Sarkozyn poliisivoimia vastaan. Palavat autot ovat ennemminkin pinnallisia purkauksia sen epäkunnioituksen edessä, jota sisäministeri on osoittanut heidän yhteisöjään kohtaan. Nicolas Sarkozy haluaa putsata tämän lähiöiden "roskasakin" pois painepesurilla ja huutaa sitä kovaan ääneen keskellä vihaista naapurustoa iltayhdentoista aikaan.

Vastaus on kadulla. "Nollatoleranssi" toimii molempiin suuntiin.

On sietämätöntä, että poliitikko ottaa vapauden asettaa epätasapainoon tilanteen, joka on jo valmiiksi jännitteinen johtuen vuosia jatkuneesta tietämättömyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta, eikä pidättäydy esittämästä avoimia uhkauksia kokonaista väestönosaa kohtaan viittaamatta todellisiin ongelmiin.

Sodanlietsojan elkein hän avaa repeämän, jonka toivon nielevän hänet. Viha on luonut vihaa vuosisatojen ajan, mutta Sarkozy pitää yhä repressiota ainoana keinona estää kapina. Tämä pyrkimys ajaa oma tahtonsa läpi hinnalla millä hyvänsä muistuttaa minua muista aikamme suurista johtajista ja saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

Historia osoittaa meille että avoimuuden ja filosofian puute erilaisten yhteisöjen välillä tuottaa vihaa ja yhteentörmäyksiä. Ranskan erilaisten lähiöiden intifada muistuttaa itse asiassa yhteenottoja, joissa ovat vastakkain Palestiinan lapset, aseinaan kivet, ja Israelin sotilaat, aseinaan ohjukset.

Historia toistuu kaikkialla.

Meluaminen ja raivoaminen ovat monille yhteisöille ainoat keinot tulla kuulluiksi. Tästä ovat tuloksena päivälehtien etusivuja täyttävät terroristien hyökkäykset.

Terrorin tukahduttaminen terrorilla ei ole koskaan auttanut voittamaan sotia, se on ainoastaan auttanut sotia jatkumaan.

Nicolas Sarkozy on George Bushin viestintäkoneiston ihailija. Hän hyödyntää mediaa kohottaakseen imagoaan ja manipuloidakseen väestöä.

Bushin tavoin hän ei puolusta ihannetta vaan vastaa niihin pelkoihin, joita hän itse iskostaa kansalaisten päähän.

Hän olisi mielihyvin vienyt Ranskan amerikkalaisten taakse Bushin "taistelussa terroria vastaan". Olen siitä vakuuttunut.

Nicolas Sarkozy haluaa nousta tasavaltamme presidentiksi eikä "kukaan tule asettumaan hänen tielleen", kuten hän asian ilmaisee.

Jos tämä mies ei tee virheitä pyrkiessään kohti maan presidenttiyttä, mikään ei tosiaankaan tule hänen tielleen, ja lopulta hän saa havittelemansa vallan.

Toistaako historia itseään? Kyllä. Se on tehnyt niin aina. Niiden vallanhimo ja egosentrismi, jotka ajattelevat pitävänsä hallussaan totuutta, on aina luonut diktaattoreita.

Nicolas Sarkozy on epäilemättä pikku Napoleon. En tiedä onko hänessä potentiaalia suureksi Napoleoniksi, mutta huomenna on mahdotonta sanoa, ettemme tienneet.

http://www.mathieukassovitz.com/

La Haine