2005-11-18

Jo riittää lähiöitä syyllistävä kilpalaulanta

Abdelaziz Chaambi

Kääntänyt: Miika Saukkonen

Ranskan lähiöiden nuoret ovat antamassa oppitunnin isoveljilleen, jotka eivät enää uskalla tehdä mitään horjuttaakseen uutta maailmanjärjestystä ja työväenluokkia koettelevaa epäoikeudenmukaisuutta.

Olemme [samizdat.net:issä] auttaneet viime päivien aikana julkaisemaan kymmeniä tiedotteita, tutkielmia, analyyseja ja kommentteja koskien Ranskan lähiöiden kapinaa, joka ei koskaan ole synnyttänyt niin paljoa kiinnostusta niin lyhyessä ajassa.

Älkää sanoko, että kiinnostuksessa on kyse pelkästään rakkaudesta ja altruismista lähiöiden asukkaita kohtaan. Kaikki nämä järjestöt tai persoonat tulevat muutaman kerran meidän kaupunginosiimme, parhaassa tapauksessa yhteen konferenssiin tai keskustelutilaisuuteen, pahimmassa (ja valitettavasti pahin tapaus on sääntö) kirjoittamaan kirjaa, opinnäytettä yliopistolle, artikkelia päivälehdelle tai kaupittelemaan meille puolueensa tai järjestönsä soppaa.

20 vuoden ajan häikäilemätön media, poliitikot, rasistit ja islamofobit, ovat yrittäneet hyötyä meidän kaupunginosiemme todellisuudesta, kiinnostuneina ainoastaan uransa tekemisestä tai organisaatioidensa rivien järjestämisestä.

20 vuotta on kulunut ja eräät heistä palaavat. Suurin osa heistä kiipeää olkapäillemme ja iskee hampaansa lihaamme saavuttaakseen julkisuutta, sosiaalista arvonnousua ja ammatillista menestystä, samalla kun me pysymme suljettuina ghettoihimme. Turha luulo että he ilmaisisivat konkreettisesti, kentällä, solidaarisuutta tai tukea, hetkellä jolla eniten sitä tarvitsemme.

Poliisin syyllistyessä rikoksiin ja väärinkäytöksiin, oikeuden jakaessa epäoikeudenmukaisia tuomioita, kun tehdään karkotuksia ja toimeenpannaan irtisanomisaaltoja ja niin edelleen, emme näe tätä samaa kiinnostusta esikaupunkeja kohtaan, jota tänään eräät esittävät.

Meidän täytyy pysyä tarkkana tätä vaihtelevaa tukea kohtaan ja tehdä valintoja näiden lähiöiden "ystävien" välillä (...). Mikään ei auta meitä paremmin näiden valintojen tekemisessä kuin taistelut ja toiminta kentällä. (...)

Olemme nähneet täällä käyskentelemässä paljon turhia ihmisiä, niitä jotka pyrkivät tekemään uraa, opportunisteja, pettureita ja kaikenlaisia narreja, valmiina islamisoimaan, etnisöimään, akkulturoimaan, kriminalisoimaan ja tukahduttamaan tätä taistelua ja meidän "pikkuveljiemme" raivon ilmauksia. (...)

Olemme myös kuulleet ja lukeneet, kuinka muutamat "valaistuneet sielut" vaativat nuorille rangaistuksia. Kyseiset nuoret ovat kuitenkin uhreja, joita tulisi tukea heidän taistelussaan, joka saa erityisen muodon (vaikkakaan viime kädessä ei niin erilaista verrattuna viininviljelijöiden, maanviljelijöiden, satamatyöläisten ja muiden kamppailuihin...) valtion edessä, joka on ainoa vastuullinen ja syyllinen rasistisen, syrjivän ja uuskoloniaalisen järjestelmän aikaansaamiseen.

Emme ole yllättyneitä siitä, ettei hallitus kuuntele tätä raivon huutoa, mutta se mikä meitä yllättää ovat ne, joiden olisi poliittisten, filosofisten ja uskonnollisten vakaumustensa nimissä kuulunut pitää kiinni solidaarisuudesta meitä kohtaan, mutta joihin on iskenyt sama krooninen kuurous kuin muihinkin.

On totta, että kun lähiöt nousevat kapinaan kuten tällä hetkellä, eräät saavat takaisin kuulonsa, mutta valitettavasti aina tilapäisesti ja vain siihen saakka kun muut tilanteet toisessa maailman ääressä vetävät puoleensa heidän huomionsa.

Tuomitsemisen sijaan meidän tulisi kiittää näitä nuoria siitä, että he ovat kyenneet nousemaan taisteluun poliisivaltiota ja ultraliberalismin tuhoisaa järjestystä vastaan. He antavat meille rohkean esimerkin huolimatta nuoresta iästään ja huolimatta tuomioista ja rangaistuksista, joita on alkanut sadella.

Nuoret ovat antamassa oppitunnin isoveljilleen, jotka eivät uskalla enää tehdä mitään horjuttaakseen uutta maailmanjärjestystä ja työväenluokkia koettelevaa epäoikeudenmukaisuutta.

Niitä, jotka vuonna 1968 heittivät kiviä ja polttivat autoja, ei koskaan tuomittu kuten nyt tuomitaan meidän kaupunginosiemme nuoria, vuoden vankeustuomioihin asti. Tänään edellämainitut ovat johtopaikoilla ja tekemässä päätöksiä: kukaan ei vaadi, että heidät olisi pitänyt tuomita kapinastaan. Päinvastoin, he ovat sukupolvensa ylpeys. Tämä sukupolvi sen sijaan syyttää ja stigmatisoi lähiöiden nuoria. (...)

Meidän on pysyttävä tarkkaavaisina ja käytettävä luovuuttamme muuttaaksemme nämä kapinaliikkeet todelliseksi poliittiseksi taisteluksi ja estääksemme sen, että miljoonien alistettujen ääni tukahdutetaan taas moneksi vuodeksi repression ja lupausten avulla.

Julkaistu alun perin Samizdat.net -sivustolla. Suomennettu italiankielisestä käännöksestä.

http://infos.samizdat.net/