2005-08-24

Kuokkavieraat Reloaded

Jukka Peltokoski

Käsittelen tekstissä kuokkavierasprotesteja julkisuushakuisena poliittisena provokaationa. Lähtökohtanani on käsitys, jonka mukaan kuokkavieraat ovat toimintatyyliltään esimerkillinen, joskin kärjekäs ja radikaali, tapaus 2000-luvun vaihteen yhteiskunnallisen liikehdinnän toimintatyylistä. Kyetäksemme ymmärtämään kuokkavierasprotestoinnin tyyliä, meidän on muotoiltava uudenlainen näkökulma poliittiseen toimintatilaan.[1]

Koska käsillämme on leimattu esimerkki, lienee syytä tähdentää alkuun, että uudenlaisen näkökulman hakeminen ei tarkoita viel� sinänsä uudenlaisten ilmiöiden oikeuttamista. 2000-luvun vaihteen yhteiskunnallisessa liikehdinnässä yleistyneen provokatiivisen ja julkisuushakuisen tyylin ymmärtämiseksi emme kuitenkaan voi nojata vanhoihin poliittista toimintaa koskeviin käsityksiin. Uuden erityislaatuisuuden tavoittaminen vaatii uudenlaisia jäsennyksiä.

Kuokkavierasprotestilla viittaan vuodesta 1996 vuoteen 2003 Presidentinlinnan lähettyvillä järjestettyihin mielenilmauksiin, jotka alkoivat nimellä Kansan Kuokkavierasjuhlat, mutta muuttuivat myöhemmin pelkiksi Kuokkavierasjuhliksi, siis ilman viittausta kansaan. Vuonna 1999 tapahtuma oli nimetty (Euro)kansan kuokkavierasjuhlaksi ja Vuonna 2001 Kuokkavierasseikkailu 2001:ksi. Ensimmäisessä tapauksessa nimi viittasi Suomen EU-puheenjohtajakauteen, jälkimmäisessä Stanley Kubrickin kuuluisaan elokuvaan. Vuonna 2004 Kuokkavierasjuhlia ei enää järjestetty. Vain sähköpostilistoilla levisi ilmoitus "ammattimielenosoittajien" lakosta, joka oli julistettu maksamattomien palkkojen vuoksi. Palkanmaksajiksi viestissä ilmoitettiin litania nuoria kansalaisjärjestöjä Vasemmistonuorista Maan ystäviin ja Helsingin anarkisteihin.

Useimmat muistanevat kuokkavierasprotestit lähinnä TV-uutisten itsenäisyyspäivän kuvauksista sekä syksyllä 2004 voimaan tulleesta laista, joka kielsi naamioitumisen mielenosoituksissa. Naamioitumisen kieltänyt laki säädettiin viitaten keskeisesti nimenomaan joidenkin kuokkavieraiden naamioituneina aiheuttamiin omaisuusvahinkoihin ja muihin lainrikkomuksiin. Taustalta saattoi tosin aistia myös yleisempää huolta 2000-luvun vaihteen liikehdinnässä yleistyneestä kasvottomasta toiminnasta sekä yhteiskunnallisten liikkeiden nykyisestä hahmottomuudesta ja epämääräisyydestä. Nykyinen liikehdintä on muuttunut monin tavoin verkostomaiseksi ja nopeasti muuttuvaksi ilmiöksi, joka ehkä koetaan herkästi hahmottomaksi ja kasvottomaksi uhaksi ylipäätään, ei vain naamioita käyttävien aktivistien osalta.

En pyri vastaamaan kysymyksiin siitä, olivatko kuokkavieraat oikeassa tai väärässä tai oliko heidän protestointinsa oikeutettua tai epäoikeutettua. Käsittelen kysymystä siitä, millaisesta poliittisesta toimintatilasta kuokkavieraiden kaltainen protestoinnin tyyli nousee.

Olen jo aiemmin osallistunut kuokkavieraista käytyyn keskusteluun Megafonin puitteissa. Osallistuin myös noin vuosi sitten Nuorisotutkimusseuran Kuokkavierasmuistion tuottamiseen sekä aiheesta järjestettyyn seminaariin (ks. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/kuokkavieraat.pdf). Miksi siis nostaa kuokkavieraat jälleen pöydälle. Yksinkertaisesti siksi, että he ovat edelleen tuorein ja poleemisuudessaan kiinnostavin esimerkki poliittisesta toimintatyylistä, joka provosoi ja osoittaa, nousee yllättävällä voimalla, mutta voi yhtä yllättäen myös kadota kuin tuhka tuuleen. Käytän kuokkavierasprotesteja esimerkillisenä tapauksena. En ole kiinnostunut enää käymään keskustelua kuokkavieraista sinänsä. Tähtäimessä on 2000-luvun vaihteen protestoinnin tyylin ymmärtäminen laajasti.

Kaikki yhdell sivulla.

Tulostusversio.