2005-08-16

Ihmisoikeuksilla alistajat

Tapio Laakso

Kirjoitus perustuu 7.8.2005 Open Minds Open Borders -festivaaleilla järjestetyn ihmiskauppaa kïäsitelleen paneelin herättämiin ajatuksiin. Allekirjoittanut toimi paneelin puheenjohtajana.

Ihmisoikeuksista ja ihmisten kokemasta kärsimyksestä puhuminen toimii yhä useammin paholaisen asianajajana. Kärsimyksen kauhisteleminen ja abstraktit toiveet valmiista maailmasta käännetään tukemaan konkreettista politiikkaa, joka ainoastaan lisää kärsimystä. Kyse ei ole ainoastaan hyvien asioiden käyttämisestä politiikan verukkeena (on hyökättävä Afganistaniin, koska siellä alistetaan naisia) vaan myös täysin vilpittömästä ja humanitaarisesta toiminnasta.

Yritän näyttää kuinka ihmiskaupaksi nimettyyn ilmiöön liitetty ihmisoikeuspuhe kääntyy juuri niiden ihmisten tarpeita vastaan, joiden ihmisoikeuksista niin kovasti puhutaan.

Ihmiskauppa

YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (Palermon sopimus) ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan mukaan ihmiskauppa on toimintaa, joka liittyy uhrien rekrytointiin, kuljetukseen, kätkemiseen ja vastaanottoon. Ihmiskaupassa käytetään keinoina väkivaltaa tai sillä uhkaamista, huijaamista, pettämistä, pakottamista, sieppaamista, vallan ja haavoittuvuuden väärinkäyttöä tai rahan ja etujen antamista henkilölle, jonka vallassa uhri on. Ihmiskaupan päämääränä voi olla uhrin hyväksikäyttö prostituoituna, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö, orjuuteen tai sitä muistuttaviin olosuhteisiin pakottaminen tai uhrin elinten irrottaminen.

Julkisessa keskustelussa ihmiskauppaa käsitellään yleensä kolmesta näkökulmasta:

  1. Ihmiskaupan perimmäiset syyt ovat globaali epätasa-arvo, uhrien, etenkin naisten heikko koulutus ja heikompien hyväksikäyttämiseen ajava ahneus. Puuttuaksemme ihmiskauppaan meidän on puututtava näihin ilmiön perimmäisiin syihin.
  2. Ihmiskaupan uhrien kohtalo on usein kauhea. Rikolliset houkuttelevat viattomat, kouluttamattomat ja köyhistä oloista tulevat tytöt matkaansa lupauksilla paremmasta elämästä. Paremman elämän sijasta tytöt päätyvät seksiorjiksi. Puuttuaksemme ihmiskauppaan meidän on puututtava tähän järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
  3. Ihmiskauppaa aiheuttaa kysyntä. Eurooppa haluaa seksityöläisiä ja muuta halpaa työvoimaa tekemään kaikenlaisia hanttihommia halvalla. Puuttuaksemme ihmiskauppaan meidän on puututtava kysyntään.

Kaikki tämä on totta. Ihmiskauppa on kuvottava rasistinen ja sukupuolittunut ilmiö, jota järjestäytynyt rikollisuus pyörittää. Ei siis ihme, että Suomessa nousi kohu epäilyistä, että maa on ihmiskauppareitillä.

Pelastetut?

Toisinaan rajalla jää kiinni epäilty ihmissalakuljettaja tai ihmiskauppias - yleensä emme tiedä, ero voi olla vain veteen piirretty viiva.* Viranomaispuheen seassa on muutama uhriuttava sana kuljettajien tai kauppiaiden matkassa olleista ihmisistä, usein naisista. Jokin jää vaivaamaan, onko nämä ihmiset nyt pelastettu?

Ihmiskaupan uhreilla ja kaikilla paperittomilla ihmisillä on sama ongelma. Paperiton ihminen ei voi hakea viranomaisten suojelua, koska se tarkoittaa todennäköisesti karkotusta. Puhe ihmisoikeuksista ei merkitse näille ihmisille mitään. Lopulta "jakamattomat" ihmisoikeudet ovat ainoastaan kansalaisten oikeuksia.

Tässä pisteessä ihmisoikeuksien nimissä käyty ja uhrien karmeilla kohtaloilla väritetty puhe ihmiskaupan vastaisesta taistelusta luhistuu. Ihmiskauppaan kohdistetut toimenpiteet osuvat rikollisten sijasta uhreihin.

Suurin osa ihmiskauppaan kohdistuneista ratsioista ja muista toimenpiteistä jättää viranomaisten käsiin suuren joukon niitä, joiden pitäisi olla "uhreja". Heidän kohtalonaan on joutua karkotetuksi johonkin jumalan hylkäämään kylään Moldovassa, vailla mitään tulevaisuutta. Lopulta viranomaisten silmissä nämä ihmiset ovat maassa laittomasti, olkoot kuinka uhreja tahansa.

Ihmiskauppa, siihen liittyvä kauhistelu ja loputon puhe abstrakteista ihmisoikeuksista toimivat rajakontrollin, ihmisten kriminalisoinnin ja tiukemman maahanmuuttopolitiikan käsikassaroina. Samalla sinänsä erittäin kannatettavista asioista kuten köyhyyden poistamisesta ja tyttöjen kouluttamisesta tulee alibi, joka auttaa sivuuttamaan tilanteet, joissa ihmiset ovat.

Mafiosot nauravat partaansa. Sellaista rajavalvontaa, josta järjestäytynyt rikollisuus ei pääse läpi, ei ole eikä tule. Lisääntynyt rajakontrolli sen sijaan kasvattaa mafioiden markkinoita. Ilman heitä rajan ylittäminen käy entistä vaikeammaksi tavalliselle tytölle. Juuri rajakontrollin kiristäminen ajoi Suomessa toimineet itsenäiset venäläisprostituoidut mafian kynsiin.

Ihmiskauppaa kauhistelevat ovat yleensä hyvin haluttomia koskemaan kysymykseen kansalaisuudesta ja paperittomuudesta. Keskustelu ajautuu helposti siihen suuntaan, että juuri ihmiskauppaan ja paperittomiin yleensä kohdistetut toimenpiteet, tarkka rajakontrolli ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen luovat pohjaa ihmiskaupalle. Tällaiset vihjaukset aiheuttavat vihaisen reaktion. "Ei rajoja voi avata yhdellä rysäyksellä." "Suomen tai EU:n velvollisuus ei ole auttaa kaikkia." Uhrista on tullut uhka.

Herää kysymys, onko "ihmiskaupasta" puhuminen lainkaan järkevää. Auttaako se meitä tekemään jotakin hyvää ihmisten todellisille tilanteille?

Uhriksi tekeminen ja pakeneminen tekona

Ihmiskaupan kauhisteluun, ylipäätänsä ihmisten surkeuden kauhisteluun sisältyy aina uhriksi tekemisen ongelmallisuus. Ihmisen näkeminen ainoastaan uhrina ja hänen säälimisensä ei pelasta ketään.

Huomautan heti alkuun, että ihmisen toimijuudesta puhuessani en tarkoita mitään liberaalia höpöhöpöä "vapaasti valitsevasta" ihmisestä. Monet siirtolaiset tai pakolaiset saa liikkeelle suunnaton kärsimys. Siitä huolimatta he ovat ihmisiä, jotka myös tekevät valintoja, toimivat ja pyrkivät toteuttamaan unelmiaan. Sääli ja objektivointi voivat olla todella lamauttavia tekoja.

"Ihmiskaupan uhri" voi olla nainen, joka ottaa suuren, mutta tietoisen riskin lähtiessään ihmissalakuljettajan mukaan. Riski on tälle naiselle parempi vaihtoehto kuin pakkoavioliitto 60-vuotiaan serkun kanssa. Tämä nainen tietää, että häntä eivät auta valtio, ihmisoikeusjulistukset tai maailmanparantajat.

"Ihmiskaupan uhriksi" päätyminen ja kaikki kotimaassa oleva köyhyys, näköalattomuus ja sorto ovat kaksi hirveää tilannetta, joiden välissä on tekoja ja valintoja. Jälkimmäinen on meille länsimaalaisille helpompi asia hyväksyä, koska se ei muka ole meidän ongelmamme. "Kehitysmaiden täytyy itse pitää huolta omista ihmisistään. Me voimme hiukan auttaa, mutta lopulta sen pitää olla niin."

Ja kyllä, osa "ihmiskaupan uhreista" on esimerkiksi seksiorjiksi myytyjä lapsia. Nämä lapset eivät tee valintoja. Tämä ei kuitenkaan ole ihmiskaupan koko kuva, koska todellisessa maailmassa on miljoonia ihmisiä ja miljoonia tilanteita. Osa "ihmiskaupan uhreista" ei ehkä edes tunnista itseään uhreiksi.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Euroopassa tosiaan asuu miljoonia paperittomia ihmisiä. Suuri osa heistä voisi halutessaan palata kotiin, mutta he eivät sitä tee. Elämä paperittomana "uhrina" on parempi vaihtoehto kuin paluu.

Politiikan ongelma

Meillä on ongelma, joka on nimetty ihmiskaupaksi. Ongelma on tuotu institutionaalisen politiikan piiriin, jotta se "ratkaistaisiin". Valitettavasti näyttää siltä, että ihmiskauppaan kohdistetut poliittiset toimenpiteet ovat vain pahentaneet tilannetta. Poliittinen paine puuttua ihmiskauppaan on pystytty nätisti naittamaan maahanmuuttopolitiikan tiukentamisen kanssa.

Tilanne on erityisen ongelmallinen niille, jotka haluaisivat tehdä "edistyksellistä politiikkaa" ja esimerkiksi tukevat vapaampaa maahanmuuttoa. Tekstin pohjana olleessa keskustelussa tämä tuli hyvin esille. Poliittisia puolueita (vas-vihr-kok-kd) edustaneet puhujat päätyivät pelottavan samanlaisiin näkemyksiin. Vasemmistonuorten ja vihreiden nuorten edustajat eivät halunneet, osanneet tai uskaltaneet puolustaa todellisissa tilanteissa olevia ihmisiä valtion toimenpiteitä, viranomaisia ja lainsäädäntöä vastaan.

Ilmeisesti poliittisessa puolueessa toimiminen asettaa hyvin helposti myös "edistyksellisesti ajattelevan" ihmisen institutionaalisen vallankäyttäjän rooliin.

Poliitikon tehtävänä on näyttäytyä kykenevänä tarjoamaan lopullisia vastauksia ja ratkaisuja ongelmiin. Ratkaisut yritetään väkisin hakea laista ja, kun laki osoittautuu umpikujaksi, paetaan maailmanparannuksen pariin. Tällaiset vastaukset ovat uskottavia. Keskittyminen ihmisten puolustamiseen todellisissa tilanteissa ei ole uskottavaa, koska se ei tarjoa ratkaisua esimerkiksi ihmiskaupaksi nimettyyn abstraktiin ongelmaan.

Tämä puoluepolitiikan olemus näyttäytyi erinomaisella tavalla Vihreän liiton puoluekokouksessa Kokkolassa keväällä 2005. Siirtolaismyönteisenä ja ihmisoikeuksien puolustajana esiintyvä puolue hylkäsi vihreiden nuorten aloitteen säilöönottokeskusten lakkauttamisesta**. Sen sijaan puolue haluaa rakentaa lisää säilöönottokeskuksia. Vihreät siis asettui päätöksellään valtion, vallan ja kontrollin puolelle, siirtolaisten tilanteita ja tarpeita vastaan.

Tämä on tietenkin selvää. On todella epäuskottavaa vaatia, että valta vain jättäisi siirtolaiset maahan ilman selkeää kontrollimekanismia. "Mitä siitäkin tulisi?"

Sama kontrollin logiikka tulee esiin esityksessä hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi (joka sisältää myös paljon hyviä asioita). Ohjelmassa todetaan, että osa Euroopan maista ei huolehdi "tehokkaasta palautuksesta" kuten Suomi. Koska moni Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista on jo hakenut turvapaikkaa toisesta EU-maasta, asiakirjassa katsotaan, että myös muut EU-maat pitäisi saada tehokkaammin karkottamaan kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. On täysin epäuskottavaa vaatia, että ihmisiä ei tehokkaasti karkoteta, kun kerran on todettu, että heidän pitää poistua maasta. "Mitä siitäkin tulisi?"

Vallan politiikka hyökkää kaikkia sellaisia tiloja vastaan, jotka eivät vielä ole kontrollin alaisia. Maahanmuutosta täytyy tehdä säädeltyä, valvottua ja kontrolloitua. "Mitä siitäkin tulisi, jos ihmiset vaan tulisivat ja menisivät miten tahtovat."

Lopulliset ratkaisut eivät kuitenkaan kuulu parlamentaarisen politiikan loputtomaan sovitteluun. Meillä ei ole välineitä parantaa maailmaa yhdessä yössä tai lakiteknisiä keinoja ihmiskaupan lopettamiseen. Sen sijaan meillä on keinoja asettua puolustamaan ihmisiä todellisissa tilanteissa valtion toimenpiteitä, viranomaisia ja lainsäädäntöä vastaan.

Hyvät poliittiset nuoret, juuri te, jotka todella välitätte, tappakaa se poliisi sisältänne.

Viitteet

* On erittäin tärkeää ymmärtää ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan välinen ero. Ihmissalakuljetus ei sisällä pakkoa. Sen sijaan ihmiskauppaan liitetään aina jonkinlaista pakottamista, kiristämistä ja uhkaamista. Ihmissalakuljetus voi olla myös puhtaasti humanitaarinen teko.

** Aloitteen ongelmana oli, että se vaati säilöönottoKESKUSTEN, ei -KÄYTÄNNÖN lakkauttamista. Tämä antoi puolueelle verukkeen hylätä koko aloite. Tuli kuitenkin selväksi, että vihreät eivät olleet valmiita vaatimaan käytännön lopettamista.