2005-08-10

Postfordistisen työn sanakirja
Kirjaprojektin esittely

Jukka Peltokoski, Jussi Vähämäki, Mikko Jakonen, Akseli Virtanen

1. Mikä on Postfordistisen työn sanakirja?

Postfordistisen työn sanakirja on jatkoa Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen Talous ja yhteiskuntateoria -hankkeelle, joka toteutettiin keräämällä luentosarjan avulla yhteen laaja asiantuntijaryhmä ja työstämällä luennoista kirja Gaudeamus-kustantamolle. Kirja ilmestyy syksyllä 2005. Keräämällä yhteen erilaisia näkökulmia edustaneita tutkijoita hanke onnistui harvinaisella tavalla luomaan monitieteistä ja keskustelevaa tutkijayhteistyötä, joka tuotti niin tutkimuksellisesti kuin koulutuksellisestikin kestävää materiaalia. Postfordistisen työn sanakirja on tarkoitus toteuttaa samalla tyylillä.

Toisaalta Postfordistisen työn sanakirjan tausta on radikaaliliikehdinnässä. Kirjan idea on lähtöisin erinäisiltä globaaliliikehdintään osallistuneilta aktivisteilta, jotka toteuttivat omissa piireissään pienimuotoisen ja lopulta keskeneräiseksi jääneen sanakirjaprojektin 2000-luvun alussa. Projekti sai innoitusta Italiassa vuonna 2002 ilmestyneestä postfordistisesta sanakirjasta Lessico postfordista: Dizionario di idee della mutazione (Toim. Zanini & Fanini). Suomalaisaktivistien sanalista sisälsi käsitteistöä, joidenka kautta nuoret poliittiset toimijat halusivat 2000-luvun alussa hahmottaa murroksessa olevaa maailmaa. Sanalista on toiminut nyt käsillä olevan projektin yhtenä ideapaperina.

Projektimme ei pyri toistamaan tai matkimaan mainittuja esimerkkejä, mutta lähtökohdat paljastavat jo osaltaan, että käsillämme ei ole ihan tyypillinen "akateeminen projekti". Erityisesti siinä mielessä, että miellämme projektin kokeiluksi, jossa ei suinkaan vain tiivistetä artikkeliksi jo etukäteen tiedettyjä vastauksia tai tähdätä vain jo ennalta määrättyyn lopputulokseen. Tähtäimessämme on toki valmis sanakirja, mutta miellämme tämän työprosessin samalla vain yhdeksi välineeksi, jolla voimme tihentää keskusteluyhteyksiämme postfordistisen yhteiskunnan ja elämänmuodon tutkijoiden kesken. Toisin sanoen, kyse on myös organisatorisesta aktivismista. Tämä projekti tulee toivottavasti avaamaan paljon uutta. Hankkeessa voidaan mielestämme nähdä aineksia jopa postfordistiseksi manifestiksi, prekariaatin manifestiksi.

Sanalistaan emme ole koonneet vain tuotannon muutoksesta käytävässä teoreettisessa keskustelussa jo esiintyviä sanoja. Mukana on myös sanoja, jotka ovat yleistyneet arkisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja julkisissa puheenvuoroissa. Lisäksi mukana on satunnaisia sanoja, joiden aavistelemme osuvan terävästi muutoksen jänteisiin. Käsillä on kaksisuuntaista liikettä. Sekä teoreettisiin että arkisiin sanoihin pätee sama: sanoja on kirjoitettava auki, että niiden merkitysulottuvuuden hahmottuisivat, että ne alkaisivat toimia. Teoreettisten sanojen kohdalla tämä lienee selvää, mutta uskomme, että myös monista arkisista sanoista on löydettävissä paljastavia merkityksiä pienellä pohdinnalla. Yksi keino tälle on esimerkiksi juuri pohtia, millaisia käyttöyhteyksiä sanoilla on, mitä niillä tehdään.

Yhteiskuntateoreettisen keskustelun näkökulmasta näemme sanakirjaprojektin seuraavasti: Haasteena on kirjoittaa asiantuntevaa, muttei valmiiksi pureskeltua tekstiä yhteiskuntamme nykyvaiheesta. Projektin keskeisenä orientaationa on tarkastella yhteiskuntaa postfordistisen tuotannon kautta, siis hetkellä jolloin yhteiskunnasta on tullut tuottava ja tuotannosta yhteiskunnan tuottamista. Sanakirja luo ja aukikirjoittaa sanastoa yhteiskunnallisesta murroksesta, jota on nähdäksemme hedelmällistä tarkastella siirtymänä fordistisen tuotantomallin yhteiskunnasta postfordismin aikaan. Mikäli elämme jonkin uuden tulemista, on niin yhteiskunnallisen kuin teoreettisenkin keskustelun kannalta ensiarvoisen tärkeää hahmotella sanastoa, jolla uudesta voitaisiin puhua suoraan ja selkeästi. Yrityksemme löytää sanoja asioille, jotka ovat olemassa, mutta joilla niitä ei vielä ole, kertoo juuri tästä tarpeesta muotoilla uusia käsitteitä kun työ tai tuotanto sen perinteisessä mielessä eivät enää jäsennä ihmiselämää ja kun samalla elämä ei tunnu olevan muuta kuin työtä ja tuotantoa. Olemme vakuuttuneita, että pystymme yhdessä hahmottelemaan tätä maaperää, jolla huomenna seisomme. Meidän on luotava uusi vastarinnan muotoja, uusia tapoja luoda hyvää elämää.

Miltä tämä siirtymä sitten näyttää? Voidaan sanoa, että siirtymäkautta luonnehtivat materiaalisen tuotannon määrällisen logiikan seisahtuminen, suurteollisuuden kriisi ja erilaisten kansallisten mallien keskinäinen kilpailu sekä uusien organisatoristen tuotantomallien etsiminen, mutta myös tuotantojärjestelmien painopisteen yleinen siirtyminen koneesta ihmiseen ja käskystä kommunikaatioon. Siirtymässä tärkeiksi taloudellisen kilpailun näkökulmasta tulevat joustavuus, luovuus sekä asiakkaiden ja tuottajien suhteet tuotantoketjussa. Kyse on aineettomista määreistä, jotka ovat tekemisissä tuotteisiin sulautuneiden tietojen, tuottajien ja käyttäjien tarjonnan kysynnälle tarjoamien palvelusten kanssa. Tiedot, suhteet ja palvelut ovat aineettomia resursseja, joiden tuotannon ja arvonmuodostuksen logiikka poikkeaa standardisoidun materiaalisen tuotannon logiikasta. Se, mitä nyt myydään, ei ole niinkään tuote kuin merkitys, jonka tuote määrätyssä kontekstissa saa.

Tämä muutos on sidoksissa kaikissa kehittyneissä maissa näkyvään ilmiöön: tiedon intensiiviseen käyttöön arvon tuotannossa. Kyse ei ole niinkään tiedon kovien muotojen tai high techin soveltamisesta, vaan kaikkeen toimintaan hajaantuneen tiedon käytöstä. Tieto, joka on tärkeää, ei ole välttämättä esineellistynyt koneisiin eikä se ole siis tulos vaikkapa valtion tieteellis-teknisistä investoinneista. Se on pikemminkin diffuusia ja tekemisissä suhteiden kanssa. Siksi kilpailuetu ei ole enää sidoksissa ainutlaatuisiin teknisiin kykyihin vaan yhä enemmän kykyihin hoitaa suhteita, kommunikoida - loppukäyttäjän kanssa - suunnitella yhdessä uutta ja ottaa yhdessä riskejä.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.