2005-06-30

Bifo ja sekaantumisen politiikka

Markus Termonen, Jukka Peltokoski, Antti Tietäväinen

Autonomian rakentaminen on antagonismien avaamista ensisijaisempi ongelma. Suorien vastaiskujen sijasta meidän on sekaannuttava kapitalismiin ja potkaistava se ulos kiertoradaltaan. Näin ajattelee Franco "Bifo" Berardi. Megafoni haastatteli Bifoa Helsingissä 16.4.2005.

AT: 1980-luvulla puhuttiin paljon poliittisesta identiteetistä ja sen perustalle rakentuvasta organisaatiosta. Tämän vuosituhannen leimallisena piirteenä sen sijaan on pidetty identiteettien pilkkoutumista. Kun esimerkiksi puhumme prekariaatista tai tietotyöläisistä, puhumme hyvin heterogeenisesta joukosta ihmisiä. Nämä eivät usein samaistu suuriin käsitteisiin kuten luokka ja rotu, eivätkä ole halukkaita sitoutumaan tiukkoihin organisaatioihin, joita identiteettipolitiikan aikana rakennettiin. Miten näet tämän muutoksen?

Sen sijaan, että käsittäisimme prekariaatin joukkona ihmisiä, tulisi se ymmärtää adjektiivina, tilannetta kuvaavana laatusanana. Koska prekaarisuus eli lisääntynyt epävarmuus kuuluu sisäisesti niin moniin uuden työn muotoihin, voidaan sitä mielestäni käyttää kuvaamaan sosiaalisen toiminnan muotoja myös yleisemmällä tasolla. Tämän vuoksi on ehkä mahdollista käyttää prekaarisuutta terminä, joka yhdistää tätä hyvin erilaisista ihmisistä koostuvaa joukkoa.

AT: Millainen sitten on prekariaatin organisaatio, joka ei perustu identiteettiin?

Kysymys siitä, millainen organisaatio pikemminkin organisoisi kuin edustaisi prekaareja on tämän hetken suuri kysymys. Olisin onnellinen, jos minulla olisi vastaus, mutta minulla ei ole. Kun teollisella työläisellä on organisaatio-ongelma, hänen on mentävä tehtaasta ulos, hänen on mentävä (bolshevikki-)puolueen luo, liiton luo... En tiedä minne, mutta hänen on mentävä paikkaan, joka on toinen kuin hänen työpaikkansa. Määrittämättömälle prekaariselle tietotyölle ja affektiiviselle työlle organisaation paikka ei ole erotettu työpaikasta.

Tämä on jotain täysin uutta ja tarkoittaa, että leninistinen ratkaisu on täysin poissa kentältä. Siinä ajatus poliittisesta puolueesta on jotain, mikä on työpaikan ulkopuolella. Kyse ei ole edustamisen ongelmasta vaan, kuinka sen sanoisin, olemisesta ulkopuolella työn paikasta. Teollisen työläisen kieltäytyminen on poliittisen organisaation alku. Samaa ei voi sanoa taiteilijasta, hoitajasta, ohjelmoijasta, videontekijästä, koska organisaation ongelma on työn sisällä, se on ilmaisun muotoa, kieltä ja niin edelleen.

Teolliselle työläiselle organisaatio on keino kohti poliittista vaikuttamista, uutta yhteiskuntaa tai muuta sellaista. Tieto- ja affektityöläiselle se on samalla yhteiskunnallisen, autonomisen olemassaolon uuden muodon ongelma. 1900-luvun vanhat kategorisoinnit organisaation tarkoituksesta eivät enää päde. Tämä muutos tapahtui jo vuoden 1977 liikkeessä, ainakin Italiassa. Mutta nyt näemme sen selvästi. Jos pystyy organisoimaan poliittisen vapautumisprosessin palkkaorjuudesta ja prekaarisuudesta, pystyy myös löytämään sellaisen toiminnan inhimillisen ja autonomisen muodon.

MT: Lyhyenä jatkeena tähän aiheeseen lisäisin vielä kysymyksen suhteesta olemassa oleviin puolueisiin, eräänlaisena väistämättömänä käytännöllisenä kysymyksenä. Vaikka suhtautuisimmekin kriittisesti edustuksellisuuteen ja pyrkisimme autonomiseen organisaatioon, sitä tuntuu olevan tarpeellista pohtia...

Joskus minusta näyttää, että on olemassa "henkinen suhde" olemassa oleviin poliittisiin puolueisiin, kuten vihreisiin. Kun asetat kysymyksen suhteesta puolueisiin, todellinen ongelma, jonka asetat, on se, kuinka murtaa suhde toisiin puolueisiin. Tarkoitan, että voi tietenkin joskus mennä Radikaalipuolueen, kommunistipuolueen tai matkustaa vihreiden bussilla. Sitä on tapahtunut. Autonomia voi tehdä niin. Mutta se ei ole ratkaisu ongelmaan. Se on ainoastaan tapa paeta jäykkää edustuksellisuuden muotoa, josta on tullut ongelma. Minulla ei ole strategiaa eikä yleistä teoriaa. Tunnette kuitenkin esimerkiksi Alex Fotin (ks. http://megafoni.kulma.net/index.php?art=236 ja http://megafoni.kulma.net/index.php?art=270). Olen paljolti samaa mieltä hänen kanssaan, mutta mielestäni hän puhuu vihreän puoleen tärkeydestä, koska yrittää epätoivoisesti päästä ulos kommunistisesta traditiosta. Tämä on ongelma.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.