2005-04-28

Ei joustoturvaa ilman konflikteja

Miika Saukkonen

Milanolainen taloustieteen tohtori ja aktivisti Alex Foti vieraili huhtikuussa 2005 Suomen sosiaalifoorumissa järjestetyssä prekariaatti.orgin seminaarissa. Foti on ollut vuodesta 2001 alkaen käynnistämässä Mayday-projektia Milanossa ja edistämässä sen leviämistä euroopanlaajuiseksi. Lisäksi hän on Chainworkers-kollektiivin entinen perustajajäsen ja vaikuttaa nykyään uudessa italialaisessa verkostossa nimeltä Neurogreen. Megafoni haastatteli Fotia Helsingissä sunnuntaina 10.4.2005.

Miksi EuroMayday?

Koska Euroopan määräaikaiset, osa-aikaiset ja joustotyöläiset tarvitsivat äänen, jonka ympärille on mahdollista rakentaa yhteistä toimintaa. Kyse on myös vapun haltuunotosta. Vappu on vasemmistolainen rituaali, josta oli tullut yhä tyhjempi, koska se ei viitannut nykyisen työn realiteetteihin, työn, joka on pätkittäistä, epäsäännöllistä ja näin ollen prekaarista. Tänä vuonna olemme onnistuneet rakentamaan Helsingin, Sevillan, Barcelonan, Wienin, Pariisin, Hampurin ja monien muiden kaupunkien välillä yhteisen projektin, joka yhdistää Maydayn ympärille media- ja työläiskollektiiveja, autonomisia sosiaalikeskuksia, maahanmuuttajien yhdistyksiä ja muita euroradikalismin muotoja.

Miksi Eurooppa?

Koska se on ainoa relevantti poliittinen kokonaisuus bushismin ja hiipivän oikeistolaisen autoritaarisuuden hallitsemassa maailmassa. Se on tulossa oleva poliittinen kokonaisuus, johon liikkeet ja taistelut voivat vaikuttaa.

Poliittisen mittakaavan lisäksi Euroopalla on myös rahoituksellinen mittakaava, joka mahdollistaa hyvinvointijärjestelmän kokonaisvaltaisen muutoksen, joka tarvitaan universaalien oikeuksien toteuttamiseksi. Euroopassa on myös meneillään keskustelu kansalaisuuden luonteesta, ja mielestäni prekaarien liikkeillä on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa tähän prosessiin konfliktuaalisina toimijoina, koska nuoret, siirtolaiset ja naiset ovat todella ne, jotka ovat uuden informaatioyhteiskunnan pois sulkemia, mutta samalla ne, jotka antavat sille eniten työllään, kuvillaan ja kulttuurillaan.

Tavoitteemme on "rock the euroboat & get our share of the booty!" Jos Euroopan eliitit eivät kuuntele Maydayta, ne tulevat kuuntelemaan tulevina kuukausina, koska tämä mobilisaatio tulee vain kasvamaan. Olemme nähneet mobilisaatioita Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa – kymmenettuhannet ihmiset ovat lähteneet kaduille vastustaakseen sosiaaliturvan leikkauksia, työn prekarisaatiota, terveydenhuollon yksityistämistä, mediatilan yksityistämistä ja niin edelleen. Tähän saakka taisteluilta on puuttunut yhteinen projekti, joka voisi verkostoida ne keskenään. Suurin osa ihmisistä tekee edelleen vaatimuksia kansallisvaltioille vaikka niitä tulisi kohdistaa pikemminkin Eurooppaan.

Tähän mennessä olemme onnistuneet rakentamaan yhteisen verkoston, yhteisen toimintakutsun, yhteisen julisteen ja yhteisen agitaatioprosessin, joka ottaa liikkeen karnevaali-, lakkovartio- ja suoran toiminnan traditiot ja järjestää ne uudeksi kokonaisuudeksi, joka on avoin muille yhteiskunnallisille subjekteille ja poliittisille kulttuureille. Mutta meillä ei vielä ole Euroopan tasolla jaettua yhteistä ohjelmaa, jota ajaa läpi, ja tämä on jotain, mitä meidän on tehtävä tulevien kuukausien aikana.

Entä flexicurity? Ehkä sen ympärille on mahdollista rakentaa yhteisiä tavoitteita.

Flexicurity ("joustoturva") on jotain, mitä italialainen Precog-verkosto on tuonut esille innovatiivisena keinona ylittää vastarinta hyvinvointiin kohdistuvia leikkauksia kohtaan. Ajatuksena on se, että meidän tulisi siirtyä vastarinta-positiosta offensiiviseen positioon. Flexicurity on vaatimus, joka synnyttää hämmennystä vihollisleirissä, koska suurkapitalistit, eurokraatit ja poliittiset eliitit eivät oikein tiedä kuinka vastata siihen. Flexicurity on termi, jota voidaan venyttää joko meidän suuntaamme tai vihollisen suuntaan. Sen etuna on, ettei keskustelua enää käydä siitä, kuinka paljon hyvinvointivaltiota tulisi kilpailukyvyn nimissä kaventaa. Ei helvetti, sen sijaan kysymys kuuluu "kuinka voimme muuttaa hyvinvointivaltiota niin, että ihmiset voivat elää ja assosioida luovalla ja kollektiivisella tavalla?"

Flexicurity on iskusana, joka voi tarjota meille jotain mitä etsimme. Totta kai se on täytettävä sisällöllä, joka riippuu konflikteista. Tänä päivänä edistyksellinen sisältö flexicuritylle olisi mielestämme eurooppalainen perustulo, eurooppalainen minimipalkka, universaalit sosiaaliset oikeudet ja oikeus perushyödykkeisiin, joihin luemme terveydenhuollon, liikenteen, koulutuksen ja - ei vähäisimpänä - teknologiset ja tiedolliset mahdollisuudet jokaiselle rakentaa oma mediansa ja verkostoitua tehokkaasti muun yhteiskunnan kanssa.

Ainakin niissä 15 maassa, jotka olivat EU-jäseniä ennen laajentumista, tulisi mielestäni olla yhteinen minimipalkka. Muussa tapauksessa tuotantolaitoksia tullaan siirtämään sinne, missä minimipalkka on matalampi, kilpailuttamaan Euroopan alueita toisiaan vastaan heikoilla sosiaalisilla standardeilla ja siten kiihdyttämään kilpajuoksua kohti pohjaa. Selkeä tasaluku kuten 10 euroa tunnissa voisi toimia hyvänä puskurina sosiaalista dumppausta vastaan. Ihmisille antaisi voimaa tieto siitä, että on olemassa yksinkertainen sosiaalinen normi, johon työsuhteiden on mukauduttava.

Toinen asia, joka täytyy ajaa läpi Euroopan tasolla on syrjinnän lopettaminen. Työnantajat harjoittavat erottelua pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen työvoiman kesken. Ensinnäkin työnantajat maksavat pätkätyöläisille pienempää tuntipalkkaa kuin vakituisille työntekijöille. Toinen syrjinnän muoto on se, että pätkätyöläisillä ei ole todellista oikeutta organisoida etujensa valvontaa tai he eivät voi organisoida suoraan, ja tämä on se missä europrekaarien liike astuu peliin. Ensinnäkin syrjinnälle on tehtävä loppu, mutta meidän on myös tarjottava jonkinlainen autonominen organisaatio Euroopan määräaikaisille, osa-aikaisille ja joustotyöläisille, poliittinen keho, joka kykenee tuottamaan painetta työväenliikkeessä ja Euroopan poliittisella areenalla, erityisesti Euroopan parlamentissa ja muissa EU-instituutioissa, koska siellä ne rahat ovat. Euroopan unionin budjetti hyvinvointipalveluihin ylittää minkä tahansa rahamäärän, mitä kansallisvaltioilta nykyään voi saada.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.