2003-02-07

Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan

Markus Termonen

Vasemmistolaista, oikeistolaista vai...?

Erilaisten perustuloratkaisujen perustelut vaihtelevat paljon. Perusteluista (ja vasta-argumenteista) löytyy niin "oikeistolaisia" kuin "vasemmistolaisia" piirteitä, mikä kertoo vanhojen jakolinjojen kyvyttömyydestä jäsentää kysymystä. "Liberaalille oikeistolle" perustulo näyttäytyy "porvarillisten yksilönvapauksien" ja "yksilön riippumattomuuden" edistysaskeleena, sillä ilman taloudellisia resursseja henkilökohtaiset vapausoikeudet ovat vain näennäisiä (tästä "vasemmistolaiset" tuskin ovat eri mieltä). Lisäksi "oikeistolaisia" perusteluja ovat perustulon kytkeminen minimipalkka- ja työaikarajoitusten poistamiseen eli työväenliikkeen saavutusten murtamiseen (tätä kutsutaan "työmarkkinoiden vapauttamiseksi"). Samoin tähtäimessä ovat useat tarveharkintaiset etuudet ja ylipäätään "byrokratia".

"Vasemmistolaisille" taas lienee "oikeistolaisia" tyypillisempää korostaa, että byrokratian monimutkaisuutta tarvitaan vastaamaan ihmisten elämäntilanteiden mutkikkuuteen - olkoonkin että "tarpeettomien" hallinnointikulujen vähentämistä sinänsä tuskin kukaan vastustaa. Siinä missä "vasemmistolaisille" perustulouudistus saattaa kuitenkin näyttäytyä hyvinvointivaltion "upean kehityskaaren" huippuna, "oikeistolaisille" siinä on kielteistä "passivointi" ja "hyysääminen". Perustulouudistus uhkaisi kuitenkin myös "vasemmiston" tärkeimmän linnakkeen, ammattiyhdistysliikkeen, valtaa (tulopoliittisten ohjauskeinojen merkityksen vähentyessä), joten sikäli se herättää epäluuloja.

Jätettäköön vanhojen jakolinjojen mukainen argumentoiminen niihin juuttuneille. On keskeistä, että perustulouudistus vähentäisi viranomaisten mahdollisuuksia nöyryyttää tuenhakijoita ja penkoa heidän yksityiselämäänsä. Perustulon käyttöönotto myös lieventäisi jyrkkää jakoa työssä käyvien ja työttömien välillä. Tosin tulos saattaisi olla myös päinvastainen, mikäli perustulouudistus kävisi tekosyystä pysyvästi palkkatyöhön osallistumattomien ja heikosti toimeentulevien ongelmien hyväksymiselle.

Perustulo lisäisi työntekijöiden mahdollisuuksia itsenäiseen joustavuuteen työelämässä, sillä kuluttavimpiin, tylsimpiin jne. tehtäviin löytyisi tekijöitä vain nykyistä paremmalla palkalla. Myös työn laadullisiin ominaisuuksiin (viihtyvyys, haastavuus, itsensä toteuttaminen jne.) olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Ylipäätään perustulo vähentäisi työn hyödykeluontoisuutta ja työntekijän pakkoa myydä työtään sekä aikaansa hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi perustulon ansiosta olisi mahdollista ottaa vastaan alle minimipalkan olevia tehtäviä, kuten kolmannen sektorin töitä. Hyvin olennaista olisi työn merkityksen uudelleenajattelu: myös muu tuottava työ kuin virallinen palkkatyö olisi hyväksyttävä kansalaisen statukseen ja toimeentuloon oikeuttavaksi perusteeksi.

Toisaalta vaikka perustulo lisäisikin yksittäisen kansalaisen valintamahdollisuuksia työelämässä, on huomattava, että työajan ja -panoksen myymisen suhteen palkkatyöläiset ovat pääoman kollektiivinen vastapuoli. Osapuolet ovat vastakkain rakenteellisesti, eivät ainoastaan yksilöllisesti. Tästä ovat osoituksia muun muassa työn yleisten myyntihintojen merkitys paikallisten työsopimusten kannalta, eri alojen keskinäinen riippuvuus hintojen määräytymisessä sekä pääoman yleinen pyrkimys pienentää työvoimakulujen suhteellista osuutta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.