2004-08-04

Työryhmiä ja organisoitumista vapaan liikkumisen puolesta
No Border -rajaleiri Imatralla

Markus Termonen, Katja Tuominen

9.-16. heinäkuuta 2004 noin 50 ihmistä eri taustoista kokoontui Imatralle No Border -verkoston järjestämälle "rajaleirille", jonka tarkoituksena oli ymmärtää paremmin rajoihin ja siirtolaisuuteen liittyviä asioita, kehittää vuorovaikutusta paikallisyhteisön kanssa sekä rakentaa toimintaa ihmisten vapaan liikkumisen puolesta. No Border -verkosto on järjestänyt jo kymmeniä rajaleirejä ympäri Eurooppaa, mutta Imatran leiri oli ensimmäinen Suomessa järjestetty rajaleiri.

Rajaleiristä yleisesti

Eurooppalainen No Border -verkosto perustettiin syksyllä 1999 Tampereella EU-huippukokouksen vastatapahtumien yhteydessä. Verkoston perustamisen motiivi kytkeytyi voimakkaasti EU:n integraatiokehityksen yhteydessä jatkuvasti tapahtuvaan EU:n jäsenmaiden siirtolaisuus- ja rajapolitiikan integrointiin, jonka myötä oli tullut välttämättömän tarpeelliseksi toimia rajakontrollin muotojen vastustamiseksi yleiseurooppalaisella tasolla.

Verkoston pääasiallisia toiminta-alueita ovat olleet konkreettinen toiminta rajakontrollin muotoja kuten säilöönottokeskuksia vastaan, rajakontrollia koskevan tiedon kerääminen, siirtolaisten itseorganisaation tukeminen ja yleiseen rajoja ja siirtolaisuutta koskevaan julkiseen keskusteluun vaikuttaminen. Verkosto on kampanjoinut säilöönottokeskusten lisäksi esimerkiksi karkotuksia hoitavia lentoyhtiöitä (mm. Lufthansa) sekä International Organisation for Migrationia (IOM) vastaan.

Jos No Border -verkostoa verrataan tavanomaisiin rasismia vastaan toimiviin järjestöihin, sitä luonnehtii suurempi painotus institutionaalisten rasismin muotojen kritiikkiin "humanitaarisen" näkökulman sijasta sekä pyrkimys ymmärtää siirtolaisuuden ja tuotannon järjestämisen suhdetta tavalla, joka näkee siirtolaisten työn aseman osana yleistä työn sfäärin joustavoittamisen prosessia.

No Border -verkostossa on myös painotettu termejä "oikeus paeta" sekä "autonomia": kyse on siitä, että ei niinkään painoteta uhritarinoita (vaikka usein kyse on vakavista inhimillisistä tragedioista) ja ylhäältäpäin tulevaa auttamista, joka tekee siirtolaiset voimattomiksi, vaan pikemminkin osallistutaan siirtolaisten omiin kamppailuihin, koska heidän julkinen asemansa on usein hyvin tukala. Vaikka laittomien siirtolaisten esiinnostaminen ja myös siirtolaisten itsensä valitsema tapa kutsua itseänsä laittomiksi onkin merkittävä ulostulo yhteiskunnalliseen tilaan, silti se saattaa samalla toimia tapana mitätöidä siirtolaisuus sosiaalisena ja yhteiskunnallisena liikkeenä.

Rajat ovat myös enenevässä määrin virtuaalisia ja läsnä kaikkialla, koska henkilöitä, kuten laittomaksi siirtolaisiksi epäiltyjä, voidaan koska tahansa ottaa kiinni ja viedä säilöönottokeskukseen tai karkottaa. Lisäksi siirtolaiskontrollin myötä koko yhteiskunta muuttuu. Poliisin valtuuksia kasvatetaan, ja esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden täytyy työssään hoitaa poliisimaisia tehtäviä. International Organization for Migration on muun muassa kouluttanut Itä-Euroopassa EU:n ulkorajan läheisyydessä työskenteleviä sosiaalialan työntekijöitä poliisin tehtävien integroimiseen työssään. Siirtolaisuus on myös täysin sidoksissa globalisaatioon, ja itse asiassa siirtolaisuus onkin esimerkki yhtiövaltaisen globalisaation vastaliikkeestä, koska siirtolaiset organisoivat elämänsä kansallisten rajojen yli, vaikka tällä hetkellä vapaa liikkuvuus on suotu ainoastaan tavaroille, pääomalle ja tietyille ihmisryhmille.

Leirin järjestäjien mukaan sijainniksi valittiin Imatra, koska Imatralla ja Svetogorskissa "rajan läheisyys koskettaa paikkakunnilla asuvia ihmisiä hyvin konkreettisesti". Samalla kyseessä on maailman toiseksi jyrkin elintasokuilu (USA:n ja Meksikon välisen rajan jälkeen). Historiallisesti Imatra on lisäksi siitä merkillepantava paikkakunta, että ennen toista maailmansotaa vielä Suomeen kuuluneesta Svetogorskista suunniteltiin Imatran "kolmatta" keskustaa (Imatrankosken taajaman ja hallinnollisen keskustan lisäksi). Nykyään, kun rajalla on taas liikennettä (lähinnä kaupallisina suhteina ja turismina), verkostokaupungin ideaa herätellään henkiin toisessa, kansallisvaltiot ylittävässä muodossa. Samanaikaisesti mielikuvat ja pelot venäläisperäisen rikollisuuden vyörystä sekä perinteiset sotapropagandasta tutut venäläisvastaiset asenteet elävät yhä.

Rajaleiri järjestettiin noin viiden kilometrin päässä Imatran keskustasta, Ukonniemen leirintäalueella, joka tarjosi mukavat puitteet keskustelujen lisäksi myös epävirallisemmalle ohjelmalle kuten saunomiselle, uimiselle, grillaamiselle ja jalkapallon pelaamiselle. Ruokailujen järjestämisestä vastasi muutama helsinkiläisen Meijän keittiö -ryhmän aktiivi. Kaikkea leirin ohjelmasta ei toki ollut mahdollista järjestää leirintäalueen puitteissa, ja niinpä elokuvaillat pidettiin Teatteri Imatrassa ja leirin päättänyt ilmaiskonsertti kävelykatu Koskenpartaalla.

Leirin noin 50 osallistujasta suurin osa oli nuoria, mutta osallistujien joukossa oli myös runsaasti yli 25-vuotiaita sekä joitakin keski-ikäisiä. Suomen lisäksi osallistujia saapui Ruotsista, Venäjältä, Tshekistä, Serbiasta, Ukrainasta ja Ranskasta.

Osallistujien tausta vaihteli siirtolaisten itsejärjestäytyneistä ryhmistä yhteiskunnallisten liikkeiden ja sosiaalikeskusten toimijoihin, puolueiden nuorisojärjestöjen aktiiveihin ja ilman mitään erityistä viitekehystä paikalle tulleisiin henkilöihin.

Odotukset leirin suhteen

Leirin ensimmäinen päivä sujui tutustumisen ja leiriytymisen merkeissä. Toinen päivä aloitettiin käsittelemällä osallistujien odotuksia leirin suhteen. Monet osallistujista korostivat kiinnostustaan luoda kontakteja paikalliseen väestöön saadakseen tietää, millaista on asua lähellä Venäjän rajaa ja mitä kokemuksia ja ajatuksia ihmisillä on siirtolaisuudesta, nationalismista, rasismista ja muista rajoihin liittyvistä asioista. Toiset taas hieman epäilivät paikallisten asukkaiden kiinnostusta keskusteluyhteyteen.

Kysymys No Border -verkoston esittämän rajakritiikin suhteesta kapitalismikritiikkiin jakoi mielipiteitä: toiset olivat sitä mieltä, että kapitalismin vastaisuus tulisi pitää erillään verkoston toimintaan osallistumisen lähtökohdista ja että olisi keskityttävä kritisoimaan erilaisia rajoihin liittyviä kontrollimekanismeja; toiset taas korostivat, että kapitalismia ja rajakontrollia on mahdotonta erottaa toisistaan, sillä rajojen hallinnointia sääntelevät kapitalistisen järjestelmän tarpeet, ja että paperittomien siirtolaisten kamppailut on osattava kytkeä yleisiin ilmiöihin kuten työn joustavuuteen.

Keskustelussa odotuksista kaikkia osallistujia vaikutti yhdistävän kiinnostus tavata ihmisiä, joilla on samankaltaisia intressejä, ja luoda kontakteja yhteisen toiminnan kehittämiseksi. Toiminnallisuuden lisäksi myös teoreettisen ja poliittisen keskustelun tarpeellisuudesta leirin yhteydessä oltiin samaa mieltä.

Alkukeskustelujen jälkeen leiriläiset suuntasivat Imatrankoskelle, jossa vuotuinen Big Band Festival oli päättymäisillään. Suuresta väkimäärästä huolimatta toivottu kosketus paikalliseen väestöön jäi heikoksi, sillä leiriläisten pystyttämää infopöytää häiritsi pian alkanut rankkasade.

Hipit hengailee

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.