2003-11-30

Muutoksen kevään saatesanat

Ville Lähde, Helena Leino, Katja Keisala, Niklas Vainio

Alkusyksystä ilmestynyt Muutoksen kevään numero 30 jäi lehden viimeiseksi. Kuten lehden lukijat huomasivat, oli merkkejä lopettamisesta jo ilmassa: sivumäärä oli huvennut ja toimituskunta peräänkuulutti tukea. Taloudellinen tilanne oli lopulta niin huono, ettei lehdellä ollut varaa julkaista jäähyväisnumeroa. Tässä jälkikirjoituksessa kerromme niitä syitä, jotka johtivat lehden lakkauttamiseen.

Muutoksen kevättä alettiin tehdä vuoden 1995 syksyllä tilanteessa, jolloin ruohonjuuritasolla oli paljon uudenlaista liikehdintää. Eläinoikeusliike oli nousussaan, ja ympäristöliikkeen kentällä toimittiin metsäkamppailuissa ja tiehankkeita vastaan. Ydinvoiman vastainen liikehdintä sai uutta voimaa mm. Castor-mielenosoituksista. Totaalikieltäytymiskampanja oli kovassa vauhdissa. Ja mikä tärkeintä, suuryhtiöiden vastainen kritiikki ja toiminta oli saapunut Suomeen. Perusteilla oleva Maan ystävät oli yksi merkki siitä, että ihmisillä oli halua yrittää yhdistää näitä erilaisia näkökulmia.

Ensimmäinen Muutoksen kevät ilmestyi huhtikuussa 1996 tähän ainutkertaiseen tilanteeseen. Tarkoituksena oli luoda kansalaisaktivisteille yhteinen keskustelu- ja verkostoitumisfoorumi. Muutoksen kevät oli itsenäinen toimija, ei osa mitään organisoitunutta järjestöä, mutta samalla se tarjosi sivuillaan tilaa monenlaisille toimijoille.

Muutoksen kevät pystyi toimimaan aktivistikentän keskustelunherättäjänä, analysoijana ja uusien ilmiöiden tunnistajana sekä esiinnostajana. Etenkin lehden alkutaipaleella uusi ilmiö, laiton ja anonyymi suora toiminta, sai Muutoksen keväästä foorumin, jossa toiminnan keinoista ja tavoitteista saattoi keskustella aivan eri tavalla kuin siihen asti. Tähän keskusteluun saattoivat osallistua myös suoran toiminnan tekijät itse. Lehden toimituksen linjauksessa hyväksyttiin tällainen toiminta, mutta se ei estänyt kriittisten mielipiteiden julkaisua.

Monelle Muutoksen kevät yhdistyi ennen kaikkea laittomaan suoraan toimintaan ja eläinoikeusliikkeeseen, mutta koko elinkaarensa ajan lehti toi esiin aiheiden moninaisuuden: perinteisiä ympäristöliikkeen teemoja, yhtiökritiikkiä, nykymuotoisen globalisaation kritiikkiä, ihmisoikeuksia, rauhanaatetta jne. Monissa teemoissa "Muuttari" oli keskustelunavaaja.

Toimitus ei kuitenkaan halunnut vain luoda tilaa ja esitellä uutta vaan myös tuottaa jotain. Lehden taustalla oli ideaali yhteisistä tavoitteista ja yhteisten näkemysten luomisesta. Tätä ajatusta kutsuttiin ympäristövallankumouksellisuudeksi. Aatteellisesti tämä tarkoitti ennen kaikkea sirpaleisen kansalaisaktivismikentän teemojen yhdistämistä sekä järjestäytymisen että poliittisen analyysin tasolla. Lehdessä nostettiin yhä uudelleen esiin kysymykset siitä, miten maailman erilaiset ongelmat ovat linkittyneet toisiinsa ja miten niiden taustalla olevia voimia voi vastustaa.

- - -

Ensimmäisinä ilmestymisvuosinaan Muutoksen kevät löysi paikkansa suomalaisella kansalaisaktivismin kentällä. Parhaimmillaan lehti toimi myös politisoimisen välineenä, sillä lehden levittäminen kädestä käteen antoi tilaisuuden tärkeiden ajatusten levittämiseen uusille ihmisille. Vuosien varrella monet lukijat ovat kertoneet, miten he innostuivat toimintaan lehden avulla. Tämän menestyksen taustalla olivat ennen kaikkea kymmenet pyyteettömät avustajat.

Tällainen julkaisu elää kuitenkin lukijoidensa kautta. Se löytää olemassaolon tarkoituksensa siitä, että sitä luetaan, että se toteuttaa alkuperäistä tarkoitustaan: toimiminen yhteisenä foorumina ja poliittisena innostajana. Lehden lukijamäärä alkoi laskea suunnilleen vuosituhannen taitteessa. Lukijamäärän laskuun vaikutti ennen kaikkea se, ettei lehden eteen tehty työtä enää alkuvuosien veroisella antaumuksella. Osa alkuperäisistä toimitusaktiiveista oli siirtynyt muille aktivismin laitumille, ja vapaaehtoisten avustajien määrä oli vähentynyt. Jäljellä oleva väki ei sekään ehkä jaksanut toimia entisellä innolla.

Lehti olikin vähällä loppua alkukeväästä 2000, mutta se onnistuttiin pelastamaan vuoden Mustavihreillä päivillä pidetyssä hätäkokouksessa, jolloin mukaan saatiin uusia aktiiveja. Kehkeytyvä nykymuotoisen globalisaation vastainen liike antoi lehdelle uutta pontta, mutta pitkäaikaiseen nousuun tämä ei riittänyt. Seuraavan parin kolmen vuoden ajan tilaaja- ja jälleenmyyntimäärät alkoivat taas laskea. Sekä lehden identiteetti että sen taloudellinen pohja alkoivat olla hakusessa. Uusi päätoimittajakolmikko sai hoitaakseen melko nälkiintyneen Muuttarin.

Kenties tarmokkaampi toiminta vuosien varrella olisi voinut muuttaa asioita, mutta yksi syy on myös yleisempi ruohonjuuritason toiminnan tila. Nousuista ja laskuista huolimatta aktivismin kenttä ei ole enää niin laaja kuin aikoinaan. Yhtenä syynä sopii pohtia lehden sisällön muuttumista vuosien varrella, sen "aikuistumista" ja toisaalta päätoimitustiimin vaihtuessa mahdollista akateemistumista.

- - -

Lehden taloudellinen tilanne on aina ollut kehno, mutta lopulta se päätyi niin huonoksi, että edes jäähyväisnumeroon ei ole varaa. Tähän on monia syitä. Muutoksen kevät oli valinnut kalliin formaatin ulkoasulleen. Formaatin etuna oli se, että lehti pääsi heti alkuun irti "aktivistien monisteläpysköiden" leimasta, ja se otettiin tosissaan. Tämän ansiosta lehdestä kiinnostuivat monet muutkin kuin varsinaiset aktivistitoimijat. Paperin hinnan ja painokustannusten jatkuva nousu söivät lopulta tämän edun. Tilaajakannan ja irtomyynnin pienentyessä lehti joutui tukeutumaan vahvasti saamaansa kulttuuri- ja mielipidelehtien tukeen. Tätä tukea leikattiin kovalla kädellä vuonna 2002, jonka jälkeen lehden taloudellinen tilanne alkoi olla korjaamaton.

Jäljelle jääneillä rahoilla levitämme tätä viestiä sekä tilaajille että muille lukijoilla. Ne tilaajat, jotka haluavat korvauksen menettämistään numeroista, voivat tietysti ottaa yhteyttä toimitukseen. Lopuilla rahoilla pyritään maksamaan osa vuosien varrella kertyneistä satojen eurojen veloista.

- - -

Esitämme suuret kiitokset kaikille niille, jotka ovat lehteä tehneet, myyneet, mainostaneet ja tukeneet. Tulevaisuus jää avoimeksi, vaikkakin toivomme, että suoran toiminnan ja muun kansalaisaktivismin teemat saavat jatkossakin ansaitsemansa foorumit mielipiteiden ja toiminnan kehittämiselle. Kenties Muuttarin kuolemassa on jotain hyvääkin. Jo instituutioksi muodostunut lehti saattoi toimia eräänlaisena "tulppana" uusille ideoille ja projekteille. Nyt lava on vapaa uudelle innostukselle, joka ehkä paremmin kuvastaisi nykyisten toimijoiden näkemyksiä ja pyrkimyksiä.

Mitä Muutoksen kevään tarinasta voisi oppia? Poliittinen toimintahan on oppimisprosessi, tai ainakin sen pitäisi olla. Tällaista lehteä tehtäessä ei pidä tuudittautua uskomaan, että projekti elää omalla painollaan. "Propagandan" vieminen yhä uusille lukijoille on jatkuvaa työtä, sillä ihmiset eivät löydä lehteä itsestään. Vakituisen lukijakannan aikaansaaminen on hyvä kivijalka, mutta sekään ei kestä ikuisesti. Uusien ihmisten aktivoiminen on paitsi lehden olemassaolon tarkoitus, myös välttämätöntä lehden elinkelpoisuuden kannalta.

Liikehdinnän foorumiksi pyrkivän lehden pitää olla avoin poliittista toimintaa tekevien ihmisten tunnoille. Syvällinen analyysi on tarpeen, mutta se ei saa vieraannuttaa ihmisiä. Ei pidä älyllistää itseään marginaaliin. Aatteellisen uudelleenpohdinnan ja innostavan retoriikan väliltä pitää löytää tasapaino. Puhetavan pitää olla sellainen, että uudet lukijat voivat lähestyä sitä ilman "poliittisen retoriikan peruskurssia".

Muutoksen kevään kaltaisilla lehdillä on merkitystä myös hiljaisempina kausina: tärkeät teemat täytyy pitää elossa. Täytyy kuitenkin varoa jäämästä esteeksi uusien asioiden tielle. Jos vastarintamedia institutionalisoituu liiaksi, on jotain pielessä. Kannattaa myös miettiä, kuinka iso osa hiljaisuutta on riippuvaista omasta väsymisestä. "Aktivismin lama" voi myös olla sitä, että on itse jäänyt sivuun eikä jaksa ottaa asioista selvää.

Ulkopuolisesta tuesta ei pidä tulla riippuvaiseksi. Tämä oli Muuttarin iso kompastuskivi. Lehtituki loi illuusion siitä, että asiat menivät hyvin, vaikka taloudellinen pohja - eli lehden lukijamäärä ja tätä kautta sen poliittinen merkitys - oli rapautumassa.

Mikäli asiat eivät kaikesta huolimatta suju, on turha jäädä loputtomasti elvyttämään kuollutta projektia. Kannattaa mieluummin lähteä tekemään jotain ihan muuta ja uudenlaista.

Tulostusversio.