2003-11-08

Bushin AIDS-testi

Naomi Klein

Kääntänyt: Markus Termonen

USA:n hallituksen AIDS-politiikka on suurista lupauksista huolimatta ollut johdonmukainen suhteessa suuryritysten etuja ajavaan yleislinjaan. "Hallinto laittaa kapuloita kahdenkeskisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin heikentääkseen köyhien maiden mitä tahansa pyrkimyksiä harjoittaa oikeuksiaan monenkeskisessä kentässä", kirjoittaa Naomi Klein The Nation -lehden kolumnissaan.

AIDSia vastaan taistelemisen piti näyttää George W. Bushin pehmeä puoli. "Historia on harvoin tarjonnut suurempaa mahdollisuutta tehdä niin paljon niin monien puolesta", hän sanoi kansakunnan tilaa koskevassa puheessaan tammikuussa. Sen jälkeen hän on harkinnut uudelleen, päättäen sen sijaan tarjota enemmän mahdollisuuksia harvoille. Ensin hän antoi Global AIDS Initiativen huippuviran suuren lääkevalmistajayrityksen johtajalle, sitten hän rikkoi lupauksensa kolmesta miljardista dollarista AIDS-työhön, ja nyt ollaan huolestuneita siitä, että hän saattaa sabotoida suunnitelman lähettää halpoja lääkkeitä AIDSin runtelemiin maihin.

Viime vuoden syyskuussa WTO ilmoitti uudesta lääkepatenttisopimuksesta, jonka piti antaa terveysongelmaisille köyhille maille oikeus tuoda maahan patentoimattomia lääkkeitä. Mutta sopimus ei näyttänyt toimivan: lääkevalmistajalobbyn käskystä USA painosti menestyksekkäästi sopimukseen niin monia ehtoja, että se pursui 49 suorasta sanasta 3200 sanan haarautuvaksi sokkeloksi.

Patentoimattomien lääkkeiden maahantuontia haluavien maiden on hypättävä lukuisten renkaiden läpi osoittaakseen, että ne ovat todella maahantuonnin tarpeessa, ettei niillä ole varaa patentoituihin lääkkeisiin ja että ne eivät kykene tuottamaan kyseisiä lääkkeitä kotimaisesti.

Samalla ei ole takeita siitä, ettei ostettavia lääkkeitä tule olemaan riittävästi tarjolla köyhille maille, koska sopimus asettaa myös esteitä vientiä haluaville maille. "Tiukasti byrokratiaan sidottu 'lahja'", julisti kansalaisjärjestöjen koalitio, johon kuuluvat mm. Médecins Sans Frontières ja Third World Network.

Ehkäpä juuri siksi USA:n kauppaneuvotteluedustaja Robert Zoellick ylisti sopimusta. Samoin teki Harvey Bale, suuren lääkevalmistajayrityksen ex-puhemies ja lääketuottajayhdistysten kansainvälisen liiton pääjohtaja. Bale, joka oli lobannut sopimusta vastaan, kertoi Reutersille, että viimeisin neutralointi johti "varsin tasapainoiseen tekstiin", joka "lisää selvyyttä".

Mutta nyt tapahtuu jotain odottamatonta. Kanadan hallitus yrittää AIDS-aktivistien ja YK:n intensiivisen painostuksen alaisena panna WTO:n sopimuksen täytäntöön. Syyskuussa hallitus ilmoitti suunnitelmista parantaa patenttilakia patentoimattomien lääkkeiden patentoimattomien versioiden valmistuksen sallimiseksi niiden köyhiin maihin vientiä varten.

Afrikkalaiset AIDS-ryhmät ovat tervehtineet suunnitelmaa läpimurtona, varsinkin jos se kannustaa useampia maita lakkauttamaan patenttisuojauksia patentoimattomien lääkkeiden viemiseksi niiden tarpeessa oleviin maihin. Ja tarve on valtava. Noin 30 miljoonasta HIV-positiivisesta afrikkalaisesta tarvitsee antiretroviraalilääkkeitä, mutta ainoastaan 50-70 000 saa niitä. WHO (Maailman terveysjärjestö) on luvannut saada 3 miljoonaa ihmistä hoitoon vuoteen 2005 mennessä. Se vaatisi vähintään 6 miljoonaa pilleriä päivässä, mikä on kysyntä, johon pelkästään nykyiset patentoimattomien lääkkeiden tarjoajat eivät voi vastata.

Yht'äkkiä Harvey Bale ei ole tyytyväinen. Sopimus, jota hän ylisti silloin, kun se oli vain hyvältä tuntuva lehdistötiedote, on nyt Balen viimeaikaisten lausuntojen mukaan "umpikuja" ja "näyteikkunan somistus", josta seuraa "negatiivinen musta silmä Kanadalle".

Bale on tuonut esiin kaikki suurten lääkevalmistajayritysten suosikkimyytit: Afrikka ei tarvitse halpoja lääkkeitä, se tarvitsee infrastruktuuria (se tarvitsee molempia); tuotenimellä toimivat yritykset ovat jo pilkkoneet hintojaan kilpaillakseen patentoimattomien lääkkeiden kanssa (hinnaltaan alennetut tuotemerkkiversiot ovat yhä kaksi kertaa kalliimpia); heikkenevät patentit vahingoittavat suuryritysten voittoja ja tuhoavat uuden tutkimuksen kannustimen (Afrikka vastaa noin yhtä prosenttia lääketeollisuuden 400 miljardin dollarin kokonaismyynnistä).

Nyt kun lääkevalmistajalobby on tehnyt vastustuksensa tunnetuksi, kaikki silmät katsovat Washingtonia. Yrittääkö USA estää Kanadan aloitteen vai vesittää sen - ja jos kyllä, miten?

Kanadalaiset viranomaiset kertovat pelkäävänsä, että Bushin hallinnon ase tulee olemaan NAFTA (North American Free Trade Agreement). NAFTA sallii hallitusten lakkauttaa lääkepatentteja, jos kyseiset lääkkeet ovat "pääasiallisesti" kotimaisiin tarkoituksiin, mutta se ei nimenomaisesti suvaitse niiden vientiä muihin maihin.

Viimeisen kahden vuoden aikana USA:n kauppaneuvottelijat ovat tinkineet WTO:n lääkesopimuksen yksityiskohdista ja lopulta allekirjoittaneet sen. Jos USA nyt käyttää NAFTAa tappamaan tai heikentämään suunnitelmaa juuri kun lupaukset ovat muuttumassa lääkkeiksi, se olisi jopa Bushin standardien mukaan horjuttava näyte huonosta uskosta.

Minkä tahansa Amerikan vapaakauppa-alueeseen (Free Trade Area of the Americas) liittymistä harkitsevan hallituksen pitäisi nyt kuulla korvia huumaavien hälytyskellojen soivan. FTAA:n sopimusluonnoksessa patenttisuojaukset ovat vielä tiukempia kuin NAFTA:n sopimuksessa; jos se hyväksytään, kuten Bushin hallinto toivoo, USA voisi yrittää estää halpojen lääkkeiden viennin missä tahansa Amerikan mantereella. Yksinkertaisesti sanottuna, hallinto laittaa kapuloita kahdenkeskisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin heikentääkseen köyhien maiden mitä tahansa pyrkimyksiä harjoittaa oikeuksiaan monenkeskisessä kentässä.

Kanada voisi hyvinkin voittaa NAFTA-haasteen, mutta ei ole mitään merkkiä siitä, että Ottawa olisi valmis taisteluun. Paul Martin, mies joka pyrkii Kanadan seuraavaksi pääministeriksi, on todennut, että Kanadan "haaste numero yksi on pitää USA:n raja avoimena". Jos näyttää siltä, että AIDS-lääkettä koskeva aloite vaarantaa tuon tavoitteen, Kanadan hallituksen vastalöydetty rohkeus saattaisi haihtua pikaisesti.

Lehdistötilaisuudessa lokakuun 7. päivänä Zoellick jätti oven avoimeksi NAFTA-haasteelle, nimittäen Kanadan suunnitelmaa "oikein hienoksi askeleeksi", mutta lisäten, "me tietenkin odottaisimme, että Kanada [...] pitäisi kiinni säännöistä, joista olemme sopineet". Bushin AIDS-strategia on paljon vähemmän epäselvä. Hänen "kolme miljardia dollaria vuodessa" -AIDS-lupauksensa on vähentynyt kahteen miljardiin, mahdollisesti paljon vähempäänkin. Ja lokakuun 2. päivänä senaatti hyväksyi Bushin valinnan Global AIDS Initiativen johtajaksi: Randall Tobias, entinen lääkejätti Eli Lillyn pääjohtaja ja hallituksen jäsen siinä teollisuusyhtymässä, joka johtaa syytettä Kanadan suunnitelmaa vastaan. Tobiasin nimitys on vähän sama asia kuin luottaminen ExxonMobilin pääjohtajaan hallituksen pyrkimyksessä edistää aurinkoenergiaa. Bushin hallinto väittää, että Tobias, joka yhä pitää kiinni Eli Lillyn osakkeistaan, ei käytä tehtävää suurten lääkevalmistajayritysten tarjouskilpailuun ja tukee patentoimattomien lääkkeiden käyttöä, jos ne ovat halvempia.

Ensimmäinen testi on siinä, liittyykö Randall Tobias vanhan ystävänsä Harvey Balen kanssa julistaakseen sodan aloitteelle, joka voisi pelastaa miljoonia ihmishenkiä.

The Nation, October 27th 2003.