2003-11-03

Näkymättömiä kansalaisia ja itsehallittuja sosiaalikeskuksia

PR

Tute Bianche (valkohaalarit) eli näkymättömien liike

Italiassa ja Ranskassa on levinnyt viimeisen puolen vuoden aikana uusi liike, joka tunnetaan italiankielisellä nimellä Tute Bianche (valkohaalarit). Liike on tunnettu myös nimellä "näkymättömien liike". Liikkeen perusajatus liittyy toiminnan muuttamiseen sellaiseksi, että media ja suuri yleisö kiinnittävät siihen huomionsa. Tämän vuoksi on suoritettu monia kansalaistottelemattomuusaktioita pukeutuneina valkoisiin haalareihin.

Kyse ei ole mistään sotilaallisesta asusta vaan leikkisästä toimintatavasta, jonka viesti on selkeä. Pukeutumalla valkoisiin haalareihin halutaan ensinnäkin kertoa sitä, että työväestö ei ole enää se perinteinen sinihaalarinen tehdastyöväestö, vaan yhä useammin jotakin muuta: pätkätyöläisiä, työttömiä, epämääräisissä työsuhteissa olevia ja niin edelleen. Valkoisella värillä on haluttu myös kuvata liikkeen ihmisten näkymättömyyttä. Yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole ääntä eikä mahdollisuuksia vaikuttaa: he ovat näkymättömiä. Pukemalla päälle valkoisen haalarin, joka ei ole minkään värinen, näkymättömät tulevat näkyviksi.

Näkymättömien liikkeen perusvaatimukset ovat taattu toimeentulo kaikille, työajan lyhentäminen ja uusien yhteiskunnallisesti hyödyllisten työpaikkojen luominen. Tämän lisäksi valkohaalarit ovat ottaneet kantaa vapaaseen liikkumiseen sekä siirtolaisten asemaan Euroopan maissa. Näkymättömiä on näkynyt monìssa yhteyksissä. He ovat matkustaneet metroilla ja busseilla symbolisesti lippua maksamatta silloin, kun maksuja on korotettu tai kaupunkikuljetuksia yksityistetty. He ovat menneet elokuvateattereihin ja oopperataloihin maksamalla poliittisen hinnan, tarkoituksenaan kertoa, että taide, viihde ja kulttuuri kuuluvat kaikille.

Näkymättömistä on tullut osa ensin Italian, sitten Ranskan yhteiskuntaelämää, eikä ole vaikea kuvitella, että liike tulee saamaan vähintäänkin eurooppalaisen ulottuvuuden. Junien valtauksista ja vapaasta liikkumisesta on tullut merkittävä ilmiö kaikkialla Euroopassa. Aina kun on ollut tarve lähteä osoittamaan mieltä, näkymättömät ovat sopineet rautatieläisten kanssa ilmaisista junakuljetuksista. Viimeksi 35OO ihmistä valtasi junia Italiassa voidakseen osallistua marssiin, joka pidettiin Pariisissa. Kyse ei ole mistään pummilla matkustamisesta, vaan siitä, että päätöksen teon siirtyessä yli kansallisten rajojen tulee ihmisillä olla mahdollisuus liikkua vähintään yhtä vapaasti kuin pääomat.

Koska Suomessa?

Megafonin tarkoitus ei ole tuoda Suomeen toimintamalleja ulkomailta tai matkia sitä mitä muut ihmiset tekevät erilaisissa tilanteissa. Tämä on sanottava selkeästi. Kuitenkin samanaikaisesti on todettava, että Euroopan integroituminen ja maailmantalouden globalisoituminen tekevät ongelmista ja niiden ratkaisumalleista yhteisiä. Tämän vuoksi seuraamme mielenkiinnolla sitä mitä muualla tapahtuu ja keskustelemme avoimesti kaikkien yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa.

Eräs merkittävä asia, jota haluamme myös korostaa on se, että äsken esitetyissä liikkeissä kysymys ei ole mistään poliittisista ideologioista, pienistä ääriryhmistä tai nuorisoliikkeistä. Suurten aatteiden ajat ovat ikuisesti ohi. Kyse tällä hetkellä on pelkästään oman elämän yhteisestä haltuunotosta ja omien arvojen asettamisesta. Nämä arvot ovat solidaarisuus, lähidemokratia, vâkivallattomuus ja autonomia. Termi autonomia oikeastaan kuvaa parhaiten sitä mistä on kyse: itsenäisyyttä valtarakenteista ja taloudellisista pakoista, itsenäisyyttä suurista puolueista ja liitoista, ihmisten ja ryhmien keskinäistä autonomiaa, ilman keinotekoisia yhdistymisiä, jotka eivät kunnioita monimuotoisuutta tai todellista demokratiaa.

Milloin Suomessa? Edellä todettujen asioiden vuoksi uskomme, että on pelkästään ajan kysymys, milloin Suomessa tulevat syntymään ensimmäiset itsehallitut sosiaalikeskukset ja suuremmat yhteiskuntakriittiset kansalaistottelemattomuusaktiot. Sanomattakin on oltava selvä, että muodot, sisällöt ja tavoitteet on keksittävä täällä itsenäisesti. Tästä kaikesta on selviä merkkejä. Useammallakin paikkakunnilla toimii jo kansankeittiöitä ja köyhien keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvia kokeiluja. Näiden kokeilujen juurtumisen kannalta on ehdottoman tärkeää löytää tiloja. Tiloja tarvitaan myös näiden kokeilujen monipuolistamiseen. On myös selvää, että jos näkymättömyyden muuttaminen näkyvyydeksi valtamediassa ja yhteiskunnallisessa debatissa vaatii yhteiskuntakriittisen toiminnan lisäämistä, niin se tuskin tulee olemaan ongelma. Ajat ovat muuttumassa...

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.