2003-10-21

Aguascalientes on kuollut...
Kauan eläköön Caracoles

Markus Termonen

Hyvinvoinnin kehittäminen

Kirjoituksen viidennessä luvussa Marcos kertoo zapatistiyhteisöjen kunnallisesta järjelmästä, hyvinvoinnin jakamisen haasteista sekä koulutuksen ja terveydenhuollon toteuttamisesta:

"Tänään alkuperäiskansojen itsemäärämisoikeuden harjoittaminen zapatistimailla on todellisuutta, ja voimme ylpeinä sanoa, että sitä ovat johtaneet yhteisöt itse. EZLN on ollut omistautunut tälle prosessille ainoastaan voidakseen toimia kumppanina ja tehdä intervention siellä, missä on tapahtunut konflikteja tai poikkeamisia. Siksi EZLN:n puhemies ei ole ollut sama kuin itsehallinnollisten kuntien puhemies. Autonomiset kunnat ovat itse suoraan kommunikoineet syytöksensä, pyyntönsä, sopimuksensa ja 'kietoutumisensa' (useampi kuin muutama Autonominen Zapatistikunta pitää yllä suhteita kuntiin muissa maissa, erityisesti Italiassa). Jos ne ovat nyt pyytäneet EZLN:n täyttämään puhemiehen tehtäviä, se johtuu siitä, että ne ovat saapuneet kehityksen korkeammalle tasolle, ja kun ne ovat laajentuneet, tiedotukset eivät ole yhden tai useamman kunnan piiriin kuuluva asia. Tämä on syy sopimukseen siitä, että EZLN ilmoittaa nykyiset muutokset.

[...]

Suhteissa kansallisen ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan kanssa ensisijainen ongelma on ollut autonomisten kuntien, niiden sisäisten yhteisöjen ja jopa niissä elävien zapatistiperheiden epätasapainoinen kehitys. Ne autonomiset kunnat, jotka tunnetaan parhaiten (kuten ne, jotka olivat nyt kuolleiden 'Aguascalientesien' istuntopaikkoja) tai jotka ovat sopivasti lähistöllä (lähempänä kaupunkikeskuksia tai valtatiepääsyisiä), ovat saaneet enemmän projekteja ja enemmän tukia. Sama asia on tapahtunut yhteisöille. Tunnetuimmat ja valtatien varrella olevat saavat enemmän huomiota 'kansalaisyhteiskunnalta'.

Zapatistiperheiden tapauksessa tapahtuu niin, että kun kansalaisyhteiskunta vierailee yhteisöissä tai toimii projekteissa tai pystyttää rauhanleirin, se yleensä rakentaa erityisiä suhteita yhteen tai useampaan yhteisön perheeseen. Nuo perheet tulevat, ilmeisesti, saamaan enemmän etuja - omaisuutta, lahjoja tai erityistä huomiota - kuin muut, vaikka ne ovat kaikki zapatistiperheitä. Eikä ole epätavallista niille, jotka ovat vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteisössä, autonomisessa kunnassa, maakunnassa tai läänissä pitämänsä aseman vuoksi, saada enemmän erityistä huomiota tai lahjoja, jotka usein nostavat puhetta muussa yhteisössä ja eivät noudata zapatistikriteeriä 'jokaiselle tarpeidensa mukaan'.

Mitä tulee suhteeseen zapatistiyhteisöjen kanssa, periaatetta 'hallitse totellen' on noudatettu poikkeuksetta. Auktoriteettien on huolehdittava siitä, että yhteisöjen sopimuksia toteutetaan, että niiden päätöksistä tiedotetaan säännöllisesti ja että kollektiivisesta 'painosta', yhdessä kaikissa yhteisöissä toimivan 'suullisen sanan' kanssa, tulee eräänlainen monitorointi, jota on vaikea välttää. Jopa näin, jotkut henkilöt onnistuvat kiertämään tämän ja tulemaan korruptoituneiksi, mutta se ei mene kovin pitkälle. Yhteisöissä on mahdotonta kätkeä laitonta rikastumista. Syyllistä osapuolta rangaistaan pakottamalla tekemään kollektiivista työtä ja korvaamaan yhteisölle sen, minkä hän väärin otti.

Kun auktoriteetti toimii väärin, tulee korruptoituneeksi tai, käyttääkseni paikallista termiä, 'on pinnari', hänet siirretään asemastaan ja uusi auktoriteetti korvaa hänet. Zapatistiyhteisöissä auktoriteetin asemaa ei palkita lainkaan (sinä aikana kun henkilö on auktoriteettina, yhteisö auttaa hänen tukemisessaan). Se käsitetään kollektiivisen intressin mukaisena työnä ja sitä kierrätetään. Ei ole harvinaista, että yhteisö määrää sen pakolla jollekin jäsenistään voidakseen rangaista leväperäisyydestä tai välinpitämättömyydestä, kuten kun joku jättää väliin paljon yhteisökokouksia, heitä rangaistaan antamalla esimerkiksi kunnallisen virkamiehen tai valiokunnan jäsenen asema.

[...]

Kun autonomiset kunnat aloittivat toimintansa, itsehallinto ei liikkunut ainoastaan paikalliselta tasolta alueelliselle, vaan se nousi (aina tendenssimäisesti) sotilaallisen rakenteen 'varjosta'. EZLN ei puutu lainkaan autonomisten auktoriteettien ohjaamiseen tai poistamiseen ja se on rajoittunut sen huomauttamiseen, että, ottaen huomioon että EZLN ei, lähtökohtaisesti, taistele vallan anastamiseksi, kukaan sotilaallisesta komennosta tai Alkuperäiskansojen Salaisen Vallankumouksellisen Komitean jäsenistä ei voi ottaa auktoriteettiasemaa yhteisössä tai autonomisissa kunnissa. Autonomisiin hallintoelimiin osallistuvien täytyy lopullisesti erota järjestöllisestä asemastaan EZLN:n sisällä.

[...]

'Hallitse totellen' on zapatistialueilla tendenssi, eikä se ole vapautettu nousuista ja laskuista, ristiriidoista ja virheistä, mutta se on hallitseva tendenssi. Se, että se on onnistunut selviytymään sellaisissa vainon, häirinnän ja köyhyyden olosuhteissa, jollaisia on harvoin ollut olemassa maailman historiassa, puhuu sen tosiasian puolesta, että se on hyödyttänyt yhteisöjä. Lisäksi autonomiset neuvostot ovat onnistuneet, 'kansalaisyhteiskunnan' perustavanlaatuisella tuella, viemään eteenpäin valtaisaa työtä: materiaalisten ehtojen rakentamista vastarinnalle.

Tehtävänään kapinan tilassa olevan alueen hallitseminen, toisin sanoen ilman mitään institutionaalista tukea ja vainon sekä häirinnän alaisena, autonomiset neuvostot ovat keskittäneet työpanoksensa kahteen perustavanlaatuiseen aspektiin: terveyteen ja koulutukseen.

Terveyden suhteen ne eivät ole rajoittuneet klinikoiden ja apteekkien rakentamiseen (aina 'kansalaisyhteiskunnan' auttamana, sitä ei saa unohtaa), vaan ne myös kouluttavat terveydenhuollon työntekijöitä ja ylläpitävät jatkuvia kampanjoita yhteisöjen terveyden puolesta ja sairauksien estämiseksi.

Koulutuksen suhteen, mailla, joissa ei ole ollut kouluja, opettajista puhumattakaan, autonomiset neuvostot ovat ('kansalaisyhteiskunnan' tuella, en väsy toistamaan) rakentaneet kouluja, kouluttaneet koulutuksen edistäjiä ja, joissakin tapauksissa, jopa luoneet omia opetusohjelmiaan. Lukutaito-oppaita ja oppikirjoja luovat 'koulutuskomiteat' ja koulutuksen edistäjät, näistä asioista tietävän 'kansalaisyhteiskunnan' tukemana. Joillakin alueilla (ei kaikissa, se on totta) on onnistuttu pitämään huolta siitä, että tytöt, joilta on perinteisesti riistetty pääsy koulutuksen piiriin, ovat päässeet kouluun. Vaikka on myös pidetty huolta siitä, että naisia ei enää myydä ja että naiset voivat vapaasti valita kumppaninsa, sitä mitä feministit kutsuvat 'sukupuoliseksi syrjinnäksi' on yhä olemassa zapatistimailla. 'Naisten vallankumouksellisen lain'* toteutumiseen on vielä pitkä matka.

[...]

Eivät terveys- eivätkä koulutuspalvelut kata kaikkia zapatistiyhteisöjä, se on totta, mutta suurella määrällä niistä, enemmistöllä, on nyt keinonsa lääkkeiden hankkimiseen, ihmisten hoitamiseen sairaustapauksissa ja kulkuvälineen saamiseen ihmisten viemiseksi kaupunkiin sairauden tai vakavan onnettomuuden tapauksessa. Lukutaito ja alkeiskoulutus ovat hädin tuskin laajalle levinneitä, mutta yhdessä maakunnassa on jo autonominen toisen asteen koulu, josta, sattumalta, äskettäin 'valmistui' uusi sukupolvi miehiä ja naisia.

[...]

Koulutus on ilmaista, ja 'koulutuskomiteat' tekevät suuria työpanoksia (toistan: 'kansalaisyhteiskunnan' tuella) varmistaakseen, että jokaisella opiskelijalla on vihkonsa ja kynänsä, ilman, että hänen on maksettava siitä.

Terveyden alueella työpanoksia tehdään sen hyväksi, että myös se olisi ilmaista. Joillakin zapatistiklinikoilla ei enää pyydetä maksua compañeroilta, ei neuvonnasta, ei lääkkeistä, eikä leikkauksista (jos ne ovat tarpeen ja jos niitä voidaan tehdä meidän olosuhteissamme), ja toisissa pyydetään maksu ainoastaan lääkkeistä, ei neuvonnasta eikä hoidosta.

[...]

Tiedän, että jotkut teistä tulevat ajattelemaan, että tämä alkaa näyttää kuin hallituksen raportilta, ja että ainoa asia, joka puuttuu on se, että sanon 'köyhien lukumäärä on vähentynyt' tai jonkin toisen 'foxismin', mutta ei, köyhien lukumäärä on kasvanut täällä, koska zapatistien lukumäärä on kasvanut, sillä ensimmäinen liittyy toiseen.

Tämän vuoksi haluan korostaa, että kaikki tämä tapahtuu äärimmäisen köyhyyden, pulan ja teknisten sekä tiedollisten puutteiden olosuhteissa, sen tosiasian lisäksi, että hallitus tekee kaiken mahdollisen estääkseen ne projektit, jotka tulevat muista maista.

[...]

Lisäyksenä koulutukseen ja terveyteen, autonomiset neuvostot käsittelevät ongelmia maan, työn ja kaupan piirissä, missä ne saavuttavatkin pientä edistystä. Ne käsittelevät myös asumisen ja ruuan aiheita, joissa me olemme lapsuusasteella. Se, missä asiat sujuvat hieman paremmin on kulttuurin ja informaation alue. Kulttuurin alueella edistetään ennen kaikkea kielen ja kulttuuristen perinteiden puolustamista. Informaation alueella paikalliskielisiä uutisia lähetetään lukuisten zapatistiradioasemien välityksellä. Säännöllisesti lähetetään, kaikenlaisen musiikin kanssa vuorotellen, myös viestejä, jotka suosittelevat, että miehet kunnioittavat naisia, ja kutsuvat naisia organisoitumaan ja vaatimaan oikeuksiensa kunnioittamista. Ja, vaikka se ei ehkä ole paljon, meidän Irakin sodan käsittelymme oli ylivertainen verrattuna CNN:n käsittelyyn (mikä, tarkasti sanottuna, ei kerro paljon).

Autonomiset neuvostot hallinnoivat myös oikeutta. Tulokset ovat epävakaita. Joissakin paikoissa (esimerkiksi San Andres Sacamch'en de los Pobresissa) jopa PRI:n jäsenet kääntyvät autonomisten auktoriteettien puoleen, koska, kuten he sanovat, 'ne huolehtivat ongelmasta ja ratkaisevat sen'. Toisissa, kuten tulen nyt selittämään, on ongelmia.

Jos suhde autonomisten neuvostojen ja yhteisöjen välillä on täynnä ristiriitoja, suhde ei-zapatististen yhteisöjen kanssa on ollut täynnä jatkuvaa kitkaa ja vastakkainasettelua. Ei-valtiollisten ihmisoikeuksien puolustajien toimistoissa (ja EZLN:n yleiskomentajistossa) on useita syytöksiä zapatisteja vastaan väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista, epäoikeudenmukaisuuksista ja mielivaltaisista teoista. Komentajiston vastaanottamien syytösten tapauksessa ne luovutetaan kyseisen alueen komiteoille niiden totuudenmukaisuuden tutkimiseksi ja, tulosten vahvistaessa syytökset, ongelman ratkaisemiseksi, tuoden osapuolet yhteen sopimuksen saavuttamiseksi."

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.