2003-08-13

Reclaim Your Existence
Vallattu talo julkisena tilana

Ulla Karvonen

Luovaa vastarintaa

Pyrkimys saada tilaan mahdollisimman laaja kirjo toimintamuotoja julkipoliittisista epäpoliittisempiin on lähestulkoon välttämätön edellytys todellisen moninaisuuden syntymiselle: toiminta, joka jo etukäteen sulkee ulkopuolelleen "normaalista aktivisti-identiteetistä" poikkeavat tahot - oli sitten kyse psykehörhöistä, teatterihipeistä tai lähiönuorista, joita ei pidetä riittävän poliittisina - tekee vallatusta tilasta kuten minkä tahansa tilan, joka valitsee sisääntulijat poliittisen, uskonnollisen tms. mielipiteen mukaan. Tämä on asiantila, jota valtauksissa pyritään yleensä välttämään, ainakin teoreettisella tasolla.

Nuorison ja yleismukavien kulttuuriharrastusten ylenpalttinen korostaminen voi lähentää vallattuja tiloja liiaksi kaupungin nuorisotoimintaan - liiaksi sikäli että niiden ei olekaan tarkoitus olla kaupungin nuorisotoiminnan jatke tai korvike, vaan jotain siitä irrallista ja poikkeavaa toimintaa. Jo valtaaminen sinänsä poliittista toimintaa. Epäpoliittista kulttuuritoimintaa, jonka tarkoitus on tuottaa vain hyvää mieltä kaikille ärsyttämättä ketään, voi järjestää kuka tahansa ja missä tahansa. Siihen ei tarvita vallattua tilaa. Vallatussa tilassa on sen sijaan edellytyksiä järjestää sellaista toimintaa, jonka tuottamiseen kaupungilla tai muilla institutionaalisilla toimijoilla ei ole mahdollisuutta. Tuntuisi tuhlaukselta jättää tällaiset mahdollisuudet käyttämättä.

Tyhjän tilan haltuunotto on protesti sitä vastaan, että taloja seisotetaan tyhjillään samaan aikaan kun puhutaan asuntojen tai erilaisten toimitilojen puutteesta. Mutta - protestin merkitystä vähättelemättä - se on muutakin: toimijoiden omista tarpeista lähtevää, uutta luovaa poliittista toimintaa, joka ei alistu passiivisuuteen ja odottamiseen, vaan sekä osoittaa yhteiskunnallisen tottelemattomuuden avulla epäkohtia että pyrkii rakentamaan malleja niiden ratkaisemiseksi. Koska jo itse valtaus vaatii aktiivista ja antagonistista toimintaa, tuntuisi hullulta jättää vallatun tilan tulevaisuus ainoastaan poliittisten päätöksentekijöiden hyväntahtoisuuden varaan ja rakentaa kaikki toiminta heidän miellyttämistään silmälläpitäen. Se olisi ikään kuin alistumista passiivisen kuluttaja-kansalaisen rooliin, poliittisen näkemyksen uhraamista epävarmaakin epävarmemman lopputuloksen puolesta. Jos valtaajien ehdottamat käyttötarkoitukset muistuttavat liikaa kaupungin omaa nuorisotoimintaa tai ovat epämääräisiä "jotain järkevää käyttöä" -tyyppisiä, on kaupungin helppo esittää tilan antamista kaupungin oman nuorisotoiminnan käyttöön - tai johonkin muuhun "järkevään käyttöön". Näin on käynyt aikaisemmin esimerkiksi Kookostehtaan valtauksen yhteydessä. Jos kompromissien tielle lähdetään, ei sillä ole loppua. On epärealistista olettaa, että kaupunki tyytyy yhteen myönnytykseen: se vaatii niitä lisää ja lisää, ja vaatimuksiin suostuminen nakertaa tilan autonomiaa.

Sosiaalikeskus Siperia on tällä hetkellä Helsingin ainoa vallattu sosiaalikeskus. Sen yhteydessä em. kaltainen kysymys on ollut pummit.org-projekti. Kaupunki on antanut Siperian valtaajille nimellisellä vuokralla ja kunnostusvastikkeella. Tämä "vuokrasopimus" menee umpeen elokuun lopussa ja olisimme tietenkin halukkaita jatkamaan sitä. Heinäkuun alussa julkisuuteen nousi kuitenkin pummiprojekti, joka pyrkii edistämään julkisen liikenteen maksuttomuutta. Sen yhtenä toimintamuotona on ns. pummikassa, joka toimii ikään kuin vakuutuksena tarkastusmaksuja vastaan. Kassaan liittyneet ihmiset maksavat kuukausimaksua, joka on noin puolet kuukausilipun hinnasta, ja saavat kassasta rahaa sakkojen maksamiseen.

Pummikassan osoitteeksi on merkitty sosiaalikeskus Siperia, ja kirjoittelussaan mm. Helsingin Sanomat on nostanut Siperian esiin näkyvästi pummien pesäpaikkana. Osa Siperiaa rakentaneista ihmisistä tahtoisi, että pummikassa siirrettäisiin muualle ja "talo" irtisanoutuisi koko toiminnasta. Osa taas on sitä mieltä, että pummiprojektin tapaiset tilaa politisoivat projektit ovat sille tärkeitä. Pummikassa siirrettiin pois, mutta kysymys siitä, kuinka paljon kompromisseja ollaan valmiita tekemään vuokrasopimuksen säilyttämiseksi, jäi ilmaan. Ne, jotka pitivät talon säilymistä ja sitä myötä kaupungin kanssa tehtyä yhteistyötä ensisijaisen tärkeinä, ehdottivat, että talo sinänsä pidettäisiin "puolueettomana", mutta sen sisällä voisi toimia erilaisia ryhmiä. Tämä lienee kuitenkin käytännössä mahdotonta, sillä tilaa, jossa poliittista toimintaa tehdään, ei oikein voida irrottaa toiminnasta tai toimijoista.

Halutaan vuokrata: 200 m2 autonomiaa

Mikä sitten erottaa vallatun sosiaalikeskuksen toiminnan kaupungin järjestämästä nuorisotoiminnasta? Ensinnäkin kaupungin nuorisotoiminta joutuu aina toimimaan ylhäältä annettujen sääntöjen puitteissa ja tilan toimintaa määrittävät kaupungin tekemät linjaukset, eivät tilan käyttäjien tarpeet. Myös jokainen valtaajaposse joutuu tietenkin luomaan omat sääntönsä ja rajoituksensa joiden puitteissa toimitaan. Nämä puitteet ovat kuitenkin joustavammat kuin kaupungin nuorisotoiminnalla ja, ennen kaikkea, ylhäältä annettujen käskyjen sijaan ne perustuvat tilan käyttäjien omiin päätöksiin ja mahdollisuuteen muokata niitä.

Tilan autonomisuus, itsehallinnollisuus, on mahdollisuus, mutta myös velvoite tehdä päätöksiä tilan käyttäjien kesken. Päätöksenteko ei aina ole ongelmatonta - pikemminkin päinvastoin. Toimivan päätöksenteon järjestäminen lieneekin yksi vallattujen tilojen suurista haasteista. Pyrkimys avoimuuteen tekee toteutuessaan päätösten tekemisestä joskus monimutkaista: erilaiset käsitykset siitä miten ja millaisia päätöksiä pitäisi tehdä kohtaavat, eikä yhteisymmärryksen löytäminen ole aina helppoa vaikka tahtoa toimia yhdessä olisikin. Joidenkin mielestä ihanteellinen demokratia vaatii toimiakseen muodolliset rakenteet, jotka takaavat kaikille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Joidenkin mielestä muodolliset rakenteet taas tuhoavat rakentavan spontaaniuden ja tuovat alistavat valtasuhteet yhteisöön.

Konsensukseen tuskin on mahdollista päästä ja ehkä niin onkin parempi: valmis ja kaikkien hyväksymä ratkaisu saattaisi pikemminkin jäykistää yhteisön toimintaa pidemmän päälle kuin palvella sitä - liiallisen tehokkuuden on monta kertaa todettu johtavan pikemminkin erilaisten näkökulmien huomiotta jättämiseen ja päätöksenteon klikkiytymiseen kuin toiminnan tehostumiseen.

Suoran demokratian malleja on sovellettu ja kokeiltu eri tavoin kaikissa valtauksissa. Koivulassa yhteisiin talokokouksiin panostettiin ehkä eniten ja niitä pidettiin lähes päivittäin. Kun kaikki asiat piti käsitellä yhdessä, alkaen siivouspäivistä ja seinämaalien väreistä, venyivät kokoukset usein tuntien mittaisiksi ja tuottivat aika lailla turhautumista ja väsymistä. Lisäksi se, että kaikki ihmiset eivät innostuneet kokouksista eivätkä osallistuneet niihin, aiheutti jonkin verran närää. Ongelmalliseksi koettiin myös se, että kaikki eivät osallistuneet keskusteluun eikä kaikkia kuunneltu yhtä paljon. Koivulassa näkyi ehkä kaikkein selkeimmin vanhempien miespuolisten valtaajien asettaminen ehdottomiksi auktoriteeteiksi, joiden sanaa kuunneltiin ja uskottiin - eivätkä nuoremmat tuntuneet itsekään luottavan itseensä. Asiaan yritettiin tuoda parannusta mm. ottamalla käyttöön ringit, joissa kaikki vuorollaan sanoivat mielipiteensä, mutta se ei tuonut muutosta yleiseen mentaliteettiin.

Vallatun tilan ei tarvitse määritellä ennalta käsin "kohderyhmäänsä", vaan sen toiminta voi muodostua vähitellen valtaajista ja heidän tarpeistaan käsin. Siinä missä kaupungin nuorisotoiminta pyrkii tavoittamaan lähes yksistään tietyllä alueella asuvia alle 18-vuotiaita ja myös tietynlaisia nuoria, kunnollisia, joihin kaupungin kannattaa panostaa, raittiita, koulua käyviä, aktiivisia, ei vallatun sosiaalikeskuksen tarvitse erotella (keinotekoisesti) toisistaan ihmisiä iän tai edes kiinnostuksen kohteiden perusteella. Se voi päinvastoin pyrkiä edistämään erilaisten ryhmien kanssakäymistä ja kommunikaatiota sekä moninaisuuden hyväksymistä yhteisön perustaksi. Aivan rajatonta ei tilan avoimuus tietenkään voi olla: esimerkiksi natseja tai diilereitä ei tarvitse sietää.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.