2003-07-24

Marx ja informaatiokapitalismi
Heiskanen, Jukka & Mäntylä, Jorma (toim.): MarxIT. Informaatiokapitalismin kriittistä tarkastelua. Karl Marx -seura, Helsinki 2003.

Markus Termonen

Informaatioteknologian käsitteellä on mielenkiintoinen asema yhteiskunnallisessa keskustelussa: yhtäältä siihen liittyvä diskurssi on valjastettu toimimaan liikeyritysten johdon etujen mukaisesti, kun taas toisaalta ilmiön toimintaan liittyy huomattavan ristiriitaisia mahdollisuuksia ja tulkintamalleja. Samalla, kun tietoyhteiskuntaa käsittelevien yhteiskunnallisten keskustelujen kenttä laajenee laajenemistaan, lähtökohtaisesti vasemmistolaisten tietoyhteiskuntaa käsittelevien puheenvuorojen vähäisyys on merkillepantavaa.

Ehkäpä kyse on osittain siitä, että tietoyhteiskunnassa suunnistaessaan vasemmistolaisuus on kuin poissa tolaltaan, häkeltyneenä ja epätietoisena jo peräti siitäkin, mitä vasemmistolaisuus on. Etsiessään itseään menneisyydestä, menneen tuotantomuodon ehdoista (olkoonkin että niistä on jotain jäljellä), vasemmistolaisuus ei toimi yhteiskunnallisten suhteiden dynamiikan tasolla, vaan näkee dynamiikassa ainoastaan sen, mikä siinä on tuttua. Marxin ajattelusta ja tuotannosta ammentaminen ei sinänsä ole pitäytymistä siinä, mikä on tuttua, vaan ongelma tulee esiin silloin, kun jälkiteollisen yhteiskunnan analyysissa painotetaan ensisijaisesti samankaltaisuutta teolliseen yhteiskuntaan ja kun Marxin esille ottamisen oikeutus nähdään tästä lähtökohdasta käsin.

Kuinka artikkelikokoelma MarxIT sitten onnistuu suhteessa tähän kysymykseen? Kenties voidaan sanoa, että se samanaikaisesti sekä onnistuu että epäonnistuu. Parhaimmillaan, esimerkiksi Pertti Honkasen artikkelissa It-kapitalismi ja arvoteoria, teos sisältää kiinnostavia huomioita siitä, kuinka tietoyhteiskunnan ristiriitoja on mahdollista käsitellä Marxin kautta esimerkiksi puhuttaessa "henkisestä työstä" tai ihmisen "kaikinpuolisesta kehityksestä" tuotannon peruspilarina. Esiin tulee lisäksi hyvin keskeisenä asiana se, että tehokkuus lisäarvon tuottamisessa on erotettava tuottavuudesta yleensä - ero, jonka "poissaolo" kertoo porvarillisesta fetisismistä myös nykyään.

Ehkä heikoimmillaan kirja on taas Nicholas Garnhamin artikkelissa Tietoyhteiskunta: teoriaa vai ideologiaa?. Siinä tosin lähdetään liikkeelle aivan oikein siitä, että "tietoyhteiskunnan" kannalta eräs olennainen asia on käsitteen diskursiivinen tehtävä: työntekijöiden kannalta (osittain) negatiivisten muutosten, kuten joustavuuden ja kiireen lisäämisen, oikeuttaminen "väistämättömänä" (vrt. globalisaatiopuhe). Garnhamin ongelma on kuitenkin se, että hän ei onnistu näkemään nykytilanteessa juuri muuta kuin aiemman tilanteen ja tietoyhteiskunta-ideologian summan. Tällöin informaatioteknologian sekä ylipäätään tietotalouden varsinaiset ristiriidat ja potentiaalit jäävät käsittelemättä.

Garnham arvostelee herkeämättä käsityksiä tietoon liittyvästä kasvavasta tuottavuudesta, vedoten mm. siihen, että taloudellinen kasvu ei viime vuosikymmeninä ole ollut yhtä vakaata kuin aiemmin. Argumentin heikkous on siinä, että olennaisempaa olisi kysyä, millainen talouskasvu olisi saavutettu ilman "jälkiteollistumista" (lukuisine ominaisuuksineen tiimityöstä ja koko persoonan töihin laittamisesta verkostoituneisiin yrityksiin). Garnhamin arvostellessa tietoyhteiskunta-diskurssia muodikkaiden informaatioteknologia-alojen painotuksesta hoivatyön, opetusalan ym. kustannuksella, ei voi olla harmittelematta sitä, että kirjassa ei ole mukana sellaisia "immateriaalista työtä" käsitteleviä tekstejä (esimerkiksi Maurizio Lazzarato), jotka olisivat osanneet käsitellä tätä kysymystä muutenkin kuin fordismin kaipuuna. Fordismin heikkouksistakin (just-in-case -tuotanto, jäykkyydet ym.) olisi varmasti ollut muutama sananen paikallaan vastapainoksi Garnhamille.

Samantyyppinen, puolustuskannalle vetäytyvä lähtökohta esiintyy jo johdannossa. Kirjoittajat kuvaavat puhetta "uudesta taloudesta" iskusanamaiseksi ja painottavat sitä, että it-kuplan puhkeaminen kertoo vanhojen lainalaisuuksien säilymisestä. Toisaalta tämä on aivan oikea havainto: kuten Honkanenkin huomioi artikkelissaan, markkinoiden spekulatiivisuuden ja varsinaisen aineellisen tuotannon nykyaikaisessa suhteessa aineellinen tuotanto näyttäytyy kiusallisena riesana, koska vaikuttaa siltä, että rahasta itsestään on mahdollista tehdä lisää rahaa. Samalla on kuitenkin totta sekin, että mikään ei ole "vain diskurssia": diskurssi on tuottava rakenne. Lisäksi kyse on siitä, että nykytilanteessa tehdas on taakkamainen maaperä, josta pääoman on irrottauduttava: monet suuryritykset ulkoistavat aineelliseen tuotantoon liittyviä toimintojaan (esimerkiksi Nike ei enää valmista lenkkitossuja) ja keskittyvät imagojen ja ennusteiden tuottamiseen, koska näin on mahdollista saavuttaa suuria ja välittömiä voittoja tehokkaammin. Paradoksaalista onkin sitten se, että niihin saattavat sijoittaa roposiaan juuri samat ihmiset, jotka lopulta kärsivat spekulatiivisuudesta työpaikkojensa menettämisen arvaamattomuuden muodossa.

Keskeinen sisältö, jonka MarxIT antaa informaatioteknologian positiivisille potentiaaleille, on Linuxin ja "vapaiden ohjelmien" kehitys. Ilmiö on hyvin olennainen yksittäisenä pääomasuhteen logiikkaa rikkoneena tapauksena. Jussi Silvosen artikkeli Linux ja vapaat ohjelmat - haaste informaatiokapitalismille? käsitteleekin aihetta pätevästi. Richard M. Stallmanin ja Tere Vadénin keskustelu sen sijaan kärsii liiallisesta jumiutumisesta sellaisiin käsitteisiin kuten "yhteisöllisyys", "hyvä", "paha", "oikea" tai "väärä". Ehkä kyse on USA:n poliittiselle kulttuurille ominaisesta voimakkaasta "eettisten arvojen" ja "yhteisen hyvän" painottamisesta, mutta joka tapauksessa jopa Stallman itse vaikuttaa välillä turhautuvan tähän keskustelun ominaisuuteen.

Linuxin "vastapuolen", Microsoftin, joutumista USA:ssa oikeuden eteen monopolilainsäädännön rikkomisesta käsittelee taas erittäin mielenkiintoisesti Jorma Mäntylän artikkeli Tapaus Microsoft: Vapaasta kilpailusta monopolien vuosisadalle. Mäntylän mukaan Microsoftin vapautuminen syytteistä kertoo osaltaan siitä, että "vapaan yritteliäisyyden" ja "valtion roolin vähentämisen" ideologisista painotuksista huolimatta USA:ssa valtio on tehnyt "comebackin": valtion ja yrityselämän suoria ja avoimia kytköksiä ei kaihdeta, vaan niitä pidetään suorastaan hyödyllisinä sekä "valtion edulle" että yrityselämälle itselleen. Ilmiöllä on luonnollisesti kytköksensä myös Bushin politiikan militaristisiin tarpeisiin.

Erityinen tapaus jo aihevalintansa harvinaisuuden vuoksi on kirjan päättävä Harry Nickin artikkeli Tekniikan kehitys "reaalisosialismissa", jossa otetaan lähtökohdaksi se, että DDR:ssä ongelma ei ollut innovaatioiden kehittämisessä, vaan niiden tuotteistamisessa markkinoille saakka, sekä siinä, että markkinoilla kysyntä oli jatkuvasti suurempi kuin tarjonta. Loputon kilpajuoksu länsimaisten markkinatalousmaiden kanssa johti niitä muistuttavaan "tuotantoon tuotannon vuoksi" samalla, kun kykenemättömyys kilpailla juuri tällä saralla osaltaan murensi reaalisosialismin perustaa. Nick lähestyy reaalisosialistisen talouden epäonnistumista pikemminkin rakenteen pysyvyyden edellyttämien kannustimien (tai niiden puutteen), eikä niinkään kansalaisten halujen ja tarpeiden kautta, mikä (sekin) olisi ollut kiinnostava näkökulma.

Lopuksi on vielä harmiteltava sitä, ettei tietoyhteiskuntaa käsittelevässä vasemmistolaisessa ja marxilaisessa kirjassa viitata niihin työläisten liikehdinnän muotoihin, joita esiintyi laajassa mittakaavassa Euroopassa 1960-luvun lopulta saakka ja jotka osaltaan edesauttoivat siirtymää fordismista postfordismiin. Muutama pinnallinen viittaus esimerkiksi "operaismiin" kirjassa tosin on. Joka tapauksessa olisi ollut aiheellista huomioida myös niitä vaikutuksia, joita (tehdas)työstä tapahtuneella massakieltäytymisellä sekä uusien tarpeiden kehittämisellä oli pääoman tarpeeseen kehittää työprosessien laadullista sisältöä (ja toisaalta haltuunottaa parannukset uudenlaisen tuottavuuden paradigman kautta). Ilman tällaista näkökulmaa historia näyttäytyy nimenomaan puolustuksellisesta näkökulmasta käsin, ikään kuin aloite olisi ollut yksipuolisesti pääoman käsissä.

Karl Marx -seuran verkkosivut: http://www.marx-seura.kaapeli.fi

Tulostusversio.