2003-06-03

"Tällä kertaa en suostu palaamaan..."
Itäeurooppalaisten naisten poikkisiirtolaisuus muutosstrategiana

Sabine Hess

Kääntänyt: Markus Termonen

Nuorten naisten siirtolaisuus itä-Euroopasta länsi-Euroopan maihin kuten Saksaan au pair -työn myötä on hyvin yleinen käytäntö. Kyseessä on hyvin tärkeä selviytymisen keino naisille itselleen: keino hankkia rahaa, kokemuksia ja osaamista kuten kielitaitoa. Samalla siihen sisältyy ongelmia. Mitä erityisiä ominaisuuksia on tällä poikkisiirtolaisuudella muuttostrategiana?

"Minulla on unelma: haluan mennä Saksaan ja pysyä siellä vähän aikaa. Siellä on mahdollista hankkia hieman rahaa ja oppia saksaa siinä samalla. Mutta ei, muut tytöt pysyvät täällä Slavocovcesssa ja saavat työttömyysavustuksiaan. Ja sitten ilmaantuu poika ja sanoo: 'Mennään naimisiin', ja sitten tulee lapsia. Ja siitäkö elämässä vain on kyse?"

Ei, 20-vuotias Nadja, jonka tapasin kenttätutkimukseni aikana Slovakiassa vuonna 1999, haluaa elämältä enemmän kuin näyttää olevan mahdollista hänen pienessä teollisessa kotikaupungissaan. Paperitehdas, lähistön ainoa työpaikka, ei ole lopettanut mutta se toimii "rationalisoidulla" tasolla. Siinä missä vanhemmat ihmiset yhä saavat sieltä töitä, mikä ei muuten merkitse elannon hankkimista, nuoremman sukupolven, erityisesti loppututkinnon suorittaneiden, työmahdollisuudet ovat synkät. Nadja katsoo ulos ikkunastaan ylitse mutaisten teiden, jotka yhdistävät kerran niin muodikkaita kerrostaloja, ja sanoo: "En halunnut päätyä tuohon kaatopaikkaan". Hän on melkeinpä raivoissaan ystävilleen siitä, että nämä eivät ole lainkaan aloitteellisia: "He jäävät tänne?! Mutta tämä ei ole tarpeeksi minulle."

Nadja itse valmistui ylemmästä oppilaitoksesta vuosi sitten. Siitä saakka hän on valmistellut maastamuuttoaan Saksaan au pairina - mikä tarkoittaa lastenhoitoa ja kotitöitä korvauksena asuinpaikasta ja pienestä 400 saksan markan (200 euroa) taskurahasta.

Hän on yksi tuhansista itäeurooppalaisista naisista, jotka yrittävät kamppailla muutosprosessien mullistusten kanssa ulottamalla toimintansa poikkikansalliseen tilaan. Kyseessä ei todellakaan ole uusi käytäntö ottaen huomioon tutkimukset matkaavista ihmisistä ajalta kauan ennen rautaesiripun kaatumista. Tänään näitä jälkiä näytetään jatkettavan yllättävän laajassa mittakaavassa (Morokvasic 1994; Wessely 1999). On naisia, jotka työskentelevät hoitajina vanhuksille, yksityisinä hoitajina tai kotityöntekijöinä länsimaisille perheille, tarjoilijoina baareissa, hotelleissa ja prostituoituina. He yrittävät hankkia rahaa shoppailevina turisteina. He käyttävät taktisesti niitä liikkuvuuden ja siirtolaisuuden keinoja, joita vastaanottavien maiden rajoittavat maahanmuuttokäytännöt tarjoavat ja joita lähtömaissa epämuodollisesti neuvotellaan ja virallisesti mainostetaan. Heidän epämuodolliset siirtolaisuusverkostonsa ulottuvat länsieurooppalaisista naapurimaista Turkkiin ja etelä-Aasiaan (Öncü 1999, Irek 1998, Morokvasic 1994). Mutta eivät ainoastaan heidän liikkumiskäytäntönsä ole usein dokumentoimattomia, vaan myös heidän sukupuolitetut työpaikkansa alemman tason palvelusektorilla ovat yleensä piilotettuja perheiden yksityiseen piiriin tai baarien takahuoneisiin. Tämä piilottaminen tekee henkilökohtaisesta palvelusektorista erityisen tärkeän työllisyyden lähteen siirtolaisnaisille. Toisaalta se pitää toimijansa näkymättömissä. Mutta kuten Bridget Anderson (1999) tai Saskia Sassen (1998) ovat osoittaneet, myös pääasialliset yhteiskuntatieteelliset diskurssit globalisaatiosta sekä läntisten ja itäisten eurooppalaisten yhteiskuntien muutoksesta kirjoittavat tämän naissiirtolaisuuden ulos suurista kertomuksista. Itse asiassa nämä naissiirtolaiset ovat alatason globaaleja toimijoita, jotka täyttävät globalisaation ja muutosprosessien repimiä tärkeitä sosiaalisia kuiluja, mutta heitä harvoin tunnistetaan sellaisiksi, muutoksen toimijoiksi.

Seuraavassa osiossa näytän, kuinka nämä naiset suoriutuvat päämääriensä saavuttamisessa jatkuvalla rajojen ylittämisen liikkeillä. Nämä liikkumisstrategiat kyseenalaistavat klassiset rasisminvastaiset Linnake-Euroopan käsitteet, jotka painottavat Euroopan Unionin puolustusmekanismeja sekä kansallisia siirtolaiskäytäntöjä. Näiden naisten käytännöt peräänkuuluttavat siirtolaisuusstrategioiden autonomian sekä toimijoiden subjektiviteettien aspektien huomioimista.

Uudet siirtolaisuusmallit: au pair poikkisiirtolaisuutena

Nadja on nyt toista kertaa ilman papereita Saksassa työskentelemässä yksityisessä kotitaloudessa. Ensimmäisen perheensä kanssa hän joutui varsin pian vaikeuksiin, kuten monille au pair -naisille käy: liikaa kotitöitä (Hess 2000). Niinpä hän lähti pois hyvin pettyneenä mutta luvaten palata. "Mitä tekisin kotona", hän kyseli minulta ja antoi vastauksen itse: "En mitään, siellä pysyisin työttömänä. Opiskelisin? Kyllä, haluaisin opiskella, mutta on hyvin vaikeaa saada opiskelupaikkaa." Muutamien kotona vietettyjen kuukausien jälkeen Nadjan vanha Saksassa asuva au pair -ystävä osoitti hänet epämuodollisesti uuteen perheeseen. Kun Nadja soitti minulle kertoakseen olevansa taas Saksassa, olin melko hämmästynyt hänen rohkeudestaan käyttää niin laittomia keinoja. "Kyllä ja ei", hän selitti. Hän saapui laillisesti kolmen kuukauden turistiviisumilla mutta ilman työlupaa - kelluen laillisen olemassaolon ja laittomaksi tulemisen välillä. Monet itäeurooppalaisista siirtolaisista onnistuvat pysymään Saksassa muutaman vuoden liikkumalla edestakaisin, käyttäen laillista kolmen kuukauden turistilupaa ja palaten kotiin tullakseen pian takaisin.

Eräänä harvoista laillisista läntiseen Eurooppaan suuntautuvan siirtolaisuuden keinoista, au pairista on tullut naisille olennaisin ponnahduslauta länteen, johtaen juuri pidennettyjen oleskelujen epävakaisiin ja epäsäännöllisiin muotoihin. Saksan suurlähetystö Bratislavassa laski 2500 virallista hakemusta vuonna 1999, mikä on lähes yksi kolmasosa kaikesta rekisteröidystä Saksaan suuntautuvasta työsiirtolaisuudesta (Migrationsbericht 1999). Mutta samalla kun EU-maat pyrkivät sääntelemään siirtolaisuusvirtoja väliaikaisiksi, ne tuottavat laajan joukon naamioituneita siirtolaisuuskäytäntöjä. Viimeaikaiset tutkimukset idästä länteen suuntautuvasta siirtolaisuudesta ovat vahvistaneet, että pysyvä maastamuutto itäisistä maista ei oikeastaan ole kasvanut sitten vuoden 1989, vaan kasvanut on epäsäännöllinen poikkikansallinen liikkuvuus. Sukkuloivasta tai kiertävästä siirtolaisuudesta on tullut uuden eurooppalaisen siirtolaisuustilan hallitseva piirre (Cyrus 1997, Morokvasic 1994, Rogers 2000).

Nadja on nyt tyytyväinen uudessa perheessään. Hän ei tiedä milloin tulee lopulta palaamaan, mutta hän ei myöskään halua jäädä Saksaan pysyvästi: "Voin tehdä tällaisia kotiapulaisen töitä hetken aikaa, mutta lopulta haluan opiskella hankkiakseni kunnon työn. Ja sitä en voi tehdä Saksassa." Jotkut erityisesti kauempaa idästä tulevista nuorista naisista, jotka eivät voi saada EU:n turistiviisumia, yrittävät päästä naimisiin, ainoana pysyvän oleskelun keinona. Varmasti on myös naisia, jotka palaavat kotiin ajoissa. He toivovat nyt saavansa paikan yliopistossa taikka hyvän työpaikan, mitä seuraa varsin usein pikainen raskas pettymys. Mutta yli puolet kahden vuoden tutkimukseni aikana tapaamistani naisista yrittivät pidentää siirtolaisuuttaan tarttumalla mihin tahansa avautuvaan mahdollisuuteen. He tarttuivat rajoitettuun liikkuvuuden keinoon voimavarana, josta he yrittivät saada mahdollisimman paljon irti.

Poikkikansalliset käytännöt muutosstrategioina

Se mikä ensi näkemältä näyttää epävarmalta ja spontaanilta käytännöltä paljastuu hyvin "muuttumisperiodin" haasteisiin sovelletuksi nuorten naisten strategiaksi.

Toivon jo antamani kuvan osoittavan, että kyseessä on aina monimutkainen sekoitus motivaatioita ja syitä, joiden johdosta nuoret naiset valitsevat poikkikansallisen liikkuvuuden. Mutta jokainen tapaamani liitti siirtolaisuutensa muutosprosessin vaatimuksiin ja vaikeuksiin. Siten heidän kertomuksensa osoittivat erityisiä yhteisiä argumenttimalleja, joita haluan nyt alleviivata. Kaikki viittasivat maansa, perheensä ja itsensä sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen "vaikeana". Lähes kaikki nuoret naiset olivat työttömiä lukion jälkeen. Sosiaaliturvajärjestelmälla on yhä pieniä työttömyysavustuksia tarjottavanaan, mutta se ei sinänsä riitä elämiseen. Lisäksi he valittivat säännöllisesti kohoavista hinnoista, jotka he liittivät Slovakian viimeaikaisiin poliittisiin pyrkimyksiin saavuttaa EU-jäsenyyden vaatimukset. Niinpä he olivat yhä riippuvaisempia perheen taloudesta - useimmat ovat muuten kahden palkansaajan perheitä. Heidän yrityksensä opiskella eivät puolestaan epäonnistuneet ainoastaan siksi, että he eivät päässeet läpi kokeista, vaan siksi, että useimmilla vanhemmilla ei ollut varaa maksaa koulutuksesta. Tässä mielessä au pair -stipendi, joka on melkein yhtä suuri kuin opettajan palkka Slovakiassa, on nuorille naisille kannustin ryhtyä tekemään kotitöitä ulkomailla. He kaikki kaipasivat omaa rahaa tullakseen riippumattomiksi ja maksaakseen yliopisto-opiskelunsa itse. Kuitenkin heidän askeleensa poikkikansallistaa työttömyyden riski ja käyttää poikkikansallista tilaa tulojen tuottamiseen, opiskelujensa jatkamiseksi kotimaassa, johtaa Saksassa pian pettymykseen. Siellä heidän on tajuttava, että stipendi on saksalaisissa oloissa vain taskurahaa ja että he eivät voi säästää paljon. Niinpä he yrittävät löytää toisen tai kolmannen työn sekä pitkittää oleskeluaan. Mutta he ovat myös hyvin nopeita sovittautumaan uuteen tilanteeseen ja laajentavat näkökulmiaan uusiin asioihin rikastuttamalla läntisiä kokemuksiaan.

Tämä liittyy toiseen yleiseen argumenttimalliin, jonka vuoksi he ryhtyivät au pair -työhön: ulkomaisen kielen oppiminen. Ensin tajusin sen au pair -vaatimusten täyttämiseen liittyvänä taktisena liikkeenä, sillä virallisesti au pair -toiminta nähdään yhä kulttuurisena vaihtona. Mutta kaikki toitottivat: "Kyllä, jos osaa hyvin saksaa, löytää hyvän työn Slovakiasta, ja sitten saa kunnon palkkaa." Tämä usko vieraan kielen osaamisen kulttuuriseen pääomaan motivoi myös vanhempia tukemaan tytärtensä siirtolaisuutta. Kaikki intellektuellit, joiden kanssa juttelin, kertoivat minulle myös: "Läntiset kokemukset ovat tärkeitä!"

Sitten minun oli ymmärrettävä, että se mikä todella huolestutti nuoria naisia ei ollut yleinen taloudellisen köyhtymisen riski vaan epäpätevyyden, urakatkosten ja siten yhteiskunnallisen aseman menettämisen sosiaalinen kokemus. Kaikki syyttivät lukion jälkeisestä työttömyydestään korkeamman koulutuksen arvon laskemista. Lisäksi heidän oli jo täytynyt kokea se, että heidän vanhempansa joutuivat äkkiä kohtaamaan työttömyyden tai kokivat työpaikoillaan asemansa huonontuvan.

Markkinatalouteen suuntautumisen, yksityistämisen ja nopeasti länsimaistuvan talouden kontekstissa perinteiset taidot, pätevyydet ja status-hierarkiat tulevat epävarmoiksi, menettävät arvoaan, ja yhteiskunnalliset kerrostumat sekoittuvat. Näytetään tarvittavan uusia taitoja, strategioita ja pääoman muotoja (Bourdieu'n merkityksessä). Ja lännen ansioksi luettaviin käytäntöihin, tietoon ja elämäntapoihin ei liity ainoastaan korkea symbolinen arvo. Ilmeisesti ne ovat suoraan käännettävissä harvoilla laajenevilla sektoreilla kuten palvelusektorilla ja yksityisellä ulkomaisen pääoman sektorilla. Tämän suuntauksen vahvistaa Slovakiassa usein kuulemani vitsi: jopa siivoustöiden mainoksiin sisältyy nykyään vaatimus: saksan kielen taitoa arvostetaan korkealle! Nuoret naiset olivat ymmärtäneet tämän läksyn ja laittoivat liikkeelle jäljelle jääneet resurssinsa: koulutuksen, luovuuden, liikkuvuuden ja vision tulevaisuudestaan.

Ottaen huomioon heidän vanhempiensa vähäisen taloudellisen ja sosiaalisen pääoman, he pyrkivät rationaalisesti korottamaan kulttuurien välistä ja tiedollista pääomaansa, etteivät joutuisi häviäjiksi muutoksessa. Mutta huonontuvan koulutuksellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin näkökulmasta heidät pakotetaan kehittämään epämuodollisia, poikkikansallisia strategioita, minkä he luovasti tekevätkin. Siten au pair -siirtolaisuus on nähtävä yksilöllisenä ja perheeseen perustuvana pätevöitymisen strategiana, jolla pyritään korottamaan omia mahdollisuuksia paluun jälkeen. Verrattuna muihin käsillä oleviin mahdollisuuksiin se on nuorille naisille hyvin toimiva käytäntö muutosten riskeistä suoriutumiseksi. Tässä mielessä väliaikainen siirtolaisuus on muutosstrategia.

Yhteiskunnallisten riskien poikkikansallistaminen: yksi jalka kummassakin maassa

Mutta kuten olemme jo kuulleet, monissa tapauksissa yhden vuoden siirtolaisuus pitkittyi useampien vuosien sukkuloinniksi. Muiden syiden lisäksi eräänä pääkriteerinä pysymisen ja lähtemisen kannalta toimivat kehitykset kotimaassa ja niiden vertailu Saksan tilanteen kanssa. Tähän naisilla oli riittävästi mahdollisuuksia silloin, kun he kommunikoivat ystäviensä kanssa tai kun he matkustivat kotiinsa viisumivaatimusten vuoksi. "Kotona vain elelin työttömyysavustuksella, kuten monet ystävistänikin, enkä minä voi vain istuskella", sanoi Vera edellisen vierailunsa jälkeen. Myös monet vanhemmat yrittivät vakuutella tyttäriään pidentämään oleskeluaan, pidentäen huonoa tilannetta jopa silloin, kun naiset halusivat palata.

Tässä suhteessa myös vuosien ajan Slovakian ja Saksan välillä sukkuloimisen siirtolaisstrategia näyttäytyy uudessa valossa. [Mutta perinteiset siirtolaisuusteoriat, jotka käsitteellistävät sen yksisuuntaiseksi juurilta irtautumisen ja uudelleen integroitumisen liikkeeksi, eivät myöskään osanneet tunnistaa näitä liikkuvuuden muotoja siirtolaisuudeksi. Tai ne käsittävät monipaikalliset elämiskäytännöt puutteellisiksi, "marginaalisiksi ihmisiksi" revittyinä kahden ympäristön välillä (ks. Bash/Schiller 1994).] Varmasti nämä liikkumismallit voidaan yhdistää Schengen-Euroopan tiukkoihin maahanmuuttosäännöksiin (Rogers 2001, Wallace 1999). Asian toinen puoli on se, että itäisten ja läntisten naapurimaiden välinen lyhyt etäisyys tekee sukkuloinnista helpompaa.

Mutta nuorten naisten ilmeisen horjuvat monipaikalliset käytännöt on ymmärrettävä niille itselleen oikeudenmukaisesti hyvin kotimaan muutoksiin sovitettuna liikkumisstrategiana. Kyseessä on joustava ja riskejä minimoiva strategia, jossa käytetään koko poikkikansallista tilaa ja arvioidaan kunkin ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia sekä vaikeuksia. Yksi jalka kummassakin maassa naiset tutkivat, riittääkö heidän siirtolaisuuden kautta hankkimansa kulttuuri- ja tietopääoma molempien jalkojen uudelleen asettamiseksi kotimaahan. Vai täytyykö heidän omistautua yhä enemmän kovaan työhön kotipalvelijana parantaakseen taloudellista ja kulttuurista pääomaansa. Niin monet jättävät itselleen auki molemmat vaihtoehdot: samalla kun he pitävät työpaikkaa saksalaisessa perheessä, he yrittävät päästä yliopistoon tai saada työpaikan Slovakiassa. Jotkut siirtolaisnaiset elävät useiden vuosien ajan elämää, joka jakautuu funktionaalisesti kahden maan välille, toteuttaen pyrkimyksiään siellä, missä se on mahdollista.

Tämä edestakaisin muuttamisen riskien minimoinnin strategia, jolla pyritään välttämään kunkin kontekstin vaikeudet ja yhdistämään mahdollisuudet, on itsekin täynnä epävarmuuksia, kuten jopa seksuaalista hyväksikäyttöä. Se vaikutelma vapaasti kelluvista ja menestyksekkäästi hybridejä identiteettejä rakentavista ihmisistä, joka lisääntyvillä antropologisilla poikkisiirtolaisuuden tutkimuksilla on tapana antaa, on tässä suhteessa pikemminkin eräs eksotisoimisen muoto. Kun siirtolaiset paikallistavat itsensä tiettyjen olosuhteiden alaisiksi, on olemassa myös naisia, jotka eivät onnistu yhdistämään kahta sosiaalisesti, kulttuurisesti ja emotionaalisesti erilaista tilannetta sujuvasti. He tulevat lopulta tekemään päätöksen toisen vaihtoehdon puolesta. [Joko he eivät enää kestä nöyryyttävää asemaansa kotitöiden tekijöinä ja menevät takaisin, tai sitten he eivät enää kestä sosiaalisia ja kulttuurisia puhtauden paineita ja antavat periksi.]

Mutta myöskään kotiin palaavat naiset eivät mene takaisin samoin visioin ja subjektiasemin, joiden kera he lähtivät. He muunsivat itseään siirtolaisuuden aikana. Oleskelunsa päätteeksi useimmat näistä naisista korostivat erittäin voimakkaasti hyvin sukupuolittunutta diskurssia vastikään löydetystä itsenäisyydestä ja kehittyneestä itsemääräämisestä. Yllättäen he kuvailivat perheeseen sidottua elämää kapeaksi, kontrolloiduksi ja kritisoivat sukupuolittuneen normalisaation hiljaista voimaa. Ja he julistivat vastikään rakennettuja suuntautumisia ja aineettomia elämänlaatuja, jotka muistuttivat minua suorastaan postmoderneista näkökulmista. Niinpä he hylkäsivät sen, että työskentelisivät niin ankarasti aineellisten hyötyjen vuoksi kuin heidän vanhempansa tekevät, ja toivoivat löytävänsä pikemminkin itsensä toteuttamiseen liittyvää työtä. He eivät kyseenalaistaneet avoimesti naisten elämäkertojen hegemonisia malleja, mutta väittivät tutkivansa ensin maailmaa, lykäten avioliittoa ja äitiyttä.

Kuvatussa riskiympäristössä nuoret naiset loivat uusia subjektiasemia ja keksivät elämänkerrallisia projekteja, jotka rikkovat kulttuurisesti kirjoitetun vallitsevan olotilan. Huolimatta muutosriskeistä ja poikkisiirtolaisuuden epävarmuuksista, tai pikemminkin niitä vastoin, on yhä olemassa toimijuutta. Kun ihmisten on yritettävä tajuta jokapäiväistä elämää ja toimia siinä, on olemassa omaksumisia, taktiikoita ja siten uusia muodostumisia.

Kirjoittaja toimii tutkijana Institut für Kulturanthropologie und Europäische Ethnologie -laitoksessa.

Kirjallisuus:

  • Anderson, Bridget: Overseas domestic workers in the European Union: invisible women. Teoksessa Henshall-Momsen, Janet: Gender, Migration and Domestic Service. Lontoo/New York 1999, 117-133
  • Appadurai, Arjun 1996: Modernity at Large. Cultural Dimensions on Globalization. Minneapolis/Lontoo
  • Bash, Linda/ Schiller, Nina 1994: Nations Unbound. Transnational Projects, Postcolonial Predicaments, and Deterritorialized Nation-States. Amsterdam
  • Bútorová, Zora/ Filadelfiová, Jarmila 1999: Gender Issues in Slovakia. Teoksessa Grigorij Meseznikov ja Michal Ivanysyn (eds.): Slovakia 1998-1999. A Global Report on the State of Society. Bratislava, 279-314
  • Cyrus, Norbert: Den Einwanderungskontrollen entgangen. Teoksessa Dankwortt, Barbara/ Lepp, Claudia (Hg.): Von Grenzen und Ausgrenzung. Marburg 1997, 35-56
  • Hannerz, Ulf 1996: Transnational Connections: Culture, People, Places. Lontoo/New York
  • Hannerz, Ulf: Flows, Boundaries and Hybrids: Keywords in Transnational Anthropology. Vortrag 2000. http://www.transcomm.ox.ac.uk/working_papers.htm
  • Hess, Sabine: Au Pairs - die postmodernen Dienstmädchen. Julkaisussa diskus Nr.2.00 VII 2000, 18-23
  • Irek, Malgorzata: Der Schmugglerzug. Varsova - Berliini - Varsova. Berliini 1998
  • Kiczková, Zuzanna/ Farkasová, Etela: The Emancipation of Women: A Concept that Failed. Teoksessa Nanette Funk ja Magda Mueller (toim.): Gender Politics and Post-Communism. Reflections from Eastern Europe and the former Soviet Union. New York/Lontoo, 84-94
  • Kosztolányi, Gusztáv: Hungarian Identity, Globalisation and EU Accession. Julkaisussa Central Europe Review. Vol 2, No. 6, 14th of Feb 2000, http://www.ce-review.org/00/6/essay6.html
  • Kürti, László 1997: Globalisation and the Discourse of Otherness in the 'New' Eastern and Central Europe. Teoksessa Zed Books (toim.): The Politics of Multiculturalism in the New Europe: Racism, Identity and Community. Lontoo/Rooma/New York, 29-53
  • Lehmke, Christiane/Penrose, Verginia (toim.) 1996: Frauenbewegung und Frauenpolitik in Osteuropa. Frankfurt am Main
  • Lutz, Helma: Die neue Dienstmädchenfrage im Zeitalter der Globalisierung. Münster 2000
  • Migrationsbericht 1999. Zu- und Abwanderung nach und aus Deutschland. Mitteilungen der Beauftragten der Bundesregierung für Ausländerfragen. Berliini 1999
  • Morokvasic, Mirjana: Pendeln statt Auswandern. Das Beispiel der Polen. Teoksessa Dies./ Rudolph, Hedwig (Hg): Wanderungsraum Europa. Menschen und Grenzen in Bewegung. Berliini 1994, 166-187
  • Nickel, Hildegard Maria 1999: Erosion und Persistenz. Gegen die Ausblendung der gesellschaftlichen Transformationsprozesse in der Frauen- und Geschlechterfroschung. Teoksessa Hildegard Maria Nickel, Susanne Völker ja Hasko Hüning (toim.): Transformation, Unternehmensorganisation und Geschlechterforschung. Opladen, 9-34
  • Öncü, Ayse 1999: Kofferökonomie. Teoksessa Justin Hoffmann ja Marion von Osten (toim.): Das Phantom sucht seinen Möder. Berliini, 203-210
  • Podoba, Juraj 1998: Das Ringen zwischen Moderne und Tradition: Soziale Prozesse in der Slowakei nach 1989. Julkaisussa Rocník 46/3, 286-300
  • Pries, Ludger 1997: Neu Migration im transnationalen Raum. Teoksessa Ludger Pries (toim.): Transnationale Migration. Soziale Welt, Sonderband 12, 15- 41
  • Pries, Ludger: Transnationale Soziale Räume. Teoksessa Beck, Ulrich (Hg): Perspektiven der Weltgesellschaft. Frankfurt am Main 1998, 55-86
  • Rogers, Alisdair: A European Space for Transnationalism? Työpaperi, helmikuu 2001. http://www.transcomm.ox.ac.uk/working_papers.htm WPTC-2K-07
  • Sassen, Saskia 1998: Globalization and its Discontents. New York
  • Siklová, Jirina 1993: Are Women in Central and Eastern Europe Conservative? Teoksessa Gender Politics and Post-Communism, 74-83
  • Tiryakian, E.: Neo-Modernisierung. Lehren für die und aus der postsozialistischen Transformation. Teoksessa Klaus Müller (Hg): Postsozialistische Krisen. Opladen 1998
  • Verdery, Kathrin 1996: What was Socialism, and What comes Next? Princeton/New Jersey
  • Wallace, Claire/Sidorenko, Elena 1999: The Central European Buffer Zone. Teoksessa Christian Giordano ja Johanna Rolshoven: Europäische Ethnologie - Ethnologie Europas. Fribourg, 123-169
  • Welz, Gisela 2000: Multiple Modernities and Reflexive Traditionalisation. A Mediterranean Case Study. Julkaisussa Ethnologia Europaea 30, 5-14
  • Wessely, Anna 1999: Menschen, Objekte und Ideen auf der Reise. Teoksessa Justin Hoffmann ja Marion von Osten (toim.): Das Phantom sucht seinen Mörder. Ein Reader zur Kulturalisierung der Ökonomie. Berliini, 211-226
  • Young, Birgitt 1998: Globalisierung und Gender Regime. Teoksessa Regina Stötzel (toim.): Ungleichheit als Projekt. Marburg, 77-88