2003-05-17

Kohti autonomista yliopistoa?

Jukka Peltokoski

Roomassa järjestettiin helmikuun lopulla globaaliliikkeeseen osallistuvien opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden tapaaminen nimellä Free and Autonomous European University. Tapaamisessa vaihdettiin kokemuksia eri maiden yliopistojen tilanteesta uusliberalismin paineen alla sekä pohdittiin, millaista kritiikkiä radikaalien opiskelijoiden ja tutkijoiden tulisi kehittää yliopistojen "macdonaldisoitumista" vastaan.

Tapaamiseen osallistui muutama kymmenen henkilöä Italiasta, Espanjasta, Saksasta, Tanskasta ja Sloveniasta - sekä allekirjoittanut.

Ulkomaalaiset osallistujat olivat tulleet paikalle parin viikon varoitusajalla, eikä kukaan tiennyt tarkasti, mitä tuleman piti - eivätkä oikein edes järjestäjät. Kummasti tapaamisesta muodostui kuitenkin onnistunut kokonaisuus. Italialaiset ovat kuulemma ylipäätään kehittäneet oman taiteenlajinsa siitä, kuinka sekavasta organisaatiosta nostetaan toimivaa käytäntöä...

Älytyön piratismia

Tapaamisen kokoonkutsujana oli Rooman yliopiston La Sapienza Pirata -kollektiivi ("Viisauden piraatit"), italialaista radikaalifilosofiaa työstävä opiskelijoiden ja tutkijoiden ryhmä, jolla on toinen jalka yliopistossa, toinen katutason protesteissa.

Majoitus hoitui sosiaalikeskus Strikessa, vallatussa tehdasrakennuksessa, joka oli muutettu opiskelijoiden, aktivistien ja maahanmuuttajien autonomiseksi tilaksi. Valtaus oli tapahtunut viime elokuussa, yleislakon pyörteissä. Muutaman tuhannen ihmisen karnevaalihenkinen joukko oli erkaantunut suuresta mielenosoituksesta, murtautunut tyhjillään olleeseen rakennukseen ja pistänyt pystyyn läpi yön kestäneet juhlat.

Isohkon kompleksin remontti oli edelleen varsin "vaiheessa", mutta paikalla hengailleen väen meiningistä näki, että valtausta pidettiin merkittävänä poliittisena projektina. Sosiaalikeskuksen rakentamiseen oltiin sitoutuneita.

Kohti McDonald's-yliopistoa?

Tapaamisen "virallinen" puoli koostui päivittäisistä seminaareista, jotka venyivät aina iltaan saakka. Kutsujien lisäksi alustuksia pitivät myös ulkomaiset osallistujat. Tietyistä aiheista oli sovittu etukäteen. Allekirjoittanut alusti perustulokeskustelua.

Eri maiden tilanteiden vertailu, opiskelijataisteluista saatujen kokemusten vaihto, opiskelijoiden perustulojärjestelyjen arviointi sekä intellektuaalisen työn ja omaisuuden luonteen pohtiminen olivat teemoja, jotka läpäisivät kaikki seminaarit ja keskustelut.

Eri maista tulleet kertoivat jopa hämmästyttävän yhdenmukaisesti siitä, miten heidän yliopistonsa ovat muuttuneet 1990-luvulta alkaen: opintotukeen on kohdistettu leikkauksia tai leikkauspaineita, opintoja, tutkimusta ja opetusta on alettu säädellä markkinapohjaisilla tehokkuusmittareilla, laatua mitataan määrillä, yliopistojen julkinen tuki on vähentynyt ja yksityiset rahoitusmuodot lisääntyneet, kampukset ovat muuttuneet firmojen mainospaikoiksi...

Kokemusten vaihto vahvisti käsityksiä siitä, että elämme globaalissa tai vähintään eurooppalaisessa tilanteessa, jossa kansallisvaltioiden välillä ei ole niinkään laadullisia vaan ennemminkin aste-eroja.

Siinä missä varsinkin espanjalaiset kertoivat, että heillä opiskelijat ovat myös järjestäytyneet yliopiston "macdonaldisoitumista" vastaan, joutuivat tanskalaiset, saksalaiset ja eräs suomalainen valittelemaan, että täällä aiempien vuosikymmenten opiskelijaliike on pitkälti institutionalisoitunut osaksi yliopiston hallintoa, eikä mitään opiskelijaliikkeeksi nimettävää enää ole olemassa.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.