2012-11-21
Luther Blissett, Aimo Anonyymi
Vetoamme vallankumouksen välittömäksi toteuttamiseksi. Vetoamme henkilöinä, jotka joskus johtivat maanalaista vastarintaliikettä maamme poliittista johtoa, talouselämän sikapossuja sekä kulttuuriväen kermanperseilijöitä vastaan. Me olemme tänään jo haudassa, mutta vielä me osaamme kääntyä ja huudella. Me täytämme lasimme ja tahdomme kertoa. Vaikkei kukaan tahtoisi kuunnella.
Tämä tarina on tosi. Viime vuosituhannen puolella me johdimme suomalaista vallankumousta kohti lopullista ratkaisua. Me johdimme Suomen Helsinkiä, joka noihin aikoihin oli globaalien kapinaliikkeiden keskuspaikka, vaikkei sitä kukaan tietysti huomannutkaan. Me johdimme kaiken maailman liikkeiden liikettä pienestä, mutta teknologisesti korkeasti varustellusta kellaristamme, joka sijaitsi erään pizzeriaksi naamioidun rahanpesulaitoksen alapuolella kehä 3:n ulkopuolella.
Me olimme legenda jo eläessämme. Me tulimme ensin. Me tulimme suomalaisuuden vastarintana Suomi-neidon rinnuksille vuosia ennen kuin perussuomalaiset ryhtyivät vastavallankumoukseensa vaikutuksemme kumoamiseksi. Me isäm maan petturit tuhosimme kansallisaaaöörrggghmielisyyden paljon ennen kansallispuhutaannätistifasismistamielisyyden ikuista paluuta farssina!!11!!1
Me kuokkavieraat! Me olimme kuokkavieraiden huippusalattu johto, josta tiesimme vain me itse. Me johdimme kellaristamme käsin antisuomalaiset vallankumouksellisemme kohti vallan parkettilattioita Persudentinlinnan vallihautojen kupeeseen vuosi vuoden jälkeen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kunniattomuudeksi. Meidän liikkeemme loi pelkoa ja inhoa eliitin sinivalkoisille ja harmaille kasvoille.
Kuitenkin vuonna 2003 meidän tuli aika lähettää soturimme kohti eurooppalaisen prekariaatin kaarteja. Silloin me lopetimme liikkeemme, haimme pizzat ja kirjoitimme laajalti tunnetuksi tulleen analyysimme maamme todellisista kuokkavieraista, nimittäin toimittajista ja robocopeista. Analyysistamme tuli menestys! Sateenkaaren tavoin se heijasti yhteisen älymme rikkaudet kaiken väen keskuuteen.
Me kirjoitimme, mitä ruudultamme näimme. Me näimme, kuinka vuosia kestäneen piiritystilan jälkeen vuonna 2003 Perssanlinnaa piirittivät luihut toimittajat sekä isojen poikien liikkeestä sotisopansa hakeneet mellakkapoliisit pamppuineen, joista Tom of Finland olisi ollut enemmän kuin otettu. Vain joukko reaktiivisia subjektiivisuuksia saapui kadulle osoittamaan olemassaolollaan, etteivät he ole muuta kuin osa spektaakkeliyhteiskunnan mädintä hampaistoa puremassa ruokkivaa kättä.
Me kirjoitimme liikkeestä, joka ei saapunut paikalle!
Tuo mädännäisyys saapui paikalle kun me olimme jo jälkiruokajallukahveillamme muistelemassa vuosien ammattimaista mielenosoitustyötämme. Olimme toteuttaneet täydellisesti täysin mahdollisen tehtävämme. Olimme saavuttaneet kaiken, mitä television suorassa lähetyksessä oli saavutettavissa. Olimme tuhonneet rupupresidenttimme maineen, kaataneet suomalaisuuden uskonnon, polkeneet "kokokansan" mystifikaation ja repineet hurskastelevan eliitin kuvat säröille kuin juhannuskännin.
Ja he olivat huolissaan! He säätivät naamiolain kieltämään kasvojemme peittämisen heidän mielivallaltaan. He kouluttivat Jouha-joukot, koska tiesivät meidän ennakoivan massoja (siitä oli sisäministeriön sisäisen turvallisuuden strategiassa). He toivat kaduille konit, kontit ja kopterit ja panivat toimeen kotietsinnät.
Mutta me väistimme ja annoimme heidän kaatua hyiseen arvotyhjiöönsä, jonka olimme kaivaneet Suomi-neidon hameen alle yöllisillä retkillämme. Me iloiset rosvot! Ja vaikka he valjastivat parhaat reportterinsa (JP Tikka LOL) ideologiseen vastaiskuun, me emme horjuneet ohilyönneistä, vaan annoimme takaisin oppitunnin katutaiteista ja taloista, jotka otettiin haltuun kuin karkit kepposen sijaan.
Tänään me kutsumme nuo liikkeet palaamaan paikalleen!
Sillä tarvitaan re-voluutio pelastamaan liikkeet, jotka ovat jopa kuolleempia kuin me itse. Mikään ei liiku. Kuin itse liikkumaton liikuttaja olisi saapastellut epähistoriallisesta ytimestään keskuuteemme ja pysäyttänyt yksinäisyydellään kaiken elämän. Kokonainen manner on siirtynyt pysähtyneisyyden aikaan. Ja kaikki tämä vain pienen komentokeskuksemme hautaamisen myötä. Tapahtumisen taso on siirtynyt absoluuttiseen nollapisteeseen. Vain kuumaveriset etelän ihmiset jaksavat vääntää. Me täällä olemme Euroopan säälittävintä väestöä.
Miksi? Olettivatko esimerkiksi rakkaat autonomitoverimme, että suomalainen vasemmisto voisi todella lähteä kaduille kun sitä vähän käydään kutsumassa? Vaalikoneet ovat vaalikoneita ja järjestökone on järjestökone. Se järjestää aktiiviset ihmiset palasiksi ja sirottelee heidät "asemiin" eri puolille. Se hajottaa todelliset voimat ja siirtää ne paikkoihin, joissa kaikki ovat kyvyttömiä toimimaan vapaasti ja vallankumouksellisesti. Järjestö on organisaation vastakohta.
Tai luulivatko autonomit, että "puoluepoliittinen aktivismi" synnyttäisi muuta kuin loputonta keskustelua "tavallisen kansan" löytämisestä? Luulivatko aktivistit, että poliittinen puolue ilman poliittista liikettä voisi saada jotain aikaan. Että "parlamentaarinen politikointi" olisi politiikkaa. Hyvät vallankumouksen lapset, mitään ei tapahdu ilman konfliktia ja subjektia, joka laittaa broilerit lihoiksi ja pullat uuniin. Puolueet pullistelevat "teoillaan", mutta mikään ei liiku ilman autonomista subjektia, joka avaa vastakkainasetteluja suoraan yhteiskunnan, eikä sen kuvajaisten tasolla. (Yliopistolaisille tiedoksi: tässä viitataan representaation käsitteeseen.)
Silti vastavallankumous on käynnissä! Suomettuminen on pisimmällä sitten YYA-sopimuksen. Avoin korruptio rehottaa. Patriootit pullistelevat mahojaan. Henkisen maanpuolustuksen kursseilla järjestetään ufoilua, jonka rinnalla kosmiset parapäivät ovat lasten leikkiä. Rahvasta työväkeä valuu persussuomalaisiin kuin uskovaisia, jotka odottavat rillit huurussa Kekkosen toista tulemista. Kokoomusnuorten aatelissiipi on viimeinkin saanut tilaa äänelleen - ja välittömästi se on alkanut toistella vanhan sotaliittolaisensa propagandaa "heikommasta aineksesta". Sekoomus rulettaa ja demarit kusettaa!
Vaikka ehkä pitäisi olla ylpeä suomalaisesta sisusta! Hävittyään kaikki sodat ja paskottuaan loputkin selkärangastaan omalle tontilleen se jaksaa yhä uskoa Suur-Suomeen ja tulevaan Valtakuntaan. Kuitenkin samalla eliitti on livahtamassa eurokriisistä kuin koira veräjästä. Kansallismielisyyden saasta leviää kuin Talvivaaran allas ja Jyrki "oon tosi fiksu" Käteinen porskuttaa hiekkalaatikollaan. Hakkarainen örisee sekavia taksijonossa ja kusee kintuilleen. Sirkushuveja ilman leipää, mutta kansa sen kun taputtaa.
Maassamme on tänään paskin presidentti ikinä. Se on jo sinänsä saavutus kun ei se edellinenkään saavuttanut juuri mitään. Nykyisen ainoa hyvä puoli lienee se, ettei sen nimi ole Matti Vanhanen. Tämä Sauli "puolivallaton poikamies" Niinistö on ensimmäinen presidenttimme, jolla ei ole perustuslain mukaan lähes mitään valtaa. Mutta siksi presidenttimme onkin keskittynyt todelliseen valtaan. Pörräämiseen kauppiaspiireissä ja ylemmän säädyn bilemestoissa. Pikkuprinsessojen luvattu kuninkaanhuone Ruotsissa on jo tullut tutuksi.
Kaikkialla maailmassa kansa maksaa kalliisti kuninkaittensa ylellisen ylläpidon... ja mitä tekee Suomi...? Se käyttää vuosia "parlamentaarisiin uudistuksiin" mitätöidäkseen presidentin vallan vain lähettääkseen tämän sitten lentelemään ympäri maailmaa yököttävän Rouva Jenni Diapam "Hauki on Kala" -runotyttönsä kanssa shampanjaillallisille parittamaan suomalaista eliittiä herra- ja rouvarodun kansainvälisille kellokkaille.
Hyvin pyyhkii Suomi! Kokoomus on saanut ajettua läpi alkuperäisen haaveensa suomalaisesta kuningaskunnasta, jolla on ihqu oikea kansan ylläpitämä hovi ja käsiä heilutteleva kauppavaltuustojen hymypoika aikuisten oikeine roturouvineen. Olemme vihdoin taantuneet samalle tasolle Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Iso-Britannian ja muiden keskiaikaisten jäänteiden kanssa! Vihdoin saamme heittää rahamme kuninkaalliseen kankkulan kaivoon ja toivoa kuuta taivaalta samalla kun Niinistö vetää meitä sanommeko minne sikäli kun edustusvaimoltaan ehtii.
Jos tämä Kuningas-Niinistö pesisi ikkunansa itse, hän ehkä näkisi kuinka hänen valtakunnassaan kasvava joukko väkeä haistattaa pitkät paskat oikeistokonservatiivin johtajuudelle. Katso Niinistö pihallesi, voit nähdä känniset keskisormemme toivottamassa "Up yours!", kuten Matti "Flying Finn" Nykänen sanoisi meidän toki vetäessä Mäkikotkaa ja häkkilintua lähikaraokessa.
Siksi me kutsumme kaikki liikkeet takaisin Presidentinlinnalle pilaamaan eliitin sisäsiittoiset orgiat!
Sillä me olemme sen verran arvottomia, että meillä on kaikki syy pilata uusoikeiston karkelot, keskustalaisten kyläseurat ja vasemmiston opportunistinen urasosialismi. Niinistön ensimmäisten itsenäisyysbileiden pilaaminen on enemmän kuin parempi syy juhlia itsenäisyyspäivää, jossa ei muuten mitään juhlittavaa olekaan paitsi että kyseessä on suurin piirtein ainoa pyhäpäivä, jota kusipäät eivät ole siirtäneet viikonlopuksi. Meillä on kaikki syy pilaamiseen pilaamisen ilosta. Mitä menetettävääkään tässä on paitsi helevetin oikeistokuninkaalliset lakeijoineen ja hännystelijöineen!
Me tahdomme Presidentinlinnalle haudattujen kuokkavieraiden haamut. Me tahdomme sinne EuroMayDayn "iloiset veikot". Sinne saisivat palata myös Katutaiteiden yön stevareihin vittuuntuneet nuorisoproletaarit ja prekaarit. Ja sinne saisivat palata Kessin veteraanit ja kaikki ne periksiantamattomat juuret, jotka alunperin synnyttivät vihreän liikkeen, vaikkei sitä nykyvihreistä hevillä uskoisikaan. Karvalakkilähetystö Talvivaarasta tekisi terää!
Kiljupunkkarit ja anarkistit, ammattimielenosoittajien aatelin, me toivotamme terveeks punaisin matoin! AY-liikkeelle me annamme mahdollisuuden. Tulemalla pihalle se osoittaisi, ettei se ole niin pihalla kuin vaikuttaa. Opiskelijaliike, Antifa, Reclaim the Streets, Asunnottomat, anonyymit, Occupy, toriliike, työttömät, rahvaat... Niin, muistakaamme, että kuokkavierailut alkoivat alunperin juuri työttömien, ay-aktivistien, ekoradikaalien ja harmaan perusrahvaan epäkansanomaisena liittona kiiltokuvapolitiikkaa vastaan! Se oli vuosi 1996, jolloin lama oli vielä täyttä totta, kuten se tulee olemaan täyttä totta jälleen huomenna.
Persujen jytkypaskan vuoksi linnassa juhlii tänä vuonna ehkä enemmän rasisteja kuin koskaan. Isänmaallinen paatos valssaa läpi parkettilattian talvisodan hengessä. Nikkelistä valetut leijonariipukset heiluvat juhlapuvuissa. Persukset vilkkuen persut nostelevat boolimaljojaan Talvisodan, Tali-Ihantalan ja Näsilinnan muistolle. Valkoiseen läskiin tatuoidut leijonat hyllyvät ja Leijona-viinan tyhjentänyt kusipää nukahtaa räntään isiensä muistoksi. Kiitos vitusti persut 1995-2012! Te olette tehneet kaikkenne, että tästä maasta tulisi entistäkin takapajuisempi, ahdistavampi ja väkivaltaisempi!
Siksi Kauppatori tarvitsee uuden poliittisen subjektin. Siksi me kutsumme haudastamme kuokkavieraita, vaikka tiedämmekin, etteivät haamut säikytä linnan porvareita. Eliitti on pakotettava muistamaan. Sille on osoitettava, että ristiriidat, vastakkainasettelut ja antagonismit ovat vain vahvistuneet pinnan alla. Eliitti luulee, että köyhistä ja tyhmistä päästään eroon ottamalla heiltä viimeisetkin ja syöttämällä heille loputkin masennuslääkkeistä. Mutta ei ole parempaa lääkettä kuin paskan haistattaminen systeemille!
Puolivallaton poikamies pitää vuosituhannen juhlat, eikä kuokkavieraita todellakaan kaivata! Siis kaivakaamme kuokkavieraat kaduille! Nuoriso tekee pahojaan voidessaan pahoin, koska systeemi on mätä. Kuitenkaan muuta ongelmaa ei ole kuin se, ettei eliittiä pelota!
Ei pelota, koska elämme yhteiskunnallisen liikehdinnän lamaa, todellista depressiota ja eurokriisiä, jossa ihmisiä liikuttaa lähinnä vitutus ja oman välittömän onnen hakeminen. Toisille se on runkkaus, toisille pilvi. Mutta kaikki tietävät, että runkkaaminen on vain runkkaamista ja pilvi pössyttelyä. Ei niistä mitään synny, ei vitutus poistu. Yhtä turhaa kuin urheilu, opiskelu tai työnteko. Ainoa ratkaisu yksilön ongelmiin on totaalinen vallankumous. Ilman politiikkaa, suuntaa ja organisaatiota elämä on täyttä paskaa.
Miksi ei näytetä, kuinka paskaa se tosiaan on!? Miksi ei näytetä niille sitä, mitä niille kuuluu näyttää, persettä. Syökää rikkaat paskaa, sillä me ei sitä enää jakseta syödä!
Ehkä huutoomme vastataan, ehkä ei. Ehkä Presidentinlinna saa jälleen massat ympärilleen, tai ehkä se saa vain mädät toimittajat ja testosteronipoliisit. Tärkeintä on, että jotain tapahtuu ihmisten mielissä ja unelmissa. Ehkä muurit murtuvat, kuningas tervataan ja booli kaadetaan virtaamaan kaduille.
Itsenäisyyspäivän lähestyessä 21.11.12.
Up yours,
Aimo Anonyymi
Luther Blissett