"Mitä on tehtävä": Mitä sille on tehtävä?

Tila ja ajallisuus

Mutta "Leninin tuolla puolen" ei ole pelkästään uuden todellisuuden tunnistamista ja organisaatiotarpeen uudelleenlöytämistä: sen on oltava myös vapautuksen projektin ajallista ja tilallista määrittelyä. Keho on aina jossakin paikassa ja ajassa. Subjektiivisuuden tuottaminen - voidakseen tulla tehokkaaksi - tarvitsee tilallisia ja ajallisia määrityksiä. Venäjä, joka on paikka ja aika, on Leninille absoluuttinen määritelmä: tässä ja nyt tai ei koskaan! Mitkä ovat sitten kumoukselliselle organisaatiolle ja vallankumoukselle tila ja aika, jotka olisivat mahdollisia immateriaaliselle, exoduksessa elävälle ja autonomiselle proletariaatille?

On erittäin vaikea tunnistaa uuden leninistisen projektin tilallista ulottuvuutta. Me elämme Imperiumissa ja tiedämme, että vallankumoukselliset aktiot, jotka sijoittuvat rajattuun tilaan (olkoon tämä tila sitten vaikka suuremmat kansallisvaltiot), eivät voi toimia. On selvä, että ainoa tunnistettavissa oleva Talvipalatsi on Valkoinen talo! Vaikea sitä vastaan on kuitenkaan hyökätä... kieltämättä... Lisäksi, mitä enemmän imperiaalinen valta vahvistuu, sitä enemmän sen poliittisesta representaatiosta tulee monimuotoinen ja maailmanlaajuisella tasolla integroitu. Vaikka Yhdysvallat on sen kärki, Imperiumi ei ole amerikkalainen. Se on kollektiivisen pääoman Imperiumi. Samalla tavalla voimme sanoa, että tilallisesti puolue ei voi olla muuta kuin Internationaali. Tämä on tietysti itsestäänselvyys, ellei peräti epäoleellinen asia. Tärkeintä leninismin uudistamiselle ei ole siis tietyn pisteen määrittäminen, jota voidaan käyttää tukena jotta voitaisiin monistaa kumouksen voimia. Se mikä "Lenin Leninin tuolla puolen"-projektissa kiinnostaa on se, miten löytää käytännössä imperiaalisen ketjun heikko linkki, josta lähtien on mahdollista muuttaa todellisuus. Tämä heikko linkki ei kuitenkaan ole "heikko piste" - se ei tule olemaan enää sitä - heikko linkki on ennemminkin se, missä vahvempina ovat vastarinta, kansannousu ja General Intellectin hegemonia, siis uuden proletariaatin konstitutiivinen valta. Subjektiivisuuden tuottamisen vallankumouksellisen koneen perustana on siis muodollisesti Internationaali. Konkreettisesti, poliittisesti ja materiaalisesti sen perustana ei ole tila vaan paikka, ei horisontti vaan piste, jossa tapahtuma on mahdollinen.

Puolueen kannalta tila-teema on aina alisteinen tietylle kairokselle, tapahtuman epäajankohtaiselle voimalle, joka on nuoli, jota General Intellect ampuu voidakseen tunnistaa itsensä kehona.

Diskurssi, joka voidaan kehittää leninistisen uuspuolueen ajallisuudesta postfordistisen globalisaation aikakaudella, on jokseenkin sama kuin se mikä koskee tilaa. Myös ajallisuuden determinaatiot ovat sortuneet. Taloudellinen ja poliittinen historia ovat yhä vähemmän määritettävissä rytmisten - säännönmukaisten - sekvenssien kautta. Historian syklien säännöllisyyttä ei ole enää löydettävissä, kuten ei työläistaistelun luovien ja syklisten aikakausienkaan, jotka ovat olleet ominaisia kokonaiselle vuosisadalle vuodesta 1870 vuoteen 1970. Tämä ajallisen ulottuvuuden ja rytmin määrittely kuului silloin leninistiselle puolueelle, mutta onko se tänään kontrolloitavissa, käytettävissä ja muutettavissa? Myös tässä asiassa epämääräisyys on erittäin vahva. Kun puhuimme tiloista ja paikoista sanoimme kansallisvaltion muuttuneen Imperiumin provinssiksi ja kehittyneen pohjoisen ja alikehittyneen etelän olevan kietoutuneita toisiinsa, sidoksissa samaan kohtaloon. Samalla tavalla myös ajallisuudelle on ominaista tämä epämääräisyys. Ainoastaan spesifinen kairos voi mahdollistaa General Intellectin kehon pinnalle nousun.

Mitä tämä tarkoittaa? Ei ole olemassa teoreettista loppupäätelmää näille käsityksille. Emme ole koskaan aiemmin tarvinneet yhtä vahvasti kuin nyt militanssia ja kokeiluja. Tietysti on jo nyt selvä, että leninistinen kone, joka toimii vain yhdessä heikossa ja kriittisessä linkissä, joka on objektiivisesti määritelty, on täysin tehoton. On selvä, että vapautuksen suunnitelma on mahdollinen ainoastaan siellä missä immateriaalisen työvoiman puolue ilmentää korkeampaa energiaa kuin kapitalistisen riiston voimat. Antikapitalistinen päätös muuttuu tehokkaaksi ainoastaan siellä, missä subjektiivisuus on vahvimmillaan, siellä missä se voi rakentaa "sisällissotaa" Imperiumia vastaan.